Maanis-depressiivistä mielen sairautta kutsutaan kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi. Sairauden nimi kuvastaa hyvin sen luonnetta, sillä kyseessä on oireisto, jossa henkilö kärsii mielialojen epätasapainosta.

Sairastuneella esiintyy vauhdikkaita ajanjaksoja, manioita, joille on ominaista ylienergisyys, ärtyneisyys, vähäunisuus, suuruuskuvitelmat, ajatusten hyppiminen ja puheliaisuus.

Manian aikana henkilö ei yleensä koe, että hän on sairas. Maniajakso puhkeaa yleensä muutamassa päivässä ja voi kestää kahdesta viikosta viiteen kuukauteen.

Toisaalta, henkilö kärsii myös vakavista masennusjaksoista, jolloin vallitsee alavireisyys, mielialan lasku, toivottomuus, uupuminen ja mielenkiinnon menettäminen.

Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä voi olla manioiden ja masennusjaksojen välisinä aikoina psyykkisesti oireeton. Erityisesti oireettomina jaksoina alle puolet potilaista sitoutuu säännölliseen lääkehoitoon, joka on riski sille, että sairaus pahenee.  

Sairaus läpi elämän

Sairaudesta kärsii noin 0.5 – 0.7 prosenttia väestöstä, mutta tarkkaa esiintyvyyttä Suomessa ei tunneta ja esim. USA:ssa esiintyvyysluvut ovat suurempia, 1-3 prosentin luokkaa. Miehet ja naiset sairastuvat yhtä paljon. Sosiaaliluokka tai koulutustausta ei selitä sairastumista.

Sairaus puhkeaa 15-35 vuoden iässä ja sillä on taipumusta jatkua vuosia, jopa läpi elämän. Tiedetään, että häiriöllä on vahvasti perinnölliset juuret.

Hoitamaton sairaus voi johtaa vakaviin seurauksiin, ja siihen liittyy paljon oheissairastavuutta.

Samanaikaisesta ahdistuneisuus- tai paniikkihäiriöstä kärsii yli puolet potilaista, persoonallisuushäiriö on 40 prosentilla, alkoholiriippuvuus 15 prosentilla ja lisäksi esiintyy syömishäiriöitä.

Ruumiillisista sairauksista aikuistyypin diabeteksen ja verenkiertoelinten sairauksien riski on tavallista suurempi.

Itsemurhariski, erityisesti depressiojaksojen aikana, on yli 20-kertainen normaaliväestöön nähden ja yli puolella on todettu itsemurhayrityksiä.

Maniassa impulsiivinen, päämäärätön ja kritiikitön toiminta voi johtaa yli varojen elämiseen, taloudelliseen katastrofiin, holtittomaan seksuaalisuuteen, peruuttamattomiin ihmissuhde-ristiriitoihin ja lainvastaisiin tekoihin.  

Hoito tasaa mielialaa

Kaksisuuntaisen häiriön hoidossa manioiden ja masennusten puhkeamista pyritään ennaltaehkäisemään.

Lääkkeinä käytetään mielialan tasaajia, eli litiumia ja epilepsialääkkeitä. Uusia psykoosilääkkeitä käytetään yhä enemmän ja niillä on saatu hyviä hoitotuloksia.

Rauhoittavia bentsodiatsepiineja voidaan käyttää vain tukilääkkeenä manian alussa, koska ne aiheuttavat riippuvuutta ja niillä ei ole depressiota hoitavaa vaikutusta.

On tärkeää, että potilas ja hänen perheenjäsenensä voisivat yhdessä tunnistaa manian tai masennuksen puhkeamisen mahdollisimman ajoissa, jolloin hoitoa voidaan yhdessä hoitavan lääkärin kanssa tehostaa.

Tätä tunnistusta parantaa tiedon jakaminen koko perheelle ja se, että potilas käyttää päivittäin mielialapäiväkirjaa, jonka avulla mielialan vaihteluita voidaan seurata.

Ennen kuin sairaus voidaan diagnostisoida, tulee selvittää, että henkilö ei kärsi jostakin muusta sairaudesta tai tilasta, joka voi ilmetä maanis-depressiivisenä käytöksenä. Näitä ovat päihteiden, kuten alkoholin tai amfetamiinin aiheuttamat tilat, eräät lääkkeet ja kilpirauhasen sairaudet.  

Faktaa maanis-depressiivisyydestä

• Maanis-depressiivisyys tarkoittaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä • Sairaudessa vaihtelevat maaniset ja depressiiviset jaksot • Väliaikoina henkilö voi olla oireeton • Maniassa oireina ovat vauhti, ylienergia, riskinotto, ajatusten lento, ärtymys ja suuruudentunne • Depressiossa oireina ovat mielialan lasku, hidastuminen, liikaunisuus, painonnousu • Sairaus on pitkäkestoinen • Säännöllinen lääkehoito ja arkielämän hallinta ovat hoidon kulmakiviä