Henkiset vaikuttajat: Madame Blavatsky – nainen, joka etsi totuutta

Vain muutama kuukausi häiden jälkeen nuori vaimo hylkää miehensä ja lähtee ratsastamaan takaisin kotikaupunkiinsa. Neuvottomat isovanhemmat, joiden luona tyttö on kasvanut, ottavat yhteyttä karkulaisen isään.

Päätetään keskustella tilanteesta, sovitaan tapaamisesta. Mutta tytär hämää saattajiaan ja livahtaa omille teilleen.

Aikamoinen skandaali 1800-luvun Venäjän aatelispiireissä.

Ehkä kuitenkin ne, jotka tunsivat nuoren naisen, Helena Petrovna von Hahnin, paremmin, nyökyttelivät tietäväisinä:

”Kyllähän jotakin tällaista on voinut odottaa. Lapsesta asti Helena on ollut vähän erikoinen, omapäinen mutta myös lahjakas. Pää oli terävä, ja mielikuvitusta kyllä riitti.”

Vaimo ei palannut itseään lähes 40 vuotta vanhemman Nikifor Blavatskyn luo, mutta piti hänen sukunimensä. Karkumatkaa seuranneina vuosina hänestä kasvoi ja kehittyi teosofisen suuntauksen päähahmo, ihailtu ja kiistelty Madame Blavatsky.

Äiti kuoli, kun Helena Petrovna oli vain 11-vuotias. Tyttö kasvoi varakkaiden, aatelisten isovanhempiensa luona. Isoäiti, ruhtinatar Dolgorukova, Venäjän tsaarin sukulainen, järjesti lapselle monipuolisen kotiopetuksen.

Kotikielinä puhuttiin ranskaa, saksaa ja venäjää. Englantilaiselta lastenhoitajaltaan tyttö oppi yhden kielen lisää. Paitsi kielitaitoinen, hän oli myös musikaalinen.

Teini-ikäistä Helenaa kiehtoi isoäidin laaja kirjasto, jossa hän vietti tuntikausia tutkien okkultistisia kirjoja. Sisaren kertoman mukaan Helena koki, että kaikella luonnossa oli oma mystinen elämänsä.

Helena Petrovna Blavatskyn pään yllä oleva teosofinen sinetti koostuu useasta eri symbolista. Kuviot johdattavat syventymään olemassaolon mysteereihin. Yhdessä ne viittaavat laajaan henkisen ja fyysisen luonnon käsittävään evoluutioon.

Tärkeä vaikutus oli lähistöllä asuvalla satavuotiaalla parantajalla ja tietäjällä, jonka luona Helena usein vieraili. Tietäjän mielestä tyttö oli aivan erityinen, ja hänellä olisi tärkeä tehtävä maailmassa.

Helena oli nähnyt usein lähellään astraalihahmon, joka ilmestyi aina vaaran hetkellä ja pelasti hänet.

Kerran ratsastaessaan hän putosi vauhkoontuneen hevosen selästä, ja kuolema näytti varmalta. Hän kuitenkin selvisi hengissä ja kertoi jälkeenpäin, miten oli kokenut suojelijansa kädet ympärillään.

Parikymmenvuotiaana Helena matkusti isänsä kanssa Lontooseen. Kun he olivat kävelyllä puistossa, he näkivät intialaisen seurueen, johon kuului erityisen kookas, parrakas mies.

Säpsähtäen Helena tunnisti miehen lapsuutensa suojelijahahmoksi ja lähti rientämään tätä kohti. Mies kuitenkin viittasi kädellään torjuvasti.

Seuraavana päivänä Helena tapasi intialaisen puistossa uudelleen. Mies kertoi tarvitsevansa Helenan apua tärkeässä tehtävässä, johon oli juuri ryhtymässä.

Tehtävä ei ollut mikä tahansa: Helenasta haluttiin Teosofisen seuran perustaja.

Helena Blavatsky ja Henry Steel Olcott perustivat Mumbaihin Intian ensimmäisen teosofisen looshin. Kansainvälisellä seuralla on nykyisin toimintaa noin 60 maassa.

