Kuka on homoseksuaali - ja mitä väliä sillä on
Current Directions in Psychological Science -lehdessä olleen katsauksen mukaan emme pysty sanomaan paljoakaan homoseksuaalimiesten ja -naisten mielenterveydestä ennen kuin homoseksuaalisuuden määritelmä on selkeä.
Seksuaalinen suuntautuneisuus voidaan määritellä romanttisena tai seksuaalisena vetovoimana tai kiihotuksena, seksuaalisena aktiviteettina tai käyttäytymisenä tai “identiteettinä”, joka tarkoittaa henkilön itsensä kuvaa itsestään homoseksuaalina tai heteroseksuaalina. Kirjoittajan mukaan päätelmien tekeminen seksuaalisen suuntautuneisuuden suhteesta mielenterveyteen saattaa riippua siitä, mitä määritelmää käytetään.
Mielenterveystutkijat ymmärrettävästi luottavat mielellään identiteettiin, joka usein saadaan selville kysymällä ja joka jakaa ihmiset yksinkertaisesti kahteen ryhmään. Tätä määritelmää käytettäessä löytyy yhteys homoseksuaalisuuden ja ahdistuneisuuden, alkoholismin, masennuksen ja itsemurhataipumusten välille. Sosiaalisen häpeän ja syrjinnän vaikutus on todennäköisesti suuri, erityisesti koska henkilön itsensä julkistama homoseksuaalisuus liitetään usein ei-seksuaaliseen käytökseen, ulkonäköön tai henkilökohtaiseen tyyliin, joka ei sovi sukupuolirooleihin; miehillä eräät selkeästi naiselliset piirteet tai naisilla “maskuliinisuus.”
Seksuaalisen käyttäytymisen käyttäminen perustana homoseksuaalisuuden määrittelemiselle ei riitä, koska selibaatissa elävä voi olla joko hetero- tai homoseksuaali. Jos taas kiihotusta tai vetovoimaa käytetään standardina, havaitaan monet ihmiset ainoastaan enemmän tai vähemmän homo- tai heteroseksuaaleiksi. Kiihottuminen ja vetovoima eivät kuitenkaan ole yhtä alttiita sosiaalisten paineiden vaikutuksille kuin identiteetti ja käytös. Kiihotusta ja vetovoimaa tutkittaessa voidaan lisäksi käyttää biologisia mittareita kuten fysiologisia vasteita ja aivojen kuvantamista seksuaalisen suuntautuneisuuden määrittämiseksi.
Tutkijat saattavat laskea homoseksuaaleiksi ainoastaan ihmiset, jotka johdonmukaisesti ilmaisevat homoseksuaalista identiteettiä, käytöstä ja vetovoimaa. Tai sitten he voivat tutkia seksuaalisen vetovoiman, käytöksen ja identiteetin syitä ja seurauksia erikseen. Kirjoittaja uskoo, että ennen kuin noita erilaisia lähestymistapoja on testattu perusteellisesti, emme tiedä paljonkaan seksuaalisen suuntautuneisuuden juurista tai sen yhteydestä mielenterveyden ongelmiin.
Lähde: Savin-Williams RC. “Who’s Gay? Does It Matter?” Current Directions in Psychological Science (2006): Vol. 15, No. 1, pp. 40-44.
Copyright © 2006 President and Fellows of Harvard College. All rights reserved.
Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.
