Hyvinvointi
Kauneus & Terveys

Jorma Uotinen: "En koskaan pohdi, mitä muut ajattelevat minusta"

Jorma Uotinen: "En koskaan pohdi, mitä muut ajattelevat minusta"

Tanssitaiteilija Jorma Uotisen hillitty mutta häpeilemätön tyyli on valloittanut koko kansan. Itse hän hurmaantuu katseesta ja tuoksusta. Mutta yksi menee niidenkin ohi.
Teksti Ulla-Maija Paavilainen
Kuvat Raisa Kyllikki Ranta

Kello lähestyy aamukolmea. Kaupunki on hiljentynyt.

Punaisen kivitalon ylimmästä kerroksesta ei kuulu ääniä, vaikka asukas ei nuku. Jos olisi talvi, jossakin avaran asunnon design lampuista palaisi valo. Nyt on kesäyö.

Professori Jorma Uotinen, 67, valvoo vuodenajasta riippumatta. Hän lukee kirjaa, kuuntelee musiikkia tai lepäilee tekemättä mitään. Aivan niin kuin Eeva-Liisa Mannerin runossa: ”Ajatuksetta keinua tahdon, vain keinua, soutaa.”

– Yön tunnit kello yhdentoista jälkeen ovat Olof Palmen sanoin min egen tid, omaa aikaani. Silloin kukaan ei häiritse, Jorma sanoo ja näyttää melkein haaveelliselta.

Hän pyrkii irti kaikenlaisista suorituspaineista.– Minulla ei ole kiire vaan intensiivinen elämä. Kiireessä ei ehdi tekemään mitään.

Sitten – kesken ajattelun – hän purskahtaa nauruun. Häntä huvittaa, jos joku sanoo, että ”mä käyn äkkiä vessassa”.

– Sanon, että ota kuule ihan se aika minkä tarvitset. Ei hätää.

Ikääntyminen on kuoleman lisäksi demokraattisin asia, mitä meille tapahtuu.

Yleisön kiinnostuksen Jorma herätti jo 40 vuotta sitten, kun hän tanssi Pariisissa. Koko kansan Jorma hänestä tuli vasta television Tanssii tähtien kanssa -ohjelman myötä. Hänen persoonansa ja kommenttinsa ovat olleet ohjelman sokeri ja suola.

– On hyvä olla rakastettu ja pidetty, mutta se ei saa olla tekemisen motiivi. Viittaan äitini yksinkertaiseen ohjeistukseen: pysy omana itsenäsi.

Jorman yhtä aikaa hillitty ja häpeämätön käytös ja ego ovat vaikuttaneet tavallisiin suomalaisiin enemmän kuin hän itse on valmis myöntämään.

Ihminen on aina oikean ikäinen

Eräässä haastattelussa Jorma totesi, että hän on äärimmäisen jyrkkä, konservatiivinen ja muutosvastarintainen.

Oliko määrittely pelkkää huumoria, vai oliko siinä totta toinen puoli?

Hän nauraa taas ja sanoo olevansa tinkimätön, kun kyse on ammatti etiikkaan liittyvistä asioista.

– Konservatiivisuus liittyy ikään. Esimerkiksi pukeutumiseni on muuttunut klassisemmaksi, eikä minulla ole enää tarve demonstroida.

Nuorempana hän veti tiikeritakin ylleen, jotta olisi mahdollisimman säväyttävä. Edelleen hän saattaa laittaa tv-ohjelmaan päähänsä peruukin. Kuka tahansa ei voisi tehdä sitä ilman, että leimaantuisi pelleksi.

– En ole enää nuorukainen, mutta ikäkriisiä minulla ei ole. Olen kokenut jo, millaista on olla kaksi- tai nelikymppinen. Miksi haikailisin sitä? Elämä tuo jatkuvasti kaikkea uutta. Ihminen on aina oikean ikäinen.

Jorma Uotisella ei ole kiire mihinkään.

Ikä ei ole vain numeroita. Kehon vanheneminen on luonnollista ja väistämätöntä. Se ei kuitenkaan pelota.

