Kesä koettelee koipia, ota 7 askelta onneen

Moni leikkaa varpaankyntensä väärin: liian lyhyiksi ja reunat pyöreiksi. Sitten kynnet kasvavat ihon sisään ja iho tulehtuu, jalkahoitaja Maria Kjellberg kertoo. Oikeaoppisesti kynsien reunoja ei pyöristetä liikaa. Viilata saa maltillisesti, etteivät sukat mene rikki ja naapurivarvas nirhaannu. Kun varvasta painaa, kynnen pitäisi tuntua sormessa hieman ennen varvasta.

Toinen yleinen virhe on kovettumien yli-innokas raspaus. Sitä tehdään aivan liian ahkerasti, jopa päivittäin. Raspaus silloin tällöin hiekkapaperiraspilla tai hohkakivellä riittää. Sen sijaan ihoa pitäisi kuoria ja kosteuttaa ahkerasti. Kovettumiin tepsivät ureapitoinen voide ja salisyylihappo.

Vasaravarpai­ssa varpaiden tyvi- ja keskinivelet ovat yliojentuneet, ja kärkinivel on koukussa.

Mistä tämä johtuu? Useimmiten syypää on jalkojen lihasepätasapaino tai jalkaterän poikittaiskaaren laskeutuminen. Virheasennolle altistaa myös isovarpaan vaivaisenluu.

Mistä sitten vaivasenluut johtuvat? Naisia syyllistetään usein liian pienten kenkien ja liian korkeiden korkojen käytöstä, mutta syitä on muitakin: jalkaterän poikittaiskaaren laskeutuminen, löysät nivelsiteet, jalan kiertyminen ulospäin ja jalkaterän lihasten heikkous.

Niin vasaravarpaat kuin vaivaisenluut voivat kipeytyä ja hangata kengissä. Suomen Lääkäriseura Duodecim suosittaa hoidoksi fysioterapiaa. Jos jumppa ei tepsi, voi harkita leikkaushoitoa. Valitettavasti leik­kauksen tulos on harvoin pysyvä, ja varsinkin pahat vaivaisenluut uusiutuvat.

Sekä vasaravarpaille että vaivaisenluille on myynnissä apuvälineitä, kuten varpaanvälikiiloja, geelityynyjä ja silikonirenkaita. Asiantuntijat ovat niiden hyödyllisyydestä monta mieltä, mutta jos pehmusteista kokee saavansa avun, niitä voi huoletta käyttää. Vaivaisenluista kärsiville suositellaan jalkineita, joissa paino jakautuu tasaisesti, ja alle kolmen sentin korkoja.

Varpaisiin voi ilmestyä niin sanottuja liikavarpaita, jotka ovat nimestään huolimatta kovettumia eli känsiä. Ne koostuvat sarveismassasta, jota iho kehittää suojau­tuakseen kenkien aiheuttamalta hankaukselta.

Känsät tuntuvat ihon paksuuntumisena, ja niitä voi olla päkiöissä ja varpaissa. Varpaiden välissä lymyävät känsät ovat pehmeitä. Jos kävelee paljon korkokengissä, känsiä kohoaa herkästi päkiän etuosaan tai varpaiden päihin. Hoitomuodoiksi sopivat salisyyli- ja tri­kloorihappo sekä jalkahöylä.

Uusia känsiä voi ehkäistä tilavammilla kengillä ja varpaisiin kiinnitettävillä huoparenkailla. Känsät ja syylät menevät arkipuheessa usein sekaisin. Syylien hoitoon tarkoitetut aineet ja jäädytyshoito eivät tepsi känsiin. Jalkasyylät aiheuttaa HPV eli papilloomavirus, ja niitä on lähinnä lapsilla ja nuorilla.

Monen suomalaisen jalkaterveyttä nakertaa nykyisin kynsisieni, onykomykoosi. Se voi tarttua matkaan vaikkapa uimahallista, jos jalkojen ihossa on pienikin haava.

Sieni-infektion riivaama kynsi kellertää. Mutta niin kellertää myös kynsi, jota on koristeltu ahkerasti tummalla kynsilakalla ilman aluslakan antamaa suojaa.

Mistä tietää, onko kyseessä silsa vai värjäytymä? Yleensä kynsisienen yleensä huomaa. Se haisee.

Kynsisientä voi hoitaa apteekin itsehoitolääkkeillä tai lääkärin määräämällä reseptivalmisteella.

Jatkuvasta todella korkeissa kengissä kävelystä on lähinnä haittaa. Silti se houkuttaa monia. Täydellinen korottomuus ei sekään ole hyväksi, mutta ihanteellinen koron mitta päivittäisessä käytössä on pari senttiä.

Kenkiä kehotetaan vaihtamaan useita kertoja päivän aikana. Kenellä sellaiseen on tilaa laukussa, kantovoimia ja energiaa?

Halvalla saa harvoin jalassa mukavia korkokenkiä, mutta toisaalta hintavat ja hyvälestiset kengätkään eivät istu kaik­kien jalkoihin. Jalan terveydelle suotuisin lesti on suora. Se mahdollistaa jalkaterän normaalin asennon ja ohjaa askelen oikeaan suuntaan. Hyvä lesti tarjoaa varpaille riittävästi tilaa olla suorina vasten kengän sisäpohjaa ja ponnistaa askel eteenpäin. Varpaiden pitää myös mahtua liikkumaan sivuille ja ylös hankautumatta kenkään. Jalkineen kärjessä pitää olla tilaa myös siksi, että askelen saa astuttua luontevasti loppuun asti.

Käyrälestisessä kengässä jalan paino siirtyy helposti ulkoreunalle, jolloin nilkan joustoliike häiriintyy. Pikkuvarpaan jalkapöytäluu pusertuu kengän päälliseen. Pitkään jatkuva kuormitus voi saada pikkuvarpaan kääntymään sisäänpäin ja aiheuttaa siihen vaivaisenluun.

Lestin lisäksi koron paksuus vaikuttaa kengän mukavuuteen. Tolppa- ja kiilakorko ovat stilettoa eli piikkikorkoa tukevampia ja armollisempia. Koroissa kävelyä voi helpottaa geelityynyillä. Päkiän alle asetettava silikonilettu pehmentää askelia ja ehkäisee jalan liikkumista kengässä. Myös kantapäät ja pikkuvarpaat voi varjella geelipehmusteilla esimerkiksi hiertävien sandaalien varalta.

Kenkien aiheuttamia hankaumia voi ehkäistä myös kosmetiikalla, nykyisin aivan liian aliarvostetulla talkilla. Etenkin kesällä se on lyömätön apuri. Talkki auttaa pitämään jalat kuivina ja suojaa ihoa rakoilta. Marketeissa myytävä vauvoille tarkoitettu perustalkki toimii hyvin.

Saatavilla on myös erityisesti jaloille suunniteltuja jauheita. Ne ehkäisevät rakkojen lisäksi jalkasientä ja hien hajua. Talkkia sisältävä jalkavoide on kätevä kiireiselle. Se sekä kuivaa että kosteuttaa. Toinen nopea ja näkymätön apulainen on silkkisuihke. Jalkadeodorantin tavoin iholle suihkutettava aine muodostaa näkymättömän kalvon, joka suojaa ihoa kenkien aiheuttamalta kitkalta ja siten hiertymiltä sekä rakoilta. Silkkisuihke on erinomainen rakkovahti avoimissa naru- tai varvassandaaleissa, joihin on hankala virittää geelityynyjä tyylin kärsimättä.

Asiantuntijana jalkahoitaja Maria Kjellberg, Helsinki.