Keuhkosyöpä - tupakoitsijan turha kuolema
Syöpään kuolee vuosittain noin 10 000 suomalaista ja 1 500 miestä sairastuu toiseksi tavallisimpaan miesten syöpään eli keuhkosyöpään. Miesten tupakoinnin väheneminen näkyy 1970-luvulta alkaen keuhkosyöpätapausten määrän laskuna, kun taas naisilla keuhkosyövän ilmaantuvuus kasvaa naisten tupakoinnin yleistyessä.
Hoitokeinot ovat edelleen vähissä
Tauti on edelleenkin yleinen ja lisäksi huonoennusteinen huolimatta kehittyneistä diagnostiikka- ja hoitomenetelmistä. Tauti pitäisi todeta varhain, jotta ainoa tehokas hoito eli kasvaimen täydellinen poisto leikkauksella olisi mahdollista.
Kasvaimen radikaali poisto onnistuu edelleenkin aivan liian harvoin. Taudin toteamishetkellä yli 70 % keuhkosyövistä on levinnyt paikallisesti laajalle. Hoidon tavoitteena on tuolloin lähinnä taudin oireiden lievittäminen. Ilman onnistunutta leikkaushoitoa tautiin sairastuneista on viiden vuoden kuluttua taudin toteamisesta vain noin 10 % hengissä.
Muita hoitokeinoja ovat sädehoito ja solumyrkky- eli sytostaattihoidot, jotka voidaan myös yhdistää. Solumyrkkyjä annetaan tietyissä tapauksissa myös ennen leikkaushoitoa ja hyvin onnistuneen leikkaushoidon jälkeenkin. Samoin sädehoitoa voidaan käyttää lisähoitona leikkausta täydentämässä.
Tupakka tappaa edelleen eniten
Yksittäisenä ja merkittävimpänä riskitekijänä keuhkosyövälle voidaan pitää tupakointia. Ellei kukaan tupakoisi, keuhkosyöpään sairastuttaisiin 90 % vähemmän. Tupakansavu sisältää yli 500 kaasumaista yhdistettä ja yli 3 500 muuta kemiallista yhdistettä, joista suurin osa on myrkyllisiä ja noin 50 karsinogeenisia eli syöpää aiheuttavia.
Tupakkateollisuus valtaa vauhdilla markkinoita idässä, ja vaikka länsimaissa lainsäädännöllä ja vieroitustyöllä tupakointia vähennetään, kuolleisuuden tupakointiin arvioidaan nousevan maailmassa vuosittaiseen yli 10 miljoonaan ihmiseen vuonna 2020.
Huoneilman radon on myös yksi riskitekijä, aiheuttaen noin kymmenesosan kaikista keuhkosyövistä. Asbestille altistuminen lisää myös sairastumisriskiä erityisesti yhdessä tupakoinnin kanssa.
Keuhkosyöpä voi olla pitkään oireeton
Taudin tavallisia ensioireita ovat yskä, erityisesti veriyskä, ja hengenahdistus. Pidemmälle edenneessä taudissa on usein yleisoireita, kuten väsymystä, laihtumista, ruokahaluttomuutta, rintakipua tai etäpesäkkeiden aiheuttamia kipuja.
Tutkimuksista tärkeitä ovat tavallinen keuhkojen röntgenkuva ja yskösnäytteet sekä erityistutkimuksina keuhkoputkien tähystys ja rintakehän tietokonekuvaus. Tietokonekuvauksen laajamittainen käyttö on kuitenkin resursointikysymys ja toisaalta menetelmä on niin tarkka, että löytyy paljon pieniä muutoksia, joiden luonne voi olla vaikea määrittää ja suuri osa tällaisista sattumalöydöksistä on harmittomia. Keuhkoputkien tähystyksessä voidaan saada kasvaimesta solunäyte tai koepala, joiden avulla kasvain voidaan luokitella tarkasti ja arvioida edelleen hoitomahdollisuuksia.
Tavallisesti keuhkosyöpä luokitellaan joko pienisoluiseksi tai ei-pienisoluiseksi kasvaimeksi. Jälkimmäisen ensisijainen hoitomuoto on aina leikkaushoito. Pienisoluisessa keuhkosyövässä leikkaushoitoa voidaan käyttää vain kaikkein rajoittuneimmassa tautimuodossa. Hoitopäätös on tehtävä aina potilaskohtaisesti rintaelinkirurgin, keuhkolääkärin ja syöpälääkärin yhteistyönä.
