Voi Hyvin

Kaipaan omaa tilaa

Kaipaan omaa tilaa

Kun Irina Saari muutti yhteen miehensä kanssa, hän ajatteli ensin, että eihän tämä ole lainkaan siistiä. Negatiivisista tunteista puhuminen on hänelle vaikeaa.
Teksti Tiina Tuppurainen
Kuvat Kaisu Jouppi
Mainos

Pidän eniten melankolisesta musiikista, jossa on silti toivoa. En voisi elää ilman musiikkia. Se on ilmainen terapeutti, jonka kautta käsittelen iloja ja suruja.

Huolehdin hyvinvoinnistani kirjoittamalla. Olen pitänyt päiväkirjaa pienestä asti. Minun on vaikea puhua negatiivisista tunteista. Pelkään, että loukkaan rakkaimpiani. En halua olla vaivaksi. On helpompi olla kiva.

Olemme olleet 20 vuotta yhdessä mieheni kanssa. Emme riitele juuri koskaan. Päiväkirjoja lukemalla olen tajunnut, miten paljon patoan tunteitani. Opettelen kommunikoinnin taitoa vasta nyt nelikymppisenä. Kun muutin mieheni kanssa yhteen, ajattelin ensin, että eihän tämä ole ollenkaan siistiä! Kaipaan tilaa.

Tärkein esineeni on puhelin. Viestin sillä rakkaideni kanssa. Puhelimeen tallentuu ajatuksia, kuvia ja lasten videoita. Lauleskelen ja kirjoitan sinne kaikenlaista. Jos puhelin tilttaisi, menettäisin paljon arvokasta dataa.

Ykkösharrastukseni on lenkkeily. Sen avulla nollaan päätäni. Tulen vihaiseksi ja turhaudun, jos en pääse lenkille. Mieluiten juoksen veden äärellä. En ole tavoitteellinen treenaaja. Tärkeintä on, että jaksan paremmin ja minun on hyvä olla.

Tykkään tehdä arjesta hauskaa lapsilleni. Touhuamme yhdessä, käymme retkellä ja pelaamme pelejä. Parhaiten viihdymme ulkona.

Ilta on hedelmällisintä aikaa kirjoittaa laulun sanoja. Päivällä minun on vaikea pysähtyä, mutta illalla rauhoitun. Ajatukset ovat melankolisia. Ehkä se johtuu väsymyksestäkin. Aamulla voi tarkistaa, onko tekstissä järkeä.

On ihanaa tehdä inventaariota ja poistaa turhia tavaroita. Lastenhuoneesta saatan välillä heittää aarteita eli roskia pussikaupalla pois.

Suosikkiherkkuni on salmiakki, jonka sisällä on säväkkää jauhetta. Turkinpippurit ovat lempikarkkejani. Välillä tulee suklaakausia. Suklaasta tulee juhlava tunne. Raakasuklaasta en pidä.

Puhuminen on tärkeä juttu. Minusta on turha lähteä ystävän kanssa leffaan. Siellähän täytyy pitää suu kiinni. Sellaiseen paikkaan voi mennä puolison kanssa. Osaan avautua parhaiten ystävilleni. On ihanaa puhua asioista raadollisesti, suodattamatta. 

Oma aika kotona on minulle juhlaa. Saan nauttia siitä todella harvoin. Välillä yritän vihjailla perheelleni, että voisitteko mennä mummolaan.

Rakastan bändiäni. Haluan kuulua ryhmään. Yksin pakertaminen on tylsää, porukassa ajatuksia voi pallotella. Keikoilla on vapaa olo, kun mukana ei yleensä ole perheitä. Olemme kuin musaleirillä.

Jäin koukkuun inkivääriin vuonna 2014, kun kuvasimme Tähdet, tähdet -sarjaa. Pelkäsin tulevani kipeäksi. Haudutin siivuista teetä ja sekoitin joukkoon pakurikääpäjauhetta. Vältin flunssan. En ole ollut pitkään aikaan kipeä. Sekoitan kesäisin teehen yrttejä kasvi-huoneestani.

Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 5/16.

Julkaistu: 11.5.2017