Henkiset vaikuttajat: Sanojen mestari Paulo Coelho kohtasi salaperäisen miehen, joka antoi hänelle tehtävän

Kukaan ei voi valehdella tai peitellä mitään katsoessaan toista ihmistä suoraan silmiin. Sielusi syvyys heijastuu silmistäsi, kirjoittaa on maailmankuulu kirjailija Paulo Coelho mietelauseissaan.

Vuosikymmenien aikana hänestä on tullut tiennäyttäjä miljoonille lukijoille, jotka etsivät elämän tarkoitusta. Coelhon kirjoitukset sisältävät paljon elämänohjeita ja filosofiaa.

Hän kirjoittaa rakkaudesta, rohkeudesta, riskin ottamisesta, itsensä voittamisesta ja ihmeistä. Hän puhuu myös elämäntiestä, opettajan seuraamisesta ja harjoittelusta, kun pyritään kohti päämäärää.

Näitä teemoja esiintyy yhtä lailla Coelhon mietelauseissa kuin hänen ympäri maailmaa levinneissä bestsellereissään.

Coelhon kirjoitustyyli on lempeä ja lukijalle ystävällinen. Tekstit tuntuvat toisinaan siltä kuin lukisi monia filosofisia kerroksia sisältäviä vertauskuvallisia satuja.

Useimmat Coelhon teokset on suomennettu. Viime vuonna ilmestyi kirja Jousen tie, joka vie lukijan Japaniin kovan harjoittelun äärelle. Jousella ampuminen ei ole vain tekninen taito, vaan se on myös määrätietoista henkistä harjoittelua.

Pienoisromaanissa mestari opettaa nuorta poikaa jousiammunnan vaikeassa lajissa. Opiskeluun kuuluvat tekniikan haltuunotto ja hyvä asento, mutta ilman mielen herruutta oppi jää puolitiehen. Teknisesti tarkka osuma on erilainen kuin osuma, jonka syntyy silloin, kun ampujan sielussa vallitsee rauha.

Jousen tiellä kulkeminen merkitsee elämänmittaista matkaa. Se on tie kohti riemua ja innostusta, täydellisyyttä ja erhettä, tekniikkaa ja vaistoa.

matkalla maailmankuuluksi kirjailijaksi Coelho kohtasi mutkia ja haasteita.

Paulo Coelho de Souza syntyi Rio de Janeirossa Brasiliassa vuonna 1947 kotirouva Lygia ja insinööri Pedro Coelho de Souzan esikoispojaksi. Lapsi oli niellyt lapsenpihkaa. Hän ei syntyessään hengittänyt, joten lääkärit totesivat hänet kuolleeksi.

Äiti oli harras katolilainen ja pyysi suojeluspyhimykseltä apua. Paikalle kutsuttiin nunna tekemään viimeistä voitelua. Kaikkien yllätykseksi vauva parkaisi, ja hänet kiidätettiin teho-osastolle. Paulo voitti ensimmäisen haasteensa.

Tuosta parkaisusta alkoi Paulon värikäs elämä, johon mahtuvat nuoruuden toisinaan epätoivoiset etsikkovuodet, vaihtuvat ihmissuhteet, matkat ympäri maailmaa ja kiihkeä halu maailmankuuluksi kirjailijaksi.

Lopulta hänen toiveensa täyttyi. Elämänkokemus on ehtymätön pohja hänen kirjoilleen.

Coelhosta elämäkerran Sanojen alkemisti kirjoittanut Fernando Morais kuvailee teini-ikäistä Pauloa hinteläksi nuorukaiseksi. Ulkonäkö aiheutti pojalle alemmuuskompleksin.

Paulo kävi jesuiittakoulua, joka ei maistunut hänelle. Poika pääsi luokalta rimaa hipoen ja joutui välillä myös vaihtamaan opinahjoa.

Koulua enemmän Pauloa kiinnostivat kirjallisuus ja harrastajateatteri. Hän ahmi kaunokirjallisuutta laidasta laitaan ja kirjoitti ahkerasti päiväkirjaa.

Kotona poika sai välillä raivokohtauksia ja löi huonekaluja säpäleiksi. Vanhemmat veivät hänet useita kertoja psykiatriseen sairaalaan. Häntä hoidettiin muun muassa voimakkailla mielialalääkkeillä ja sähkösokeilla.