– Ikääntyminen on kuoleman lisäksi demokraattisin asia, mitä meille tapahtuu. Jokainen vanhenee saman verran koko ajan.

En kuntoile vaan harrastan joogaa

Terveyden ja liikuntakyvyn menettäminen liian varhain mietityttää. Jorma haluaa pysyä mahdollisimman aktiivisena.

– Niin kuin Aira Samulin. Hän on 90-vuotias, mutta jos pyytäisin häntä mukaani tunnin kuluttua, hän lähtisi epäröimättä!

Jorma ei ole kuntoilija. Koreografioissa tehtävien liikkeiden lisäksi hän harrastaa vain bikram joogaa. Työ ei salli senkään säännöllisyyttä.

– Polvet kuluvat eivätkä nilkat ojennu kuten ennen. Yritän pyöritellä niitä, jotta ne pysyisivät vetreinä. Jokin hyppy on menetetty ainiaaksi. Voin nähdä valokuvista, miten korkealle jalkani nousi ennen. Liikuntarajoitteiden takia elämänpiiri pienenisi.

Niin Jorma näki käyvän äidilleen, joka kuoli 76-vuotiaana 15 vuotta sitten.

– Silloin ei auta, vaikka kuinka lukisi tai yrittäisi pysyä henkisesti vireänä.

Jorman ensimmäinen yksiö oli musta-valko-punainen. Sama väriyhdistelmä miellyttää yhä.

Vakava sairaus vaikutti uravalintaan

Jorma sairastui 19-vuotiaana vakavaan hermojuuritulehdukseen, Guillain- Barren tautiin. Se järkytti elämän ­perusteita. Hän menetti liikunta- ja puhe kykynsä. Hermokivut olivat tuskalliset.

Kokemus vaikutti myös uravalintaan.

– Päivänä, jolloin kykenin taas viemään haarukan suuhuni itse, tajusin, että jokainen millimetri on tärkeä. Tunteen ymmärtää vain ihminen, joka on kokenut sen. Ja riemu, jonka koin, kun pystyin seisomaan! Sen jälkeen ei ollut muita vaihtoehtoja kuin ryhtyä tanssijaksi.

– Olen tietoinen siitä, että aikaa on jäljellä yhä vähemmän. Siksi olen tarkka valintojeni suhteen. Yritän välttää kaikkea turhaa. En tapaa ihmisiä, joiden kohtaamisen voin jättää, enkä kanna siitä huonoa omatuntoa.

Ikärasismiin tanssitaiteilija ei ole törmännyt, mutta hän on herkistynyt sen kuulemiselle. Kun läheinen ystävä ja ex-puoliso Helena Lindgren kävi viisikymppi senä bikini- ja alusvaatekuvauksissa, häntä paheksuttiin: ”Mitä sinä tuollaisiin kuviin enää menet?”Helena tokaisi, että kyllä me 50-vuotiaatkin käytämme vielä alusvaatteita.

Jorma muistelee, miten porilainen palvelutalon johtaja selitti televisiossa ylpeänä ja vakavana, että ”meillä asiakas saa itse päättää, minkävärisen puseron laittaa päälleen”.

– Kommentti oli alentava ja nöyryyttävä. Ikään kuin vanha ihminen ei ymmärtäisi maailmasta enää muuta kuin asunsa värin.

Olen heikkona kellohameisiin

Pilkullinen kellohame! Television katsojia saattoi yllättää, kun Jorma hekumoi siitä tv-ohjelmassa pariinkin otteeseen.

– Hurmaava vaate, hän huokaa.

Kellohameen ihailulla on historia. Hänen äidillään oli useita siskoja. Alle kouluikäinen Jorma katseli lumoutuneena, kuinka he laittautuivat tansseihin.

Katse yhdistettynä ääneen, puhenopeuteen ja tuoksuun on aivan keskeinen.

