Kauneus & Terveys

Hoida kipeät peräpukamat



Hoida kipeät peräpukamat

Peräpukamat ovat vaaraton mutta kivulias vaiva. Lääkäriin kannattaa mennä, jos oireet arveluttavat.
Teksti Mari Frisk
Kuvat iStock

1. Peräpukama on sama kuin esiin luiskahtanut peräsuoli.

Tarua. Peräpukama on laajentunut laskimo. Yleensä niitä ilmaantuu samaan aikaan useampia, mutta joskus vain yksi.

Pullistuma syntyy, kun peräaukon paine kasvaa liian suureksi. Tukikudos löystyy esimerkiksi silloin, kun ponnistelee ummetuksen vuoksi.

Pukama syntyy aina peräaukon sisällä, mutta se voi laskeutua ulkopuolelle.

2. Oireet voivat olla samat kuin suolistosyövässä.

Totta. Pukamat eivät läheskään aina aiheuta tuntuvia tai näkyviä oireita. Toisinaan ne voivat olla hyvinkin kivuliaita. Pukamaan voi syntyä verenpurkauma tai haavauma, jolloin siitä vuotaa verta.

Myös suoliston kasvaimet voiva aiheuttaa verenvuotoa ja kipua.

Yleisesti voidaan sanoa, että jos pyyhkiessä paperiin jää kirkasta, tuoretta verta, kyse on tavallisesti pukamasta tai vaarattomasta haavaumasta.

Jos verenvuoto on runsasta, kannattaa käydä lääkärissä, oli väri kirkasta tai tummaa.

Aika kannattaa varata myös, kun kipu on voimakasta tai jos pukamat luiskahtavat jatkuvasti ulos.

Usein pukamiin liittyy kutinaa. Niitä ei kuitenkaan saisi raapia.

Ulos luiskahtaneen pukaman voi yrittää varovasti itsekin työntää sisälle.

3. Apuun tarvitaan aina erikoislääkäri.

Tarua. Oireettomia pukamia ei tarvitse hoitaa. Lääkäreillä on ristiriitaisia näkemyksiä voiteiden ja puikkojen käytöstä ja tehosta. Tuotteita käytetään, vaikka tutkimusnäyttöä niiden tehosta ei juuri ole.

Tavallisesti työterveys- tai terveyskeskuslääkäri osaa arvioida tilanteen. Toisaalta heillä on harvoin käytössään tutkimushuone, jossa peräsuolen tutkiminen onnistuisi kunnolla. Lisäksi akuuttiajat ovat yleensä lyhyitä.

Peräpukamavaivaan tarkemmin perehtynyt erikoislääkäri, kuten kirurgi, voi tavallisesti tehdä toimenpiteitä samalla käynnillä. Hän voi esimerkiksi avata umpeen hyytyneen pukaman, jolloin kipu helpottuu välittömästi.

Käynnillä on hyvä tehdä hoitosuunnitelma, jotta hankala pukamatilanne ei uusiutuisi.

On myös tärkeää arvioida, tarvitaanko jatkossa paksusuolen tähystystä. Tähystyksellä pystytään diagnosoimaan tai poissulkemaan vakavammat sairaudet, kuten suolistosyöpä.

4. Hirttäminen tepsii vain ulkoisiin pukamiin. Sisäiset pitää leikata.

Tarua. Päinvastoin, sisäiset pukamat voidaan niin sanotusti hirttää kumi- tai muovilenkin avulla. Toimenpide on lähes kivuton.

Silmukka asennetaan pukaman ympärille pienen laitteen avulla. Kun sen verenkierto katkeaa, se irtoaa itsestään viikon tai kahden aikana. Pukama poistuu ulosteen mukana ja yleensä huomaamatta.

Joskus pukaman sisään saattaa tulla verenvuoto. Silloin se pullistuu lisää ja aiheuttaa kipua. Tällöin se voidaan avata ja verihyytymä tyhjentää.

Jos pukamat luiskahtavat jatkuvasti ulos, kirurgi voi leikata ne.

5. Lähes jokainen saa pukamia raskausaika.

Totta. Jopa kaksi kolmesta saa pukamia raskauden loppuvaiheessa ja joka kolmas synnytyksessä.

Raskauden aikainen painonlisäys ja hormonaaliset muutokset löystyttävät sidekudoksia. Se altistaa pukamille. Myös ummetus on yleinen riesa raskaana olevilla.

Synnytyksessä pukamien saamisen riski lisääntyy, jos ponnistusvaihe kestää yli 20 minuuttia ja vauva painaa yli 3,8 kiloa. Sektio ei silti todennäköisesti säästä pukamilta, sillä suurimmalla osalla on niitä jo raskausaikana.

6. Pukamat uusiutuvat herkästi.

Totta. Jos syynä on ummetus, se on tärkeä hoitaa. Ummetukseen tepsii tavallisesti kuitupitoinen ruokavalio. Joskus voi käyttää kuitulisiä. Usein kotihoito voiteilla ja puikoilla riittää, mutta hirttämällä tai leikkaamalla saa pysyvämpiä tuloksia.

7. Peräpukamat johtuvat huonosta hygieniasta.

Tarua. Alapäähygieniasta huolehtiminen on tärkeää pukamien hoidossa. Takapuoli kannattaa pestä vedellä aina ulostamisen jälkeen ja taputella kuivaksi vessapaperilla tai pyyhkeellä. Hankaamista tulisi välttää.

Lämmin istumakylpy rentouttaa peräaukon seutua. Se helpottaa kipua.

Matkoilla voi käyttää intiimihygienian hoitoon tarkoitettuja tuoksuttomia kosteuspyyhkeitä. Vesipesu on silti aina ensisijainen apu.

8. Anaaliseksi altistaa pukamille.

Tarua. Anaaliseksi ei itsessään altista niille. Silloin kun pukamatilanne on hankala, anaaliseksiä on hyvä välttää jo kivun vuoksi.

Pukamille ja vaivan pahentumiselle altistavat muun muassa ummetus, ripuli, pitkään paikallaan istuminen, ylipaino ja raskaus.

Kudosten kimmoisuus vähenee iän myötä, mikä lisää alttiutta pukamien kehittymiselle.

Lapsille voi tulla pukamia hankalan ummetuksen seurauksena, mutta se on harvinaista.

9. Peräpukamavoiteella voi hoitaa turvonneet silmänaluset.

Totta ja tarua. Peräpukamien hoidossa käytettävät voiteet vähentävät limakalvon ja sen alaisen kudoksen ärsytystä, kutinaa, turvotusta ja kipua. Ne sisältävät usein kortisonia ja puuduttavaa ainetta. Mukana saattaa olla myös verisuonia supistavaa ainetta.

Teoriassa voide voisi aluksi vähentää silmäpussiturvotusta. Se kääntyisi kuitenkin itseään vastaan, sillä kortisoni ohentaa ihoa, ja sitä kautta lisää ryppyjä.

Kortisoni voi myös nostaa silmänpainetta, jos sitä annostellaan lähelle silmää. Voiteissa käytetään usein viilentävää mentolia, mikä voi ärsyttää silmiä. Voiteet voivat olla myös allergisoivia.

10. Verenmyrkytys voi alkaa pukamasta.

Totta. Riski on olemassa, mutta se on erittäin pieni. Jos limakalvo on pitkään rikki, pukama voi tulehtua. Toimenpiteisiinkin liittyy pieni riski siitä, että alue tulehtuu. On erittäin epätodennäköistä, että tulehdus leviäisi verenkiertoon ja aiheuttaisi verenmyrkytyksen.

Julkaistu: 7.12.2018