Pahimpina epätoivon hetkinä nuori Paulo suunnitteli päiviensä päättämistä ja aisti kuoleman enkelin henkäyksen. Hän tuli kuitenkin järkiinsä ja luopui tuhoisista aikeistaan.

Psykiatrin lausunnon mukaan Paulo kärsi jakautuneesta persoonallisuudesta. Usean hoitojakson jälkeen psykiatri totesi, että Paulo ei ollut mielisairas. Lääkäri sanoi, että kaikilla ihmisillä on pimeä puolensa.

Koulun jälkeen Paulo ryhdistäytyi ja pääsi yliopistoon opiskelemaan oikeustiedettä ja teatteria ohjaajalinjalle. Hän työskenteli näyttelijänä ja dramaturgina ja kirjoitti artikkeleita lehtiin. Mielessä iti koko ajan haave kirjailijan urasta. Opinnot hän jätti kesken.

Hippiaate 1960-luvulla veti Coelhoa puoleensa. Hänen elämäänsä astuivat myös huumeet. Hän kiinnostui kirjoista, joissa käsiteltiin okkultismia, noituutta, magiaa ja satanismia.

Päiväkirjaansa hän kirjoitti olevansa velho, joka valmistautuu heräämään. Hän perehtyi esoteeriseen maailmaan ja opiskeli magian harjoittamista. Alkemiaa hän tutki vuosikausia.

Coelhon taloudellinen tilanne oli ollut epävarma, mutta se muuttui, kun brasilialainen säveltäjä ja tuottaja Raul Seixas pyysi Coelhoa kirjoittamaan laululyriikkaa. Monista Coelhon sanoituksista tuli suuria hittejä 1970-luvulla.

Sanoitukset eivät kuitenkaan täyttäneet hänen unelmiaan.

Coelho tapasi tyttöjä ja ryhtyi seurustelemaan, koska yksin oleminen oli hänelle vaikeaa. Monet suhteet kariutuivat, kunnes hän tapasi arkkitehti Christina Oiticican.

Avioliitto solmittiin kesäkuussa 1980. Heidän arvonsa kohtasivat, koska myös Chris oli kiinnostunut uskonasioista ja vaihtoehtoisesta elämäntyylistä. Pariskunta kokeili yhdessä muun muassa automaattikirjoitusta saadakseen viestejä tuonpuoleisesta.

Paulo kirjoitti päiväkirjaansa, että hän vakuuttui henkien olemassaolosta.

Vuoden 1981 lopussa Chris ehdotti, että pariskunta lähtisi kiertämään maailmaa ilman päämäärää. Paulo halusi etsiä elämän tarkoitusta pitkällä matkalla. Pariskunta kiersi kahdeksan kuukautta Eurooppaa.

Kiertomatka vei heidät Dachaun keskitysleirille Saksaan. Paulo järkyttyi nähdessään kaasukammiot. Fernando Morais’n mukaan vierailu keskitysleirissä oli lähtölaukaus Coelhon uralle kirjailijana, vaikka ensimmäinen teos ilmestyi vasta vuonna 1987.

Keskitysleirin jälkeen Coelho meni pieneen katoliseen kappeliin ja sytytti kynttilän. Kappelin kellojen soidessa hän näki ilmestyksen valopylvään muodossa. Ihmishahmoinen ilmestys sanoi, että he kohtaavat kahden kuukauden kuluttua.

Tuo hetki merkitsi muutosta Coelhon elämässä.

Coelho matkusti vaimonsa kanssa Amsterdamiin. Siellä he tunsivat olevansa hippien paratiisissa.

Erään hotellin ravintolassa Coelho huomasi hahmon, joka oli Saksassa olleen näyn ruumiillistuma. Mies esitteli itsensä ja kertoi toimivansa vanhassa katolisessa järjestössä, RAMissa. Salaperäisestä miehestä tuli Coelhon henkinen opas, joka antoi kirjailijalle tehtäviä kirjeitse tai puhelimitse.

Coelho käytti miehestä nimitystä mestari tai Jean. Mestarin antama tehtävä saattoi olla matka jonnekin tai satunnaisten kappaleiden lukeminen Uudesta testamentista, minkä jälkeen kirjailijan piti juoda lasillinen vettä.

Tehtäviin kuuluivat oman suojelusenkelin etsiminen ja hengellisyyden harjoittaminen. Tässä auttoivat rukoukset, mietiskely ja meditointi hiljaisuudessa.

