Kaikki naiset eivät tyydy sairaaloiden synnytyssaleihin, vaan pieni osa äideistä synnyttäisi mieluiten omassa kotonaan.
Suomalainen äitiyshuoltojärjestelmä ei kuitenkaan tue tätä vaihtoehtoa, vaan kotisynnyttäjä on asiaa järjestäessään omillaan. Sairaaloiden ja neuvoloiden suhtautuminen vaihtelee suuresti – jossakin ajatus tyrmätään, toisaalla äitiä kannustetaan ratkaisussaan sen verran mitä pystytään.
Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Miettisellä on lähes parinkymmenen vuoden kokemus kotisynnytyksistä. Asiaan on tullut tutustuttua niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisestikin – omista viidestä lapsesta neljä on syntynyt kotona ja Miettinen on auttanut vuosien varrella monissa kotisynnytyksissä.
Valinta ei ole ollut helppo, vaan Miettinen on uransa aikana kokenut paljon vastustusta puoltaessaan äitien mahdollisuutta synnyttää itselleen parhaiten sopivassa paikassa. Vielä kymmenkunta vuotta sitten kotisynnytys oli melkoinen tabu ja kotona synnyttämisen mahdollisuutta puoltaneet lääkärit ja kätilöt eivät uskaltaneet tuoda mielipidettään julki tai lähteä avustamaan kotisynnytyksissä jopa työpaikan menettämisen pelossa.
Sallivampaan suuntaan ollaan nykyään menossa, mutta pelot ja ennakkoluulot asian ympärillä eivät vieläkään ole täysin hälvenneet.
Kaikki omalla vastuulla
Suomen Kätilöliiton puheenjohtaja Merja Kumpula kertoo, että liitto ei kiellä kotisynnytyksiä eikä estä kätilöitään osallistumasta niihin. Kumpula kuitenkin korostaa kätilöiden ja ennen kaikkea äitien toimivan tällöin omalla vastuullaan, vailla virallisen terveydenhuoltojärjestelmän suomaa tukea. Pahimmilleen tilanne kärjistyy, jos äiti haluaa synnyttää kotona eikä ketään ammatti-ihmistä ole häntä auttamassa. Äiti synnyttää yksin kotona ja ammatti-ihmiset hylkäävät avun tarvitsijan. Näinhän asia ei saisi olla.
“Se on täysin freelancehommaa tällä hetkellä”, hän toteaa ja myöntää valvonnan puutteen huolestuttavan. Riittävä ammattitaito, tarvittavat välineet, oikeus ja -vakuutusturva sekä sekä huolellinen synnytykseen valmentautuminen ja synnyttäjään tutustuminen ovat vanhempien ja kätilön omalla vastuulla. Kumpulan mukaan vanhemmat eivät aina ymmärrä, että kotisynnytystä hoitavan kätilön täytyy sitoutua useamman viikon ajaksi olemaan lähtövalmiina synnytyksen käynnistyessä päivällä tai yöllä ja miten tällainen varallaolo ja synnytyksen hoito korvataan kätilölle.
Kotona voi olla oma itsensä
Miksi ihmeessä sitten nykyajan naiset, joille tarjotaan synnytysympäristöksi sairaalaa henkilöstöineen ja kivunlievityskeinoineen, haluavat synnyttää kotona, jossa mahdollisuutta esimerkiksi epiduraalipuudutukseen tai kipulääkkeisiin ei ole?
“Eihän se kivuissa oleminen ole mukavaa missään, puhumattakaan sitten sairaalan kolkosta ilmapiiristä”, tamperelainen neljän lapsen äiti Katariina Selander pohtii. Kuopus, tytär, syntyi toukokuussa kotona vesisynnytyksellä, muut lapset ovat syntyneet tavalliseen tapaan sairaalassa.
Kotona synnyttäminen oli ratkaisu, joka Selanderille osoittautui oikeaksi. Hän koki sen huomattavasti mukavammaksi ja lempeämmäksi tapahtumaksi kuin sairaalasynnytyksen. “Kotona voi olla oma itsensä, syödä kun on nälkä, käydä saunassa kun paleltaa ja muutenkin ympäristö on tuttu ja turvallinen”, Selander pohtii.
Positiivisia kokemuksia kotisynnytyksistä on myös kuuden lapsen äidillä, kotisynnyttäjien asiaa ajavan Aktiivinen Synnytys ry:n puheenjohtajalla Hanna Hirvosella, jonka lapsista kolme on syntynyt kotona. "Helppouden tunne on tullut siitä, miten luonnollisesti ja kauniisti kaikki on mennyt, kuin omalla painollaan. Ei ole ollut turhia toimenpiteitä, ei ole tarvinnut odotella lääkärin kiertoa enkä tuntenut oloani potilaaksi vaan naiseksi omassa kodissaan. " Hirvonen kertoo.