Salaperäinen intialainen kertoi esteistä ja vaikeuksista, joita perustajalla olisi edessään ja kehotti häntä valmistautumaan tehtävään tarkoin.

Helenan elämässä alkoi yli 20 vuotta kestänyt ajanjakso, jolloin hän matkusti Intian ja Tiibetin lisäksi Egyptiin, Palestiinaan, Syyriaan ja Libanoniin.

Hän kävi myös kotimaassaan Venäjällä, jossa hän esitteli spiritistisiä taitojaan seurapiirien illanvietoissa.

Kerrotaan, että kun hän astui huoneeseen, lamput ja kynttilät sammuivat kuin tuuli olisi käynyt huoneessa. Veli on maininnut tilanteen, jossa pöytää yritettiin siirtää, mutta Helenan tahdonvoimalla se pysyi vankasti paikallaan.

Intialainen, jonka Helena oli tavannut Lontoossa ja josta hän myöhemmin puhui mestarinaan, oli Mahatma Morya. Hän oli erittäin kookas, hänen partansa oli tumma ja tuuhea ja katseensa intensiivinen.

Kun Madame Blavatskylta kerran kysyttiin Moryan ikää, hän vastasi, ettei hänellä ole aavistustakaan.

”Kun tapasin hänet ensimmäisen kerran Lontoossa, olin kahdenkymmenen ja hän parhaassa miehuusiässä. Nyt minä olen jo iäkäs nainen, mutta hän vaikuttaa saman ikäiseltä kuin ensitapaamisellamme.”

Helenan opiskeltua Moryan ohjauksessa ja kierrettyä eri maissa mestari ilmoitti, että hänen tuli matkustaa Yhdysvaltoihin, jossa Teosofinen seura oli määrä perustaa.

Se tapahtui New Yorkissa vuonna 1875. Helena Blavatskyn lisäksi perustajajäseninä oli Henry Steel Olcott ja William Quan Judge.

Olcott ja Blavatsky matkustivat Intiaan, koska halusivat siirtää sinne seuran päämajan. Heidän saapumisensa herätti huomiota englanninkielisessä lehdistössä, mutta kaikkia se ei miellyttänyt.

Erityisesti kristityt lähetyssaarnaajat vastustivat Blavatskya. Oli vaara, että ihmiset kiinnostuisivat teosofiasta, koska se sisälsi hindulaisille ennestään tuttuja aineksia.

Myös Britannian hallitus suhtautui epäluuloisesti, sillä huhuttiin, että Blavatsky oli todellisuudessa venäläinen vakooja.

Olcott ja Blavatsky kiersivät maata, pitivät luentoja ja perustivat uusia teosofisia ryhmiä.

Runsas matkustaminen ja tiivis työskentely kuitenkin rasittivat Blavatskya. Hän sairastui munuaistulehdukseen ja matkusti mestarinsa luo Sikkimiin.

Henry Steel Olcott oli kotoisin New Jerseystä Yhdysvalloista. Hänet oli ylennetty sisällissodassa everstiksi.

Blavatskyn terveys ei ollut hyvä, vaikka hänen aktiivisuudestaan ja tarmokkuudestaan olisi voinut päätellä päinvastaista. Useissa yhteyksissä Blavatsky mainitsi, että Morya paransi hänet monista vaivoista.

Madame Blavatsky oli kahdesti avioliitossa, mutta kumpikin liitto kesti vain muutaman kuukauden. Kirjassaan Teosofian avain hän toteaa, että perhe-elämän ja tärkeän kutsumuksen yhdistäminen on vaikeaa. Omana kutsumuksenaan Blavatsky piti tiedon jakamista teosofiasta.

Hän ei ollut aikaisemmin kirjoittanut kuin kirjeitä läheisilleen, mutta mestari Moryan määräyksestä hän kirjoitti ensimmäisen teoksensa Hunnuton Isis.

Se myytiin loppuun yhdeksässä päivässä.

