Joe Dispenza uskoo mielen parantavaan voimaan – kielteiset tunteet pitävät kiinni menneessä ja rajoittavat tulevaisuutta

Yhdysvaltalainen Joe Dispenza oli 23-vuotias kiropraktikko, kun hän osallistui triathlon-kisaan Kaliforniassa vuonna 1986. Katumaasturi osui jyrkässä mutkassa pyöräilyosuutta suorittaneeseen Dispenzaan.

Nuori kilpailija lensi ilmaan ja tömähti selälleen maahan. Hän tarttui auton puskuriin ja raahautui hetken auton mukana, ennen kuin kuljettaja huomasi, mitä oli tapahtunut.

Sairaalassa Dispenzalle selvisi, että häneltä oli murtunut kuusi selkänikamaa. Luunsiruja oli levinnyt kohti selkäydintä.

Lääkärit antoivat potilaalle huonon ennusteen. Kirurgit ehdottivat leikkausta, joka voisi helpottaa kipuja, mutta kokonaan leikkaus ei häntä parantaisi. Leikkauksesta kieltäytyminen voisi johtaa halvaantumiseen.

Dispenza ei kuunnellut lääkäreitä. Sen sijaan hän kuuli mielessään äänen, joka kertoi ihmisen omasta voimasta toipumisessa. Hän oivalsi, että ihmisessä on äly tai näkymätön tietoisuus, joka ylläpitää ja suojelee elämää.

Dispenza uskoi, että tällä korkeammalla tietoisuudella on kyky parantaa ihminen.

Dispenza lähti sairaalasta ja majoittui kahden ystävänsä kotiin kolmeksi kuukaudeksi. Hän alkoi kuvitella olevansa terve ja uppoutui joka päivä kahdeksi tunniksi sisimpäänsä.

Hän visualisoi mielessään jokaisen vaurioituneen nikaman paranemisen ja näki itsellään terveen selkärangan. Mielikuvissaan hän harjoitteli kävelemistä.

Dispenzan mukaan hänen kehonsa alkoi toipua. Kolmen kuukauden kuluttua hän pystyi liikkumaan ja pääsi kuntosalille treenaamaan.

Lääkärit hämmästelivät ihmeparantumista. Myöhemmin Dispenza kertoi lehtihaastattelussa, että hän teki onnettomuuden jälkeen sopimuksen itsensä kanssa. Jos hän saisi kävelykykynsä takaisin, hän viettäisi loppuelämänsä tutkimalla mielen ja kehon yhteyttä.

Dispenza vakuuttui siitä, että mielellä on kyky parantaa ruumis niin fyysisistä kuin henkisistä vaurioista. Hän tuli siihen tulokseen, että myönteiset tunteet auttavat ihmistä paranemaan ja saavuttamaan päämääriään.

Dispenza kiinnostui lääketieteen ja luonnontieteen yhdistämisestä meditaatioon, mindfulnessiin ja visualisointiin. Hän uskoi, että ihmisellä on kaikki työkalut, joiden avulla voi tehdä merkittäviä muutoksia elämässä.

Sittemmin Dispenzasta on tullut kansainvälinen guru, jonka näkemykset herättävät paljon kiinnostusta ja hurmosta. Hänen vannoutuneimmat seuraajansa väittävät parantuneensa hänen menetelmillään esimerkiksi syövästä ja sokeudesta.

Myös Dispenza itse kertoo julkisuudessa ihmetarinoita, joissa ihmiset parantuvat vakavista fyysisistä sairauksista hänen opetustensa vaikutuksesta. Näkemys, jossa mielen harjoittamisella voi parantaa vakavia fyysisiä sairauksia, on kuitenkin voimakkaan kiistanalainen ja tieteellisesti kyseenalaistettu.

Opintojaan Dispenza jatkoi yksityisessä, kiropraktiikkaan keskittyvässä Life-yliopistossa Atlantassa Georgiassa ja Rutgers-yliopistossa New Jerseyssä. Hän opiskeli neurotieteitä, aivokuvantamista ja epigenetiikkaa, joka tutkii mielen ja kehon yhteyttä.

Hänelle aukeni uusi ura luennoitsijana ja kirjailijana, ja hän on vuosien kuluessa julkaissut useita teoksia tutkimuksistaan ja havainnoistaan.

Hän opettaa ihmisiä työpajoissa ympäri maailmaa. Suomeksi Dispenzan ydinajatuksiin voi tutustua tietokirjoissa Luo itsesi uudelleen, opas mielen rajoitteiden purkamiseen ja Plasebo, lumevaikutuksen teho.

Dispenzan lähtökohtana on antaa ihmisille keinoja muuttaa itseään. Vanhan minän tilalle rakennetaan uusi minä ajatuskulkuja muokkaamalla. Harjoittelun uskotaan johtavan pysyviin muutoksiin, jotka vaikuttavat biologiaan ja aivojen hermoratoihin.

Monet toivovat muutosta parempaan. He kantavat huolta esimerkiksi terveydentilastaan ja hankalista ihmissuhteista tai heillä on huono itsetunto.

He haluavat muuttua, mutta muutoksen tiellä on vanhoja käyttäytymismalleja, jotka istuvat meissä sitkeästi. Reaktiomme, tapamme, tunteemme ja käyttäytymisemme seuraavat automaattista kaavaa, koska aivomme ovat tottuneet niihin.

Juutumme toistamaan samoja kaavoja kerta toisensa jälkeen.

Jos pyöriskelee vuosikausia vihan, kiukun tai katkeruuden kehässä, Dispenzan mukaan keho ehdollistuu olemaan negatiivinen. Hän uskoo, että alitajunnassaan ihminen on tuolloin onneton.

Persoonallisuus koostuu siitä, mitä ihminen ajattelee, miten hän toimii ja millaisia tunteita hänen mielessään liikkuu. Tie muutokseen vie persoonallisuuden muuttamisen kautta.

Dispenza kehottaa tarkkailemaan vanhaa ajattelua ja muuttamaan sitä. Menneisyyden sijasta meidän on kurkotettava kohti tulevaisuutta, jolloin voimme luoda elämällemme uutta sisältöä.

Positiivinen ajattelu on tärkeää, mutta se ei yksin riitä. Dispenzan ajattelussa tunteet ovat syntyneet menneiden kokemusten tuloksena. Hänen mukaansa suurin osa ihmisistä elää menneessä ja vastustaa toisenlaista tulevaisuutta.

Keho kapinoi suunnanmuutosta vastaan, koska kiinnitymme tuttuihin tuntemuksiin. Täyskäännös vaatii paljon. Tietoinen mieli voi olla läsnä nykyhetkessä, mutta alitajunta elää menneisyydessä.

Dispenza neuvoo virittämään mielen kohti tulevaisuutta, jonka voimme kuvitella etukäteen. Keho ei erota toisistaan todellista ja kuviteltua tapahtumaa.

Aivot voi suunnata uuteen asentoon esimerkiksi silloin, kun on mentävä esiintymään. Monet ihmiset jännittävät julkista esiintymistä. Taustalla voi olla muisto epäonnistumisesta.

Kun mieli alkaa kerrata tilannetta, jossa sanat menivät solmuun ja joku tärkeä asia unohtui puhuessa, keho reagoi niin kuin vanha tapahtuma olisi meneillään juuri nyt.

Murehtimisen sijasta tulisi keskittyä tuoreeseen, toivottuun kokemukseen. Kun antaa itsensä elää mahdollisessa tulevaisuudessa, keho tuottaa onnistumiseen liittyviä myönteisiä tunteita. Niinpä luennoitsija voi nähdä etukäteen mielessään onnistumisen, joka virittää kehoa hyvään lopputulokseen.

Urheilijoilla on paljon kokemuksia mielikuvaharjoittelusta. He visualisoivat tulevan kilpailun etukäteen, mikä auttaa heittää aidossa kilpailutilanteessa.

Lähes kaikki kokevat ajoittain stressiä, joka vaikuttaa elimistöömme haitallisesti. Stressi saa kehon tasapainon järkkymään ja tuottaa lukuisia erilaisia kemiallisia reaktioita.

Alkujaan stressin tunne oli tarkoitettu sopeutumiseen. Lyhytkestoinen stressi auttaa ihmistä toimimaan hätätilanteessa. Kun toistuvat lyhyet stressitilanteet nivoutuvat yhteen, stressi muuttuu pitkäkestoiseksi.

Stressihormonit kiihdyttävät kielteisiä tunteita. Stressireaktion voi käynnistää jo ajatuksen voimalla. Jos sitä ei pysty tukahduttamaan, seurauksena saattaa olla sairastuminen.

Jatkuva tunne hätätilanteesta aiheuttaa esimerkiksi ahdistusta, masennusta, unettomuutta ja fyysisiä sairauksia.

Dispenza uskoo, että stressi pitää ihmistä kiinni vanhassa minässä. Luomalla uuden minän ihminen voi sammuttaa stressikokemuksia.

Hänen mukaansa muuttamalla sisäistä olemustamme voimme välttää stressin terveydelle haitallisia vaikutuksia. Emme ehkä pysty hallitsemaan ympäristöämme, mutta pystymme hallitsemaan sisäistä maailmaamme.

Kirjoissaan Dispenza esittelee tutkimuksia, jotka todistavat mielen voimasta hyvinvoinnin ja sairauksista paranemisen tukena. Tutkimuksissa on vertailtu esimerkiksi masennuslääkkeiden ja lumelääkkeiden eli plasebon vaikutuksia. Lumelääkkeistä on saatu hyviä tuloksia, koska niitä syövien elimistö alkaa tuottaa omaa luonnollista ”masennuslääkettä”.

Dispenza uskoo, että kehomme kykenee luomaan biologisia kemikaaleja, jotka voivat parantaa ja suojella kivulta, auttaa nukkumaan hyvin ja vahvistaa immuunijärjestelmäämme.