Kotisynnytyksessä ei käytetä kohdunsisäistä seurantaa
Kotisynnytys ei ole enää sama asia kuin se oli vielä muutama vuosikymmen sitten, esimerkiksi 1950-luvulla, jolloin kotona synnyttäminen oli vielä yleistä. Nykyään esimerkiksi verenhukka- ja lapsenhapetusensiapu voidaan hoitaa kotona kuten sairaalassakin ja kotisynnytyksissä pystytään tarkkailemaan sekä äidin että lapsen vointia luotettavilla menetelmillä. Ennen avunsaanti lisäksi oli hidasta pitkien välimatkojen ja huonojen kulkuyhteyksien vuoksi. Toisaalta ennenvanhaan neuvolassa äidin raskautta seurannut kätilö lähti hoitamaan kotisynnytyksen. Neuvolan kätilöt tunsivat hyvin asiakaskuntansa ja osasivat hyvin varautua kulloiseenkin synnytykseen.
Erona sairaalasynnytyksiin ei nykyaikaisissa kotisynnytyksissä käytetä kohdunsisäistä sydänäänten seurantaa. Miettinen kertoo kuitenkin kotisynnytyksissä mahdollisen kohdunulkoisen sikiön sydänäänten seurannan olevan yhtä luotettava vaihtoehto lapsen vointia mitattaessa. “Kun kohdun sisälle ei viedä mitään välineitä, ei sinne kulkeudu niiden mukana bakteerejakaan”, hän huomauttaa.
Hirvosen mukaan koneellisen monitoroinnin puuttuminen ei tarkoita seurannan huonommuutta. Toisin kuin sairaalassa, kotisynnytyksissä kätilö on synnyttäjän seurassa jatkuvasti, mikä tuo diagnostiikkaan tiettyä tarkkuutta. Kansainvälisten tutkimusten mukaan esim. infektioita ja välilihan leikkauksia esiintyy kotisynnytyksissä jopa vähemmän kuin sairaaloissa.
Huolellinen valmistautuminen on tärkeintä
Merja Kumpula uskoo kotisynnytyksen olevan upea kokemus, kun kaikki menee hyvin. Riskejä ei kuitenkaan saa unohtaa; “Totta kai suurin osa synnytyksistä sujuu hyvin. Normaaliltakin näyttävä synnytys voi kuitenkin yhtäkkiä kääntyä katastrofiksi”, hän muistuttaa. Jos jokin menee kotisynnytyksessä pahasti pieleen, syyttävä sormi kohdistuu äitiin ja hoitavaan kätilöön. Kumpula korostaa, että vanhempien on ymmärrettävä, millaisen vastuun he ottavat alkaessaan suunnitella kotisynnytystä; julkinen järjestelmä kun ei sitä ota.
On selvää, ettei synnyttäminen ikinä ole riskitöntä puuhaa, eikä huolellinen valmistelukaan kata kaikkea. Aina voi sattua jotain yllättävää, jota varten synnyttäjä joutuu lähtemään sairaalaan. Toisaalta synnytyksessä on riskinsä sairaalassakin.
Liiallinen pelon lietsonta lienee siis turhaa; synnytyksen huolellinen seuranta, ammattitaitoinen ja kokenut kätilö sekä nykyaikaiset, myös kotona mahdolliset ensiaputoimenpiteet tekevät kotisynnytyksestä oikein valmisteltuna turvallisen vaihtoehdon. Miettinen korostaa kuitenkin, että kotisynnyttäjällä ei saisi olla kovin pitkä matka sairaalaan, vaan avun pitäisi löytyä puolen tunnin ajomatkan säteeltä.
Kipuja lievitetään luomukeinoilla
Katariina Selander asuu aivan sairaalan lähellä, joten jos jotain olisi mennyt pieleen, olisi apu vakaviin ongelmiin ollut lähellä. Synnytys sujui kuitenkin hienosti ja jätti miellyttävän muiston, vaikkakin se kesti hieman pidempään kuin Selanderin aikaisemmat kokemukset. Synnytys alkoi illalla ja tytär syntyi lopulta puoli yhdeksän aikaan aamulla. Paikalla oli kätilö ja tämän avustaja sekä tukihenkilönä Selanderin ystävätär.
Kotisynnyttäjällä mahdollisia keinoja helpottaa kipuja ja rentoutua ovat mm. hieronta, sauna, vesiallas, vyöhyketerapia, akupunktio, tuoksut, musiikki, liikkuminen, asentojen vaihtaminen ja akvarakkulat. Vesialtaan käyttö on erittäin suosittua. Jotkut äidit jopa synnyttävät veteen, mikä jakaa asiantuntijoiden keskuudessa mielipiteitä; Miettinen ei henkilökohtaisesti suosittele kotona synnyttämään veden alle. Kipujen lievittämiseen allas on kuitenkin kiistatta hyvä väline.
