Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä eli bipolaarihäiriötä on aikaisemmin kutsuttu maanis-depressiivisyydeksi. Masennusta on kuvattu kappaleessa 1. Kun depressiossa ihminen käy ikään kuin alikierroksilla, on bipolaaritaudille tyypillisessä hypomaanisuudessa tai maanisuudessa usein päinvastoin kysymys ylikierroksilla käymisestä, touhukkuudesta, ärtyvyydestä ja näiden seuraamuksista.
Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä hypomaaniset tai maaniset ja depressiiviset jaksot vaihtelevat. Jaksojen välillä sairastunut on usein oireeton. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön tunnistaminen voi joskus olla vaikeaa. Kun ihminen on ahkera, aikaansaava, tehokas ja ideoita pursuava, voisi hänen ajatella voivan hyvin ja olevan psyykkisesti terve. Jos energiaa kuitenkin tuntuu olevan loputtomiin, ajatukset ovat epärealistisia ja suureellisia ja kohonnut mieliala johtaa esimerkiksi taloudellisiin ja sosiaalisiin vaikeuksiin, on kysymyksessä todennäköisesti poikkeava, sairaalloinen maanisuus. Tällöin käytös on voi olla myös impulsiivista, hetken mielijohteita noudattavaa ja toisinaan röyhkeääkin.
Tieto kaksisuuntaisen mielialahäiriön yleisyydestä on vielä puutteellista, varsinkin kun siitä esiintyy vaikeusasteeltaan erilaisia muotoja. Taipumus sairastua kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy perintötekijöihin. Sairaus reagoi toisinaan selvästi stressiin ja odottamattomiin asioihin. Ensimmäinen sairausjakso ilmenee yleensä nuorella aikuisiällä. Bipolaaritaudin diagnoosin vahvistava kiihtynyt maaninen jakso voi kuitenkin ilmetä vasta myöhään keski-iälläkin, vaikka muita mielialaoireita olisi ollut todettavissa jo aikaisemmin, jopa lapsuudessa tai nuoruudessa. Esimerkiksi avioero, työttömäksi jääminen tai vakava sairaus ovat riskejä häiriön puhkeamisessa ja toisaalta siihen liittyy usein merkittävää päihteiden ongelmakäyttöä.
Bipolaarihäiriö jaetaan käytännössä kiihtyneiden jaksojen luonteen mukaisesti karkeasti kahteen päätyyppiin, bipolaaritauti I:een, jossa todetaan voimakkaita ja usein sairaalahoitoa vaativia maanisia jaksoja, sekä bipolaaritauti II:een, jossa kiihtyneet jaksot ovat lievempiä, eivätkä välttämättä johda toimintakyvyn täydelliseen menettämiseen tai sairaalahoidon tarpeeseen. Lisäksi puhutaan bipolaaritaudin tyypistä, jossa esiintyy esimerkiksi sekamuotoisia, masennuksen ja kiihtyneisyyden sekaisia jaksoja, sekä tyypistä, jossa eri mielialajaksot vaihtelevat hyvin nopeasti. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikainen sairaus, joka vaatii useimmiten elinikäistä hoitoa ja oppimista elämään sen kanssa. Hoidossa keskeisiä tekijöitä ovat lääkehoidon lisäksi sopeuttaminen sairauteen, stressin ja muiden riskitekijöiden välttämisen oppiminen ja mielialajaksojen alkamisen tunnistaminen ajoissa. Tauti on useimmiten pitkäaikaista huomiota ja hoitoa vaativaa – useimmiten erikoislääkärin aloittamaa ja valvomaa.