Hän esittää, että ihminen voi toimia myös itse itselleen plasebona. Dispenza vetoaa tutkimukseen, jossa vertailtiin asenteeltaan pessimistisiä ja optimistisia ihmisiä.

Siitä ilmeni, että optimistit reagoivat helpommin positiiviseen suggestioon, ja se sai heidät tuntemaan olonsa paremmaksi.

Pessimistit puolestaan odottivat surkeaa lopputulosta, mikä huononsi heidän oloaan. Kehon oma lääkevarasto on näin yhteydessä ajatteluun, Dispenza päättelee.

Negatiiviset ja stressaavat tunteet pitävät meitä kiinni menneessä ja rajoittavat tulevaisuutta, Dispenza sanoo. Myönteiset tunteet avaavat sydäntä ja kohottavat energiaa uudelle tasolle.

Ilo, innostus, arvostus, ystävällisyys ja myötätunto tuottavat kiintymykseen liittyvää oksitosiini-hormonia. Se taas vaimentaa aivoissa kohtia, joissa syntyvät pelko ja ahdistus. Kun ne eivät häiritse, voimme tuntea luottamusta, anteeksiantoa ja rakkautta.

Meidän on muutettava olemisemme tilaa, jos haluamme päästä irti vanhoista käyttäytymismalleista ja luoda uuden minän, Dispenza painottaa.

Muutos merkitsee sellaisten vanhojen asenteiden, uskomusten ja näkemysten hävittämistä, jotka estävät kehitystä. Dispenzan mukaan muutos tuottaa aivoihin uusia hermoratoja. Niitä vahvistetaan toistamalla samoja kokemuksia, kunnes niistä tulee tapoja.

Tämä on mahdollista mielikuvaharjoittelun avulla. Dispenza ohjaa harjoittelemaan esimerkiksi näin:

Sulje silmäsi ja kuvittele mielessäsi tavoite, miten haluat muuttua. Voit purkaa vanhaa minääsi muistuttamalla itseäsi siitä, kuka et enää halua olla ja millaiset käyttäytymismallit haluat jättää taaksesi.

Sen jälkeen pohdiskelet toistuvasti, kuka haluat olla. Esitä itsellesi kysymyksiä, jotka liittyvät unelmiesi tulevaisuuteen. Miltä esimerkiksi tuntuisi löytää uusi työpaikka, uusi ihmissuhde tai oppia uusi taito jonkun harrastuksen kautta?

Toista harjoitusta usein, jotta se tulee sinulle tutuksi. Yhdistä ajatuksesi myönteisiin tunteisiin, kuten kiitollisuuteen ja iloon. Kun innostut uudesta tunteesta, kehosi alkaa tuottaa niitä neurokemikaaleja, joita syntyisi silloin, jos tulevaisuuden tapahtuma toteutuisi oikeasti.

Voit ajatella, että annat kehollesi esimakua tulevasta kokemuksesta. Keho uskoo elävänsä uutta kokemusta tässä hetkessä.

Dispenza väittää, että harjoittelulla voi hiljentää vanhoja geenejä ja auttaa uusia geenejä aktivoitumaan. Näin alkaa syntyä uusi olemisen tila.

Aivosi ja kehosi eivät ole enää menneisyyden arkisto vaan tulevaisuuden kartta. Sinä hallitset omaa kohtaloasi, hän vakuuttaa.

Meditaatio on keino ohittaa analyyttinen mieli ja päästä käsiksi tiedostamattomaan. Meditaation avulla huomio siirtyy pois ulkoisesta maailmasta ja kiinnittyy sisäiseen maailmaan.

Dispenza käyttää meditointia synonyyminä itsetarkkailulle ja itsensä kehittämiselle. Meditoiminen edistää itsensä tuntemista. Siihen kuuluvat vanhaan minään tutustuminen ja uuden minän luominen. Vanhoista tavoista pitää oppia pois, jotta energiaa vapautuu uuden persoonallisuuden luomiseen.

Dispenzan mukaan meditoidessa aivojen hermoverkot kytkeytyvät uudelleen ja muuttavat ihmistä.

Sisäiset mietiskelyharjoitukset kouluttavat mieltä, kehoa ja aivoja olemaan läsnä hetkessä sen sijaan, että odottaisimme hermostuneena jotakin mieltä vaivaavaa tulevaa tapahtumaa.

Dispenza väittää, että meditaation avulla voi karistaa menneisyyden painolastin ja vapautua vanhoista epämiellyttävistä tunnetiloista.

Paras aika meditointiin on aamuisin ja iltaisin, jolloin elimistö on alttiimpi avaamaan oven alitajunnalle. Dispenza muistuttaa kuitenkin, että muuttuminen meditaation ja mielikuvaharjoitusten avulla edellyttää sitkeää työtä.

Lähteet: Joe Dispenza: Luo itsesi uudelleen – Opas mielen rajoitteiden purkamiseen (Viisas elämä 2016) ja Plasebo – Lumevaikutuksen teho (2021) sekä drjoedispenza.com.