Hyvä paha helle
Ei lämmin luita riko, toteaa sananlasku. Se kuvaa kylmän pohjoisen kansan lämpimän kaipuuta. Monen mielestä kesä onkin keskentekoinen ilman hellejaksoa.
Mikä onkaan sen mukavampaa kuin oleskella ulkosalla pikkuvaatteissa vaikka yömyöhälläkin. Helteessä on kuitenkin riskinsä, kuten neste- ja lämpötasapainon häiriöt. Pikkulapset, vanhukset ja kroonisesti sairaat ovat niille tunnetusti herkkiä, mutta niin myös terveetkin aikuiset voimakkaassa ruumiillisessa rasituksessa.
Pikkuvauvan painosta on kolme neljäsosaa vettä, aikuisellakin sitä on puolet – laihoilla enemmän kuin lihavilla, miehillä hieman enemmän kuin naisilla. Kun hikoilemme kuumuuden tai rasituksen takia, menetämme vettä. Sen seurauksena elimistömme natriumsuolan pitoisuus nousee, mikä herättää janon tunteen. Silloin elimistömme viesti siitä, että siltä puuttuu nimenomaan vettä, ei siis kokista eikä keskikaljaa!
Helteellä on varottava liikaa rasitusta, että lämpötasapaino säilyisi vakaana. Lihastyö tuottaa lämpöä, minkä verenkierto ohjaa iholle. Siitä lämpö poistuu ympäristöön säteilemällä, johtumalla tai hikoilemalla. Mitä suurempi on ihmisen ihon pinta-ala painoon nähden, sitä tehokkaampaa on lämmöneritys. Tästä syystä pyöreämuotoinen on laihaa tehottomampi liian lämmön poistaja.
Mitä korkeammalle ulkoilman lämpötila kipuaa, sitä enemmän lämmön eritys on hikoilun eli nesteen poistamisen varassa. Hikoilemista ei välttämättä edes huomaa esimerkiksi rannalla tuulisissa olosuhteissa, kun hiki haihtuu iholta nopeasti ilman, että paita ehtii kastua. Se voi antaa väärän käsityksen siitä, ettei nestettä menetettäisi. Janon tunne voi lisäksi olla pieni kovassa rasituksessa. Silloinkin riski saada nestehukka kasvaa.
Lihaskrampit ovat varsin yleinen kuumassa ilmanalassa tapahtuneen rasituksen seuraus. Niiden ehkäisemiseksi on nestettä nautittava jo kuormituksen aikana. Ilmaantuneisiin kramppeihin auttavat lihaksen venytys ja hierominen, magnesiumtableteistakin voi olla hyötyä.
Lämpötasapainon häiriö on voi johtaa myös lämpöuupumiseen, joka jatkuessaan voi aiheuttaa pyörtymistä tai pahimmillaan lämpöhalvauksen. Se on vakava sairaalahoitoa vaativa tila, johon liittyy tajuttomuutta tai sekavuutta ja kouristelua, verenpaine on koholla, hengitys tiuhaa, sydän tykyttää ja kehon lämpö korkea, yli 40 astetta. Veritulppa ja munuaisen vajaatoiminta ovat silloin uhkana.
Helteellä on muistettava juoda riittävästi vettä. Hien mukana kyllä menetetään suolaa, mutta terve henkilö ei tarvitse sitä juomaansa, vaan ruoassa luonnostaan oleva suola riittää. Poikkeuksena on toistuva hyvin pitkäkestoinen hikoilu, jolloin pelkkä vesi voi laimentaa elimistön nesteitä liikaa. Sellaisessa tapauksessa pienestä suolalisästä on hyötyä, sillä se nopeuttaa nesteen imeytymistä ja ylläpitää myös janon tunnetta. Pitkän rasituksen aikana kroppa tarvitsee myös polttoainetta. Muutama teelusikallinen sokeria litraan vettä on teholtaan yhtä hyvä kuin kaupalliset energiajuomat, se on lisäksi halpaa ja vailla haittoja. Sitä voi täydentää hedelmillä.
Täällä pohjoisessa helteet ovat sittenkin vain lyhytaikaisia jaksoja viileän, kylmän ja märänkin ilmastomme lomassa. Helteen saa antaa helliä, kun huolehtii riittävästä nesteytyksestä ja eikä riehu liikoja. Nautitaan siis kesän lämmöstä, kun kerran saamme siihen tilaisuuden.