Jos synnyttäjä tuntee tarvitsevansa luonnollisia kivunlievitysmenetelmiä kovempia konsteja kuten lääkkeitä ja puudutusta, on hänen oltava valmis lähtemään sairaalaan. Niiden antaminen kotona on kiellettyä, koska niihin liittyy aina riskejä.
Luomukeinot riittivät Selanderille kivunlievitykseen, hän sai esimerkiksi synnytyksessä tukena olleelta ystävältä shiatsuhoitoa. Hän kertoo, että olotila ei missään vaiheessa synnytystä tuntunut ylivoimaisen pahalta, ja kivutkin olivat siedettävämpiä kuin aiemmilla kerroilla. “Ihmettelin ihan, että mitä ihmettä tämä nyt on, kun kivut olivat jotenkin niin lempeitä”, tuore äiti muistelee.
Tärkeä rentouttava ja kivuissa auttava tekijä oli vesiamme, jossa väsynyt synnyttäjä viihtyi varsinkin urakan loppupuolella. Tytär myös syntyi veden alle. Lääkkeitä tai puudutuksia Selander ei edes osannut kaivata, hän ei ole niitä ottanut aiemmissa synnytyksissäänkään kuin kerran.
Aila Miettinen korostaa äidin omaa asennetta synnytyskokemukseen voimakkaasti vaikuttavana tekijänä. “Kun synnyttäjä ei pelkää synnytystä ja kipua, kaikki menee suurella todennäköisyydellä hyvin”, hän huomauttaa. Jo kotisynnytyksen valinta ja valmistelu vaatii äidiltä ja koko perheeltä niin suurta ponnistelua, että useimmat kotona synnyttävät ovat vahvasti päätöksensä takana ja niin ollen tapahtumaan ja kipuihin hyvin valmistautuneita, mikä osaltaan vaikuttaa synnytyksen kokemiseen erityisen hienona tapahtumana.
Kätilön löytäminen on hankalaa
Hyvin valmisteltu kotisynnytys sujui Katariina Selanderilla ongelmitta, eikä riskitilanteita tullut. Hankalinta koko prosessissa oli kätilön hankkiminen. Samaa kertovat muutkin kotisynnyttäjät. Hanna Hirvonen kertoo, että Suomessa on edelleenkin hyvin harvalukuinen ja vaikeasti tavoitettava joukko kätilöitä, jotka rohkenevat lähteä auttamaan kotisynnytyksissä.
Usein kätilö joudutaan etsimään viidakkorummun avulla, harva kätilö kun kuuluttaa julkisesti hoitavansa kotisynnytyksiä. Aktiivinen Synnytys ry auttaa kätilön löytämisessä, mutta Hirvonen toivoisi julkiselta terveydenhuollolta suurempaa panostamista ja asennemuutosta asiaan.
Kelan vuonna 1999 tekemä päätös jättää kotisynnytyksen kustannukset eli esimerkiksi kätilön palkkio sairausvakuutuksen korvauksen ulkopuolelle mietityttää: “Tuskin kenenkään etu on, että kotisynnyttäjät jäävät ilman ammattitaitoista avustajaa. Viranomaisten on tekopyhää kauhistella kotisynnytysten vaarallisuutta, jos he aiheuttavat suurimmat turvallisuusriskit eväämällä avun” Hirvonen kritisoi.
Suomessa syntyy vuosittain 56 000 vauvaa, ja Kumpulan mukaan suurin osa synnyttäjistä on suhteellisen tyytyväisiä nykyisiin käytäntöihin. Tai ainakaan suomalaiset naiset eivät helposti valita, vaikka eivät tuntisikaan saaneensa oikeudenmukaista kohtelua. “Kotisynnytyksiä on vuosittain kymmenkunta. Voi miettiä, pitäisikö niin pienen määrän takia pistää koko järjestelmä uusiksi”, hän huomauttaa. Ennen oli toisin; vielä 50-luvulla oli selvää, että äitiysneuvolassa työskentelevän kätilön tehtäviin kuului kotisynnytysten hoitaminen.