Tätien kapeita uumia korostivat leveät, joustavat patellavyöt. Liikkeessä hameiden helmat aukenivat ja paljastivat tyllialushameiden pilvet. Tosin tätien hameiden kuvio oli pieniruutuinen. Sitä kutsuttiin BB-ruuduksi sen ajan seksisymbolin, Brigitte Bardot’n mukaan.

– Näky oli taivaallinen. Sen jälkeen olen ollut heikkona kellohameisiin. Itse asiassa tuo tyyli on Diorin luoma.

Tuoksu ei auta, jos suusta tulee sammakoita

Jorma on tunnustuksellinen esteetikko. Sekä naisessa että miehessä häntä viehättää eniten katse.

– Katse yhdistettynä ääneen, puhenopeuteen ja tuoksuun on aivan keskeinen. Ne yhdessä välittävät aistimuksen ihmisestä.

Joskus hän käytti tuoksunaan Yves Saint Laurentin Kourosta. Nyt se tuntuu liian paksulta ja voimakkaalta. Se on vaihtunut Diorin Sauvageen tai Aqua di Parman sitruunaisiin tuoksuihin, jotka sopivat hänen iholleen.

Mutta yhtä tärkeää kuin aistimus on toisen älyllinen vastaantulo.

– Vaikka ihminen tuoksuisi kuinka hyvältä, se ei auta, jos suusta tulee sammakoita.

Vaikka katse on tärkeä, Jorma ei suostu antamaan flirttiohjeita.

– Olen viimeinen ihminen kertomaan sellaisia! Olen sellaisissa tilanteissa kömpelö ja ujo, enkä ole viime vuosina miettinyt moista. Uskon silti, että kun on oma itsensä ja osoittaa aitoa, elävää kiinnostusta toiseen, jotain saattaa syntyä.

Jorma Uotinen syö joka päivä ravintolassa.

Jormaa miellyttää erityisesti ranskalaisten tapa osoittaa huomiota.

– Olen aina ihaillut heidän avointa flirttiään, katsettaan, hymyään ja rohkeuttaan avata keskustelu. Liiallinen tyrkyttäminen on luotaan työntävää.

I am what I am!

Suomen julkiset piirit ovat pienet. Meille mahtuu yksi Aira, yksi Helena ja yksi Uotisen Jorma. Ei ole sattumaa, että kaikki kolme ovat keskenään tiiviissä yhteydessä.

– Ha-haa, onhan meitä Jorma Uotisia maassa peräti neljä, mutta vain minun foorumini ovat olleet näkyviä. I am what I am. En koskaan pohdi, mitä muut ajattelevat minusta.

– Olen kokenut, että olen saanut olla vapaa myös instituutioiden sisällä. Olen kiitollinen siitä, että kukaan ei ole sensuroinut minua.

Jorma kohottaa leukaansa sormilla näyttääkseen tärkeilevältä. Joskus hän kuulee, että taiteilijat esittävät intellektuelleja. Sellainen paistaa läpi.

– Hattuun ei saa nousta. Toinen on kohdattava kunnioittavasti.

En kokkaa vaan syön ravintolassa

Ystävänsä Jorma haluaa tavata kasvokkain. Sosiaalisen median kanavista hän käyttää vain Facebookia – ja sitäkin vain välittääkseen tietoa esityksistä. Päivityksiä hän ei tee.

Häntä ihmetyttää, miksi ihmiset kuvaavat ruoka- annoksiaan sosiaaliseen mediaan.

– Eikö olisi ihanampaa syödä yhdessä kuin katsoa kuvaa?

Jorman paino, 80 kiloa, on pysynyt samana viimeiset 30 vuotta.

– Katson, mitä syön. Olen sekasyöjä, en ekstremisti.

Kotonaan hän ei kokkaa. Sen ajatteleminenkin näyttää saavan aikaan väristyksiä. Lounaan hän nauttii mielellään lähiravintolassaan Maxillissa Helsingin Korkea vuorenkadulla: kalaa, pastaa tai salaattia.

– Roskaruokaan en koske. Makkaraa syön kerran vuodessa. Jos haluan burgerin, syön laadukkaan Kämpissä.

