Terve.fi

Keskivartalolihavuus - metabolinen oireyhtymä



Keskivartalolihavuus - metabolinen oireyhtymä

Metabolisella oireyhtymällä (MBO) tarkoitetaan monia erilaisia vaaratekijöitä, jotka liittyvät tyyppi 2 diabetekseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin. Jos näitä vaaratekijöitä kasautuu samalle henkilölle useampia, riski sairastua kasvaa.

Metabolinen oireyhtymä on länsimaiseen elämäntyyliin liittyvä verisuonisairauksille ja aikuistyypin diabetekselle altistava riskitekijöiden kasauma, jonka tärkeimpiä piirteitä ovat vartalolihavuus ja sokeriaineenvaihdunnan häiriö. Pelkästä lihavuudesta se eroaa siten, että kaikilla ylipainoisilla ei todeta muiden riskitekijöiden nousua. Aikuisiän diabetesta taas esiintyy myös normaalipainoisilla, kun metabolista oireyhtymää ei juuri koskaan.

Oireyhtymän esiintyvyys riippuu lihavuuden yleisyydestä väestössä. Keski-ikäisillä se on 7-27 % aineistosta riippuen. Metabolisen oireyhtymän piirteitä on havaittavissa jo lapsilla ja nuorilla. Joka kolmannella miespuolisella ja joka neljännellä naispuolisella verenpainepotilaalla on metabolinen oireyhtymä. Keskivartalolihavista (painoindeksi vähintään 30 ja samanaikaisesti vyötärönympärys vähintään 1.00 miehillä ja 0.88 naisilla ja samanaikaisesti vyötärö-lantiosuhde eli “omena-päärynä” -indeksi vähintään 1.00 miehillä ja 0.88 naisilla) miehistä noin 55 % sairastaa metabolista oireyhtymää ja keskivartalolihavista naisista noin 40 %.

Metabolisen oireyhtymän syntyyn vaikuttavat elämäntapatekijät, joista tärkeimmät ovat liikkumattomuus ja huono fyysinen kunto, lihavuus, vartalolle ja vatsaontelon sisään kertyvä liikarasva ja runsasrasvainen ruoka. Myös niukkakuituinen ruokavalio, tupakointi, alkoholin runsas käyttö ja psykososiaalinen stressi on yhdistetty metabolisen oireyhtymän syntyyn.

Metabolisen oireyhtymän yksinkertaistettu diagnoosi

Todetaan kolme alla luetelluista muutoksista:

  1. Vyötärönmitta yli 102 cm miehellä ja yli 88 cm naisella (mitattuna 2 cm navan yläpuolelta)
  2. Triglyseridit veren paastoseeruminäytteessä (fS-trigly) yli 1,7 mmol/l
  3. HDL-kolesteroli (fS-Kol-HDL eli “hyvä kolesteroli”) alle 1,00 mmol/l miehellä ja alle 1,3 mmol/l naisella
  4. Verenpaine yli tai yhtä suuri kuin 130/85 tai lukemasta riippumatta, jos henkilöllä on verenpainelääkitys
  5. Kohonnut verensokeri (paastoplasman glukoosi eli fP-gluk yli 6,1).

    Mitä metabolisessa oireyhtymässä tapahtuu?

    Metabolisen oireyhtymän tyypillisistä piirteistä keskeinen on vartalolihavuus. Siinä vapaiden rasvahappojen tarjonta maksaan ja lihaskudokseen on suurentunut. Tämä johtaa rasva-aineenvaihdunnan kiihtymiseen maksassa ja seerumin suurentuneisiin triglyseridipitoisuuksiin. Lihaskudoksessa vapaat rasvahapot kilpailevat glukoosin kanssa energialähteenä. Kun rasvahappojen tarjonta on runsasta, glukoosin käyttö häiriytyy. Tämä ja lihaskudoksen triglyseridipitoisuuden kasvu ja aineenvaihduntahäiriö johtavat insuliiniresistenssiin eli insuliinin huonoon tehoon kudoksissa. Insuliiniresistenssi ja maksan toimintahäiriö (rasvamaksa) vaikuttavat puolestaan veren insuliinipitoisuuden nousuun. Insuliinin korkea pitoisuus vaikuttaa haitallisesti verisuonien kuntoon.

    Metabolisen oireyhtymän vaikutus sairastavuuteen ja kuolleisuuteen

    Metabolisen oireyhtymän piirteistä tärkein, heikentynyt sokeriaineenvaihdunta lisää riskiä sairastua ja kuolla verisuonisairauksiin. Vaarasuhde on noin 1,5-2 kertainen muihin verrattuna (aikuisiän diabeteksessa vaarasuhde on viisinkertainen). Kun metaboliseen oireyhtymään kuuluvien vaaratekijöiden määrä kasvaa, suurenee myös sairastuvuus ja kuolleisuusriski. Usean vaaratekijän kasautuminen samalle henkilölle voi suurentaa sairastumisriskin jopa kymmenkertaiseksi. Painon noustessa usean vaaratekijän esiintymistodennäköisyys suurenee.

    Metabolisen oireyhtymän hoito

    Säännöllinen liikunta ja laihdutus sekä terveellinen ruokavalio on metabolisen oireyhtymän täsmähoitoa. Sekä liikunta että ruokavalio vaikuttavat edullisesti lähes kaikkiin metabolisen oireyhtymän keskeisiin häiriöihin. Ongelmana on, että potilaat eivät usein ymmärrä riittävän hyvin elämäntapojen keskeistä merkitystä sairastumisvaaran kannalta. Tämän vuoksi myös motivaatio saattaa olla hukassa.

    Lääkehoito on metabolisessa oireyhtymässä tärkeää, mutta pelkällä lääkehoidolla ei oireyhtymää pystytä hoitamaan edes tyydyttävästi.

    Ruokahalun hillintä

    Julkaistu: 11.11.2005