Toinen laaja teos oli Salainen oppi. Blavatskyn tuotantoon kuului runsaasti filosofista, moraalista ja salatieteellistä opetusta. Tekstit on koottu 14-osaiseen kirjasarjaan Collected Writings (toim. suom. Kootut kirjoitukset).

William Quan Judge oli irlantilainen asianajaja, joka myöhemmin perusti oman teosofisen yhdistyksensä.

Teoksissa näkyy Helena Blavatskyn kiinnostus moniin oppeihin ja kulttuureihin. Hän halusi selvittää, mikä voima oli luonnon ilmiöiden ja ihmiselämän takana.

Kun hän ei löytänyt riittävästi vastauksia kristinuskosta, hän tutki buddhalaisuutta, veda-kirjoituksia, hindulaisuutta, uusplatonismia, mytologiaa, egyptologiaa ja antiikin kirkkoisien opetuksia.

Blavatsky poimi teosofiaan parhaita puolia eri traditioista ja yhdisti niitä.

Hänen mukaansa on aina ollut olemassa syvempi, salattu totuus, jonka eri aikoina eläneet mestarit ovat tunteneet. Näihin mestareihin kuuluivat esimerkiksi Buddha, Zarathustra, Jeesus, Pythagoras ja Christian Rosenkreutz, ruusuristiläisyyden perustaja.

Blavatskyn omat mestarit olivat Mahatma Morya ja Koot Hoomi. Kummankin oppilaana hän kertoi opiskelleensa, ja heiltä hän myöhemmin sai ohjausta Teosofisen seuran toimintaan niin sanottujen mahatmakirjeiden avulla.

Blavatskyn mukaan ne olivat mestareiden paranormaalein keinoin Teosofiselle seuralle antamia ohjeita. Kirjeiden alkuperästä väiteltiin, ja jotkut pitivät niitä Blavatskyn itsensä kirjoittamina.

Erään teorian mukaan kirjeet olivat syntyneet automaattikirjoituksella transsitilassa, johon Blavatskylla oli taipumusta.

Blavatskyn esittämä oppi sisälsi rohkeita oletuksia ja monimutkaista mytologiaa, mutta sen ytimessä oli totuuksia, joita ei sitä ennen ollut esitetty.

Blavatskyn mukaan kaikki maailmankaikkeudessa ilmenevä on lähtöisin Absoluutista eli Parabrahmanista ulosvirranneesta jumaluusvoimasta, Logoksesta.

Jokaisella galaksilla ja aurinkokunnalla on omat pienemmät Logoksensa.

Blavatskyn mukaan ihmisessä voidaan erottaa seitsemän olemuspuolta. Kuollessa kolme alinta tuhoutuu ja neljä ylintä jatkaa kiertokulun seuraaviin vaiheisiin.

Blavatskyn Kaikkeudenjärjeksi nimeämä voima liittää kokoon erilaiset muodot ja saa liikkeelle kosmisen kehityksen lain.

Maapallo käy läpi seitsemän eri ilmentymää eli manvantaraa.

Ensimmäisen kolmen kauden aikana maapallo tiivistyy eteerisestä kiinteäksi, kunnes neljännen, eli nykyisen, kauden aikana kehitys muuttuu taas päinvastaiseksi, eetteröityväksi.

Ihminen on mikrokosmos, ja eri planeettakausien kehityksellä on ihmisessä omat vastaavuutensa esimerkiksi tajunnan eri tasoina ja ominaisuuksina.

Henkinen kehitys tapahtuu karman lain ohjaamana jatkuvasti korkeammille asteille. Ihmisyksilö voi nopeuttaa omaa kehitystään elämällä moraalisesti oikein.

Blavatsky ei pitänyt esittämiään oppeja täydellisinä tai ehdottomina ja varoitti tekemästä teosofiasta uskomusjärjestelmää.

Hän piti sokeaa uskoa haitallisena ja kehotti totuuden etsijöitä tutustumaan aina kunkin opin perustajan alkuperäisiin opetuksiin, ei heidän jälkeensä muokattuihin dogmeihin.

Värikäs ja ristiriitainen, näin voi Helena Petrovna Blavatskya luonnehtia. Hänet tavanneet kuvasivat häntä lisäksi älykkääksi, aidoksi ja tarmokkaaksi.

Hän oli taitava keskustelija ja hankki helposti ystäviä, mutta saattoi menettää heidät yhtä nopeasti ehdottomuutensa, kiivautensa ja suorasanaisuutensa vuoksi.

Teosofiassa suositeltiin kasvisruokavaliota, mutta Blavatsky ei sitä noudattanut. Hän oli ylipainoinen ja tupakoi runsaasti.

Blavatsky sairasti usein munuaisvaivoja, ja hänen reumansa oli välillä niin vaikea, että hänen oli turvauduttava pyörätuoliin. Terveyden heikkenemisen vuoksi hän joutui lähtemään Intiasta ollessaan 54-vuotias.

Sen jälkeen hän oleskeli jonkin aikaa Italiassa ja Saksassa, jossa kivuistaan huolimatta jatkoi Salaisen opin kirjoittamista. Hän kirjoitti myös pitkiä kirjeitä seuran Amerikan ja Intian osastoille.

Kun Blavatsky muutti lähelle Lontoon keskustaa, seuran esoteerinen osasto aloitti toimintansa myös Lontoossa. Madamen erikoislaatuinen elämä antoi jatkuvasti aihetta huhuihin ja mustamaalaamiseen.

Madame Blavatsky ei piitannut terveellisistä elämäntavoista, ja hänen terveytensä horjui. Reuman ja munuaisvaivojen vuoksi hän joutui välillä turvautumaan pyörätuoliin.

Terveydellisten ongelmien lisäksi Blavatsky sai kärsiä ikävästä julkisuudesta elämänsä loppuun asti.

Vuonna 1884 brittiläinen Psyykillisen tutkimuksen seura oli lähettänyt tohtori Richard Hodgsonin Intiaan tutkimaan, olivatko Madame Blavatskyn yliluonnolliset kyvyt aitoja. Raportissaan Hodgson väitti Blavatskyn olevan historian kekseliäin ja mielenkiintoisin huijari.

Pari vuotta myöhemmin The Sun -lehti julkaisi jutun, jossa tohtori Elliot Coues väitti Blavatskyn keräävän teosofian varjolla rahaa ja peittelevän vakoilutoimintaansa.

Lisämausteina tekstissä olivat paljastukset Blavatskyn väitetyistä rakastajista ja hänen aviottomasta lapsestaan. Blavatsky nosti asiasta oikeuskanteen.

Samaan aikaan Lontoossa oli vakava influenssaepidemia, jossa Blavatsky sai tartunnan. Kärsittyään useita päiviä korkeasta kuumeesta hän kuoli 8.5.1890.

Oikeuskanne raukesi, ja The Sun ilmoitti, että tohtori Coues oli johtanut heitä harhaan.

Helena Blavatskyn yliluonnollisista taidoista on monta tarinaa. Eräässä tilaisuudessa väiteltiin, ettei enää ollut ihmisiä, joilla olisi ollut yliaistillisia kykyjä. Silloin Blavatsky keskittyi, heilautti käsiään ja kuulijoiden päälle alkoi putoilla ruusuja.

Hänen selvänäköisyytensä oli tunnettua, ja hänen luokseen hakeutui ihmisiä kuulemaan elämäänsä koskevia ohjeita ja ennustuksia. Hän kuitenkin korosti, ettei paljasta ihmiselle mitään, ellei tämä sitä toivo ja ole siihen valmis.

Mielenkiintoisen ennustuksen sai kuulla Suomen Teosofisen seuran perustaja Pekka Ervast 1900-luvun alussa, kun hän tapasi Blavatskyn suojelijan ja auttajan, kreivitär Constance Wachtmeisterin.

Tämä kertoi Madamen ennustaneen, että koko maailmaa on kohtaava vaikea aika:

”Kaikki tuntuu pettävän ja pimeys vallitsee maailmassa. Muistakaa silloin kääntää kasvonne Pohjolaa kohti, sillä Suomesta tulee valo.”

Jokainen voi miettiä, mitä tämä ennustus tarkoitti 1900-luvulla ja mitä se voisi tarkoittaa nyt.

Pekka Ervast oli tuomassa ja juurruttamassa teosofiaa Suomeen.

Teosofia syntyi aikana, jolloin itä ja länsi olivat jokseenkin kaukana toisistaan. Euroopassa kristinusko ja darwinismi olivat vastakkain.

Teosofia toi länteen uuden vaihtoehdon sokean uskon ja tiukkojen luonnonlakien välille. Idässä se nosti arvokkaina esille perinteisten itäisten uskontojen periaatteita aikana, jolloin länsimainen taloudellinen ajattelu ja kulttuuri uhkasivat syrjäyttää ne.

Myös Blavatskyn ajatukset kaikkien ihmisten yhteisestä alkuperästä ja veljeydestä olivat vielä 1800-luvulla poikkeuksellisia. Teosofia on inspiroinut useita taiteilijoita, joihin kuuluivat muiden muassa Wassily Kandinsky, Franz Kafka, T. S. Eliot, James Joyce, Paul Gauguin ja Hilma af Klint.

Antroposofian isä, Rudolf Steiner tutustui teosofiaan, mutta irtaantui siitä myöhemmin. New age -liike on omaksunut paljon teosofisesta ajattelusta. Olipa Blavatskyn spiritualistisesta toiminnasta mitä mieltä tahansa, on tärkeää nähdä hänen merkityksensä teosofian perustajana ja alkuvoimana.

Hän halusi löytää ja luoda eri perinteiden parhaisiin puoliin perustuvan eettisen järjestelmän, joka yhdistäisi ihmiskunnan yli kansallisuuksien ja uskontojen.

The Theosophist -lehden kansi vuodelta 1879.

Teosofian ydinkysymykset

Voima

Teosofia syntyy sanoista theos, jumala, ja sophia, tieto. Jumalaa perinteisessä merkityksessä ei teosofiassa kuitenkaan ole. On vain kaiken olevaisen läpäiseviä jumalaisia voimia.

Kokonaisuus

Teosofian mukaan maailmankaikkeus on yksi kokonaisuus. Mitään ei ole olemassa yksinään ja itsenäisenä. Kaikki pienimmästä atomista galakseihin on lähtöisin samasta alkujuuresta.

Veljeys

Kaikkien yhteiseen alkuperään perustuu yleinen veljeys. Kaikilla ihmisillä on myös sama henkinen päämäärä: inhimillisen täydellisyyden saavuttaminen. Sitä kohti kuljetaan elämä toisensa jälkeen jatkaen siitä paikasta, johon on edellisellä kerralla jääty. Mukana kulkevat karman lain mukaan sekä taitavat että taitamattomat teot.

Totuus

Teosofisen seuran tunnuslauseen mukaan totuus on uskontoja korkeampi. Kaikki uskonnot viittaavat samaan alkuperäisen viisauteen. Kaikissa opeissa on esoteerinen, salattu, sanojen ja dogmien tavoittamaton puoli ja eksoteerinen puoli, joka näkyy ulospäin muotoina, seremonioina ja tapoina. Aidot totuudenetsijät ovat vuosisatojen aikana koskettaneet tätä monelle opille yhteistä esoteerista ydintä.

Tehtävä

Teosofisen seuran tehtävä on tutkia etiikkaa, tiedettä, filosofiaa, luonnon salattuja mysteerejä sekä ihmisessä piileviä henkisiä ja yliluonnollisia voimia. Tavoitteena on auttaa ihmiskuntaa sekä henkisissä että fyysisissä kärsimyksissä.

Toiminta

Teosofisia seuroja toimii eri puolilla maailmaa ja teosofian päämaja on edelleen Intiassa. Suomeen Teosofinen seura perustettiin vuonna 1907.

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 3/2022.