Terve.fi

Kilpirauhasen liikatoiminnan hoito


Kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosin hoitoon vaikuttavat ikä, raskaus, aiheuttaja ja silmäoireet. Lue lisää kilpirauhasen liikatoiminnasta.

Kilpirauhasen liikatoimintaa epäiltäessä potilas haastatellaan ja hänelle suoritetaan kliininen tutkimus.

Kilpirauhanen tunnustellaan huomioiden sen muoto, koko, mahdolliset kyhmyt ja aristus.

Diagnoosi perustuu kuitenkin yleensä laboratoriokokeisiin.

Potilaalta otetusta verinäytteestä tutkitaan kilpirauhasta stimuloivan hormonin (TSH) sekä vapaan tyroksiinin (T4V) ja tarvittaessa trijodityroniinin (T3V) pitoisuudet. Useimmiten TSH-arvo on pieni tai jopa mittaamattomissa ja T4V- ja/tai T3V-arvot suurentuneita.

Joissakin tapauksissa potilaalle tehdään niin sanottu gammakuvaus yksittäisen kilpirauhaskyhmyn tutkimiseksi.

Epäselvissä tilanteissa voidaan suorittaa vielä kilpirauhasen kertymämittaus tai ultraäänitutkimus ohutneulanäytteineen.

Hypertyreoosin hoito riippuu aiheuttajasta ja hoidon valintaan vaikuttaa kilpirauhasen koko ja mahdollinen aikaisempi kilpirauhasleikkaus, mahdolliset silmäoireet, raskaus ja imetys, potilaan ikä ja mahdolliset muut sairaudet.

Hypertyreoosipotilaat hoidetaan usein normaaliin kilpirauhastoimintaan tyreostaatilla. Tyreostaatit ovat kilpirauhasen toimintaa estäviä lääkkeitä, jotka vähentävät kilpirauhasen hormonituotantoa (esimerkiksi karbimatsoli).

Radiojodi on yksi vaihtoehto, kun hypertyreoosin hoidossa tavoitellaan pysyvää tulosta. Suun kautta kerta-annoksena otettu radioaktiivinen jodi etsiytyy kilpirauhaseen, jossa se aiheuttaa soluvaurioita. Jodia voidaan antaa hyväkuntoisille lievää kilpirauhasen liikatoimintaa sairastaville potilaille tyreostaattilääkityksen jälkeen tai pelkän samanaikaisen beetasalpaajalääkityksen kanssa.

Jos potilas on raskaana, hänellä on Basedowin taudin silmäoireita tai kyseessä on lapsi, käytetään ensimmäisenä hoitona yleensä pitkäaikaista tyreostaattilääkitystä (1—1,5 vuotta).

Kilpirauhanen voidaan leikata, jos se on hyvin suuri ja aiheuttaa paineoireita henki- tai ruokatorveen tai siinä epäillään olevan syöpä.

Beetasalpaajia, kuten esimerkiksi propranololia ja metoprololia voidaan käyttää oireenmukaisena hoitona yksinään ja muiden hoitojen yhteydessä. Ne helpottavat hypertyreoosin oireita, kuten nopeutunutta sykettä, hikoilua, vapinaa ja hermostuneisuutta.

Lähteet:

Matti Välimäki, Timo Sane, Leo Dunkel (toim.), Endokriiniset sairaudet, Endokrinologia, Kustannus Oy Duodecim, 2009.

Hypertyreoosi, Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy Duodecim 2016.

Julkaistu: 10.4.2018