Coelho etsi pyhiinvaellusreittiä vuonna 1986. Hän luki matkatoimiston esitteestä Santiagon tiestä. Siinä edetään vaikeakulkuista reittiä Etelä-Ranskasta Santiago de Compostelaan Espanjaan. Tien päätepiste on Santiagon katedraali.

Pitkän epäröinnin jälkeen Coelho lähti pyhiinvaellusmatkalle vaimonsa kanssa. Matkan pohjalta syntyi romaani Pyhiinvaellus. Siihen hän tiivisti ajatuksensa, jonka mukaan totuus löytyy elämän yksinkertaisuuden kautta.

Pyhiinvaellus myi hyvin, mutta seuraavasta kirjasta tuli vielä kuuluisampi. Kirja sai nimekseen Alkemisti, ja se on kirjailijan tunnetuin teos. Ytimessä on tarina paimenesta, joka näkee unia Egyptin pyramideille kätketystä aarteesta ja joka jättää kotikylänsä etsiäkseen aarretta ja samalla omaa elämäntietään.

Romaani kuvaa symbolisesti elämän tarkoituksen etsimistä ja itsensä löytämistä. Monet metaforat kehottavat pitämään kiinni unelmista, sillä ihmisen tehtävä maan päällä on toteuttaa unelmansa. Suuret toiveet ovat lähtöisin maailmankaikkeuden sielusta.

Maailman sielu saa ravintoa ihmisten onnesta. Elämäntiellä kulkija kohtaa ennusmerkkejä, jotka johdattavat etsijää eteenpäin. Kulkiessaan ihmisen on tiedettävä, mitä hän haluaa.

Romaanissa lampaat opettivat paimenelle, että maailmassa on kieli, jota kaikki ymmärtävät. Tämä kieli kertoo innostuksesta, rakkaudesta, määrätietoisuudesta ja pyrkimyksestä johonkin sellaiseen, jota ihminen toivoo ja johon hän uskoo. Viisainta maailman kielessä on rakkaus. Sydäntä täytyy kuunnella, koska aarre löytyy sydämestä.

Coelhon elämänfilosofiasta kertoo myös vuonna 1997 ilmestynyt Valon soturin käsikirja. Kirjassa Valon soturi ammentaa viisautta yhtä lailla itämaisesta kuin länsimaisesta filosofiasta, kristinuskosta ja islamista, uskonnollisesta ja tieteellisestä ajattelusta.

Lukijalle kirja voi avata reittejä itseymmärryksen lisäämiseen. Kuten kaikissa ihmisissä, Valon soturissa on monia inhimillisiä ominaisuuksia. Yksi niistä on kiitollisuus.

Valon soturi on myös rohkea. Hän katsoo vierasta ihmistä silmiin ja puhuu rakkaudesta ensi silmäyksellä. Hän ei pelkää itkeä menneitä tai iloita löytäessään jotain uutta. Hän samastuu vuoriin ja puroihin, näkee palasen sieluaan kasveissa, eläimissä ja niittyjen linnuissa.

Valon soturi antaa elämäntiensä johdattaa kohti niitä tehtäviä, joita elämällä on hänen varalleen. Hänen varusteensa ovat usko, toivo ja rakkaus, joiden ansiosta hän ei epäröi jatkaa matkaansa.

Kuten Coelhon muutkin kirjat, Valon soturi välittää kirjailijan perussanomaa: ihmisellä itsellään on riittävät voimat löytää ja toteuttaa omaa kohtaloaan.

Kirjan saatetarinassa Coelho kirjoittaa, että Valon soturi tajuaa elämän ihmeen, taistelee uskomansa asian puolesta loppuun saakka ja kuulee kellot, joita meri soittaa syvyyksissä.

Coelholle kaikki ihmiset ovat Valon sotureita.

Lähteet: Paulo Coelho: Alkemisti (Bazar 1988), Jousen tie (2023), Valon soturi (1997) ja Tyyneys-kalenteri 2024 ja Fernando Morais: Sanojen alkemisti – Paulo Coelhon elämäkerta (Bazar 2010).

Kuvateksti: Paulo Coelho on julkaissut 30 kirjaa, joita on käännetty 88 kielelle. Kirjoja on myyty yli 320 miljoonaa kappaletta 170 maassa.