Ulkona syöminen on yhdelle ihmiselle edullisempaakin kuin raaka-aineiden hankkiminen kodin kaappeihin.

On parempi asua vuokralla

Tanssitaiteilijan ei tarvitse varsinaisesti säästellä. Hän on tyytyväinen siitä, että tulee toimeen, ja että hän voi hankkia kauniita esineitä tai vaatteita, jos niin haluaa. Hän yrittää tosin vetää hankinnoissaan mahdollisimman niukkaa linjaa.

– Välillä rahaa on enemmän, välillä vähemmän. Tavoitteeni ei ole koskaan ollut tehdä rahaa.

Hän ei omista asuntoja, autoja tai veneitä, joilla varakkuus tavallisesti mitataan.

– Takana on yksi epäonnistunut asunnonhankinta, josta saimme Helenan kanssa kärsiä vuosia.

On siis parempi asua vuokralla.

Jorma Uotiselle tarjottiin töitä Ruotsista, mutta hän halusi jäädä Suomeen.

Tasa-arvoa ei tunneta taiteilijoidenkaan toimeentulossa.

– Osa elää köyhyysrajalla, ja jonkun kapellimestarin iltapalkka voi olla toisen vuosipalkka. Sama pätee myös maailmalla.

Työ Göteborgissa ei houkuttanut riittävästi

Jorma sanoo, että siirtymiset Pariisista Helsingin Kaupunginteatteriin ja sieltä Kansallisbalettiin tapahtuivat luonnollisesti.

Häntä pyydettiin myös Göteborgin baletin johta jaksi. Jorma kävi keskustelemassa asiasta kahdesti paikan päällä – ja löysi itsensä kulkemasta kadulla hämmentyneessä mielentilassa.

– Mitä minä olisin tehnyt siellä? Jos olisin muuttanut Ruotsiin, työpaikka olisi ollut ainoa yhteisöni. Muutamat ystäväni Suomessa ovat arvokkaampia kuin rivi lisää CV:hen.

Siirtyminen Kuopio tanssi ja soi -tapahtuman taiteelliseksi johtajaksi tuntui sen sijaan hyvältä mahdollisuudelta.

Uotinen on tehnyt lukuisia koreografioita, ohjauksia ja rooleja tanssitaiteen parissa.

Onko hänellä vielä olla urahaaveita?

– Olen aika käytännönläheinen. Olen tehnyt punaisen Jord-teoksen. Black Water on musta. Siihen väliin haluaisin tehdä valkoisen teoksen Air.

Teokset esitettäisiin yhdessä.

– Ne ovat värejäni: punainen, musta ja valkoinen. Tästä näkee, kuinka rajoittunut oikeastaan olen, Jorma sanoo ja nauraa itseironisesti.

Ei tapaamisia ennen puoltapäivää

Palataan runouteen. Jorma on noudattanut sanomaa 1970-luvun lopusta.

– Pane kaikki mitä olet, pienimpäänkin mitä teet. Älä itsessäsi mitään liioittele, älä mitään sulje pois. Kuu mahtuu lampeen, koska se paistaa niin korkealta.

Aamulla, kun aurinko nousee, Jorma nousee myöhään. Hän puolittaa croissantin, levittää toiselle puoliskolle juustonretaleen ja toiselle hilloa.

– Hillo on minulle tärkeämpää kuin juusto.

Hän keittää suodatinkahvia, sillä espresson aika on vasta myöhemmin. Tapaamiset hän sopii vasta puolenpäivän jälkeen.

Kun hän astuu kadulle, vastapäisen koulun oppilaat huutelevat hänelle ikkunasta ”ei huono!”. Jorma vilkuttaa vastaukseksi.

Jorma Uotinen, 67

Koulutus: ylioppilas, erilaisia tanssijan ammattiin liittyviä koulutuksia

Ammatti: taiteilija-professori

Asuinpaikka: Helsinki

Perhe: sisar

Harrastukset: musiikki, kirjallisuus, kuvataiteet, sisustus ja muoti

Motto: Pysy omana itsenäsi

Julkaistu: 24.4.2018