Hyvä vanhemmuus vastaa lapsen tarpeisiin
Tunnollisena vanhempana ahdi
Tunnollisena vanhempana ahdistuu helposti erilaisia kasvatusoppaita lueskellessa. Tuntuu siltä, että tehtävä ylittää reippaasti omat voimavarat ja suorituskyvyn. Luota itseesi, lapselle riittää yleensä se, että äiti tai isä yrittää parhaansa. Täydellisiä vanhempia emme ole. Olkaamme siis epätäydellisiä. Vanhemmuuden tehtävissä on monia osa-alueita, joissa toiset ovat parempia kuin toiset.
Karkeasti jaettuna isänä ja äitinä olo voidaan nähdä rakastamisena ja hoivaamisena sekä kasvattamisena ja rajoittamisena. Tärkeintä on, että hommassa vallitsee tasapaino. Vanhemmuuden roolit lapsen elämässä voidaan jakaa myös näin:
- huoltaja
- rakkauden ja hoivan tarjoaja
- elämän taitojen opettaja
- ihmissuhteiden hoitamisen esimerkki
- rajojen asettaja
Lapsen kasvaessa tietyt roolit ja tehtävät korostuvat enemmän. Aivan pienelle lapselle vanhemmat ovat hoivan, huollon ja rakkauden tarjoajia. Leikki-ikäisen, 2-6-vuotiaan lapsen elämässä vanhemmilla on jo monipuolisempi työnkuva. Vanhemmat opastavat esimerkiksi seuraavissa asioissa:
- lapselle täytyy asettaa rajat
- häntä ohjataan ihmissuhdetaitoihin
- hänen kanssaan harjoitellaan monenlaisia elämäntaitoja, pettymysten sietoa, oman vuoron odottamista, toisten huomioimista
- lapsen täytyy saada ilmaista omaa tahtoaan. Siksi uhmakohtauksiakaan ei pidä pelätä. Helppo nakki paperilla, vaikeampi väentungoksessa, jossa lapsi saa kiljukohtauksen, kun jäätelö jätetään ostamatta. Malttia ja johdonmukaisuutta. Kyllä se siitä.
- Lapsen on saatava harjoitella myös sitä, kun elämä ei sujukaan niin, kuin itse haluaisi. Tämä on tärkeää koko loppuelämän kannalta. Vanhempana tietysti toivoisimme, että oman lapsen elämä sujuisi ilon ja onnen siivin. Vastoinkäymiset ja pettymykset kuuluvat normaaliin elämään. Pettymysten sietokyky on tärkeä taito lapsen tulevaa hyvinvointia ja itsetunnon kehitystä ajatellen.
- Leikki-ikäinen tarvitsee toiminnalleen selkeät ohjeet, selkeät rajat ja selkeän palautteen omasta toiminnastaan. Ne opitaan perheen arjessa, päivähoidossa ja lopulta esikoulussa.
- Tässä iässä lapsen sosiaalinen verkosto laajenee ja hän oppii muita seuraamalla, kuinka muiden kanssa toimitaan. Isän ja äidin, läheisten aikuisten ja ikätovereiden tarjoama esimerkki opettaa tehokkaasti.
- Kasvatuksen vanha sananpaukaus ”älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon”, ei valitettavasti uppoa pieneen mieleen. Esimerkki tehoaa sanoja paremmin. Hyvässä ja pahassa.
Hyvä vanhempi, vai riittävän hyvä? Tärkeintä on että yrittää parhaansa. Lapsi hyväksyy vanhemmiltaan monenlaisia virheitä, jos hän tuntee olevansa rakastettu ja huomaa, että vanhemmat haluavat vilpittömästi hänen parastaan.