Kumpula tietää, että tärkeä syy päätyä kotisynnytykseen on se, ettei äiti tunne, että häntä kuunnellaan eikä hänen anneta itse tarpeeksi vaikuttaa synnytystä koskeviin asioihin. Yksi ratkaisu olisi saada kotona synnyttämisen mahdollisuus osaksi terveydenhuoltojärjestelmää. Parempana Kumpula pitäisi kuitenkin synnytyssairaaloiden kehittämistä enemmän äitien tarpeita huomioivaan suuntaan. “Pitäisi olla niin, että paikalla ei olisi väliä, vaan äidit kokisivat saavansa vaikuttaa oman synnytyksensä kulkuun ja tulevansa kuunnelluiksi sairaalassakin”, hän toteaa. Tutun ja turvalliseksi koetun kätilön kanssa äiti voi keskittyä synnyttämiseen.
Suomessa ei lainsäädäntöä kotisynnytyksistä
Vuonna 2001 tehdyn väitöskirjatutkimuksen mukaan suomalaisista synnyttäjistä 0,01 prosenttia synnytti kotona. Asiasta kiinnostuneita lienee kuitenkin huomattavasti enemmän. Tutkimustietoa kiinnostuneiden määrästä ei löydy, mutta Aila Miettinen arvelee kotisynnytyksen kiinnostavan reilua viittä prosenttia synnyttäjistä.
Kansainvälisellä tasolla kotisynnytykset eivät ole mikään kummallinen ilmiö; Miettinen muistuttaa, että Suomea ja Portugalia lukuun ottamatta kaikkialla muualla Euroopassa kotisynnytys kuuluu äitiyshuollon piiriin ja on yhteiskunnan tukema niin taloudellisesti kuin käytännöllisestikin.
Suomen Kätilöliiton kotisynnytystyöryhmän vuonna 2002 tekemän raportin mukaan Suomessa kotona synnyttää kymmenkunta naista vuosittain. Ruotsissa luku vuonna 2002 oli 50-100 synnytystä. Hollannissa jopa 30 prosenttia synnytyksistä hoidetaan kotona. Kumpula tähdentää, että lukuja vertaillessa on otettava olosuhteet huomioon: esimerkiksi Hollannissa sairaaloita on huomattavasti tiheämmässä kuin harvaan asutussa Suomessa, joten kotisynnyttäjälle on siellä aina sairaala-apu tarvittaessa lähellä.
Suomessa kotona synnyttämistä hankaloittavat lisäksi asiaan liitetyt ennakkoluulot sekä ennen kaikkea kätilöiden ja välineiden hankala saatavuus. Lainsäädännössä kotisynnytyksistä ei sanota suoraan mitään, eli sitä ei suoranaisesti kielletäkään. Suomen Lääkäriliiton etiikkaoppaassa todetaan seuraavaa: “Synnytysaikaa, -paikkaa ja -tapaa valittaessa on ensisijaisena pidettävä synnyttäjän ja syntyvän lapsen turvallisuutta. Synnyttäjän käyttöön on varattava hygieeninen ja hyvin varustettu synnytyspaikka ja taattava synnytystä avustamaan pätevä henkilökunta.”
Äideillä oikeus omiin ratkaisuihin
Kaiken kaikkiaan kotona synnyttäminen yhä edelleen puhuttaa ja herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan. On totta, että kotona ei voi olla sairaalaan verrattavaa valmiutta hoitaa äkillisiä hätätapauksia, mikäli jokin menee pahasti vikaan. Toisaalta riskitkin ovat tutkimusten mukaan pienemmät, mikä ainakin osittain johtuu siitä, että kotisynnyttäjiksi valikoituu pienen riskin synnyttäjiä.
Totta on myös, että syntyvän lapsen vanhemmat ja asiaan lupautunut kätilö ovat yksin vastuussa. Kätilöltä tai lääkäriltä, vanhemmista puhumattakaan, vaaditaan sitoutumista, selkeitä keskinäisiä sopimuksia sekä ennen kaikkea asiantuntevaa ja ajantasaista tietoa.
Toisaalta taas Miettinen kertoo lukuisten tutkimusten osoittaneen, että niin äidin tyytyväisyyttä kuin äidin ja lapsen fyysistä kuntoa sekä synnytyksessä että pitkäaikaisseurannalla mitaten kotisynnytys on osoittautunut vähintään sairaalasynnytyksen veroiseksi vaihtoehdoksi, usein paremmaksikin. Miettinen korostaa äitien itsemääräämisoikeutta ja valinnan vapautta, koska hänen mukaansa kotisynnytysmahdollisuuden puuttuessa vastoin toiveitaan sairaalassa synnyttävillä äideillä synnytyksestä tulee riskialttiimpi.
“Kotisynnyttäjät eivät koskaan tule olemaan suurin ryhmä, mutta aina on ollut ja aina tulee olemaan äitejä, jotka haluavat synnyttää kotona. Tärkeintä olisi, että jokainen voisi vapaasti valita itselleen sopivimman synnytystavan”, Miettinen tiivistää.
Lisätietoa kotisynnytyksistä:
