Henkiset vaikuttajat: Äiti Teresa – hyväntekijä, josta tuli pyhimys
Äiti Teresa auttoi köyhistä köyhimpiä, ensin Kalkutan kaduilla Intiassa, sitten kaikkialla maailmassa. Lopulta ilon ja rakkauden voimaan luottaneella nunnalla oli miljoonia seuraajia.
Henkiset vaikuttajat -sarja kertoo ihmisistä, jotka inspiroivat meitä ajattelemaan. Voit kuunnella jutun tästä:
Koko maailma tunsi hänet, Äiti Teresan, valkoiseen sariin pukeutuneen köyhien auttajan. Lyhyellä, kumaralla nunnalla oli sädehtivä hymy ja lämpimästi tuikkivat silmät, ja hän oli tullut monille tutuksi televisiosta ja lehtien sivuilta.
Anjezë Gonxhe Bojaxhiu syntyi katoliseen albaaniperheeseen Osmanien valtakunnassa, nykyisen Pohjois-Makedonian alueella vuonna 1910, ja hänet haudattiin Äiti Teresana Intiassa 87 vuotta myöhemmin.
Nuorena Anjezë oli äitinsä tapaan hyvin harras katolinen. Viisihenkinen perhe eli Skopjessa muslimien ja ortodoksien ympäröimänä.
”Minulla oli hyvä perhe”, Äiti Teresa muisteli aikoinaan.
Anjezë lauloi kirkkokuorossa, oli synnynnäinen organisaattori ja haaveili kirjailijan tai muusikon ammatista. Jo lapsena hän unelmoi myös pääsevänsä palvelemaan Afrikan köyhiä.
Kun teini-ikäinen Anjezë kuuli seurakuntansa papilta Loreton sisarien lähetystyöstä Intiassa, hänet valtasi valtava lähetysinnostus. 18-vuotiaana hän lähtikin Irlantiin ja liittyi sisarkuntaan.
Jo samana vuonna – merimatkalla Intiaan – nuori noviisi otti uuden nimen Teresa, jonka esikuvana oli katolisen kirkon pyhimys Pyhä Jeesus-lapsen Teresa, eli Jeesuksen pieni kukka.
Kun Teresa saapui määränpäähänsä, hän järkyttyi suuresti näkemästään köyhyydestä.
”Monet perheet asuvat kaduilla, kaupunkien muurien suojassa, usein keskellä ohikulkevien ihmisten ruuhkaa. Yötä päivää he ovat ulkona paljaan taivaan alla, suurista palmunlehdistä kyhäämillään matoilla – tai usein pelkkä maa allaan. He ovat kaikki lähes alasti, korkeintaan risainen lannevaate yllään.”
Noviisiaikansa Teresa vietti Loreton sisarten luostarissa Darjeelingin kaupungissa Himalajalla, minkä jälkeen hän opetti maantietoa sisarien luostarikoulussa Kalkutassa lähes kahdenkymmenen vuoden ajan.
Äiti Teresa hänestä tuli vuonna 1937, kun hän teki elinikäisen köyhyys-, puhtaus-, ja kuuliaisuuslupauksen.
Toisen maailmansodan vielä riehuessa Kalkutassa puhkesi nälänhätä. Miljoonat ihmiset tulivat ympäröivältä maaseudulta kaupunkiin etsimään ruokaa ja hengissä pysymisen keinoja.
Äiti Teresa näki omin silmin myös muslimien ja hindujen välisen verilöylyn, jossa 5 000 kalkuttalaista menetti henkensä ja 15 000 haavoittui.
Äiti Teresa koki uuden herätyksen: hän halusi elää luostarin seinien ulkopuolella. Hän luopui Loreton sisarten mustasta puvusta ja ryhtyi käyttämään halvimmasta löytämästään kankaasta valmistettua valkoista, sinipäärmeistä saria, jonka vasemmalla olkapäällä oli krusifiksi.
”Monet perheet asuvat kaduilla, usein keskellä ohikulkevien ihmisten ruuhkaa.”Äiti Teresa
Luostariyhteisön jätettyään Äiti Teresa eli köyhänä köyhien keskellä. Hänellä oli syvästi hengellinen suhtautumistapa kärsimykseen, ja hän halusi palvella Kristusta auttamalla vähäosaisia. Hän samastui voimakkaasti Kristuksen kärsimykseen.
Vuonna 1950 Äiti Teresa perusti katolisen sääntökunnan, joka sai nimekseen Rakkauden lähettiläät. Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumissa olivat hänelle tärkeä arjen ohjenuora:
Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.
Sisarkunta veti puoleensa nuoria naisia eri puolilta Intiaa ja maailmaa. Tehtävät lisääntyivät nopeasti slummikoulun pitämisestä ja vierailuista sairaiden ja vanhusten luona laajemmaksi palvelutyöksi.
Kalkuttaan perustettiin lepopaikka kuoleville, lastenkoteja ja kiertäviä lepraklinikoita. Työ levisi vähitellen eri puolille maata. Sisaret kulkivat ovelta ovelle ja kerjäsivät lahjoituksia.
Sisarten päivä alkaa rukouksella ja mietiskelyllä kello 4.30, ja sitä seuraa messu. Sen jälkeen he pesevät pyykkiä ja tekevät muut taloustyöt, syövät aamiaisen ja lähtevät töihin sisartalon ulkopuolelle.
Äiti Teresa opetti, että rakkaudentyö lähimmäisten hyväksi koostuu kuudesta askeleesta, jotka ovat hiljaisuus, rukous, usko, rakkaus, palveleminen ja rauha. Sisaret eivät olekaan terveydenhoitajia tai sosiaalityöntekijöitä vaan he palvelevat Kristusta köyhissä.
”Tämä osallistuminen kärsimykseen ja köyhyyteen rakkauden ja ystävällisyyden teoin on Rakkauden lähettiläiden työn perusta. Ilman kärsimystämme työmme olisi vain sosiaalityötä”, Äiti Teresa sanoi.
Ensimmäinen sisartalo Intian ulkopuolelle perustettiin vuonna 1965 Venezuelaan, ja sen jälkeen Rakkauden lähettiläiden työ levisi Sri Lankalle, Tansaniaan, Australiaan, Italiaan, Jordaniaan, Englantiin ja lopulta koko maailmaan.
”Ilman kärsimystämme työmme olisi vain sosiaalityötä.”Äiti Teresa
1960-luvun lopulla Äiti Teresa alkoi matkustaa enemmän ja järkyttyi suuresti tajutessaan, ettei köyhyys ollutkaan pelkästään aineellista puutetta. Hän sanoi eräällä Englannin-vierailullaan:
”Teillä on täällä hyvinvointivaltio. Kenenkään ei tarvitse nähdä nälkää. Täällä on kuitenkin erilaista köyhyyttä. Hengen köyhyyttä ja sitä köyhyyttä, joka tulee yksinäisyydestä ja siitä, että ihminen on sysätty syrjään.”
Apua tarvitsivat siis myös muut kuin aineellisesti vähäosaiset.
”Nykyajan ihmiset janoavat rakkautta, ymmärtävää rakkautta, joka on ainoa vastaus yksinäisyyteen ja katkeraan köyhyyteen. Siksi näemme mielekkääksi mennä sellaisiinkin maihin, joissa ei ole leivän puutetta.”
Äiti Teresan mukaan näissä maissa ihmiset kärsivät hirvittävästä yksinäisyydestä ja epätoivosta, vihantunteista ja toivottomuudesta.
”He ovat unohtaneet, miten hymyillään, he ovat unohtaneet, miten hyvältä tuntuu, kun toinen ihminen koskettaa. He eivät enää tiedä, mitä on inhimillinen rakkaus. He tarvitsevat edes yhtä ihmistä, joka ymmärtää ja kunnioittaa heitä.”
Äiti Teresan vierailut vahvistivat olemassa olevia Rakkauden lähettiläiden avustajaryhmiä ja lisäsivät kiinnostusta hänen työtään kohtaan. 1970-luvun lopussa avustajia oli 800 000 ja reilun kymmenen vuoden kuluttua jo kolme miljoonaa.
”Me kudomme rakkauden ketjun ympäri maailman – niin, rakkauden ketjun.”
Miljoonien esikuva Äiti Teresasta tuli, kun monet lehti- ja televisiotoimittajat kiinnostuivat hänen työstään. Juttujen myötä tieto hänen työstään levisi. Nunnan uurastusta arvostettiin, ja hän sai monia huomattavia kunnianosoituksia.
Vuonna 1979 Äiti Teresalle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Tuolloin hänen toiveestaan luovuttiin tavanomaisesta juhlaillallisesta. Nunnan mielestä oli parempi käyttää sekin raha niiden hyväksi, jotka todella ovat aterian tarpeessa.
Äiti Teresassa oli jotain sellaista, mitä hyvin eri tavoilla uskovat ihmiset arvostivat. Häntä ihailivat kristityt, hindut, muslimit ja muiden uskontojen edustajat.
Älymystöön hän ei kuitenkaan koskaan tehnyt vaikutusta. Hän ei ollut eturivin ajattelija, oli kyse sitten psykologiasta, sosiaalityöstä, talouselämästä tai teologiasta.
”Tiedämme hyvin, että se mitä teemme, on vain pisara meressä, mutta jollei meressä olisi tuota pisaraa, siitä puuttuisi jotain”, hän opetti.
Hän myönsi, että vetoomus yhteiskunnan rakenteiden muuttamiseksi ja yhteiskunnallisten ongelmien syiden poistamiseksi oli aiheellinen, mutta hän näki sen toisten tehtävänä.
Kukin meistä pystyy kuitenkin tekemään jotakin.
”Alkakaa pienestä. Älkää tuijottako lukuja. Jokainen pieni asia, joka tehdään syrjään työnnettyjen ja köyhien hyväksi, on tärkeä Jeesukselle.”
Äiti Teresa keskitti aina koko tarkkaavaisuutensa siihen ihmiseen, jonka hän kulloinkin kohtasi.
”Jokainen ihminen on minulle Kristus, ja koska on olemassa vain yksi Kristus, on se henkilö, jonka kunakin hetkenä kohtaan, minulle ainoa ihminen maailmassa.”
”Henkilö, jonka kunakin hetkenä kohtaan, on minulle ainoa ihminen maailmassa.”Äiti Teresa
Moni muistaa Äiti Teresan rakkauden ja hymyn. Harva kuitenkaan tietää, että hän oli myös käytännöllinen toiminnan nainen, nopea päätöksentekijä ja varsin tehokas johtaja. Kaikki oli aina täydellisessä järjestyksessä ilman minkäänlaista organisaatiota tai hallintoa.
Ilo oli hänelle tärkeä arvo, eikä hän ollut vain nöyrä vaan myös voimakastahtoinen, määrätietoinen ja peloton, koska hän uskoi Jumalan olevan puolellaan. Sisarten koulutuksessa hän piti tärkeänä täydellistä antautumista, luottamusta ja iloa.
Äiti Teresa oli sitkeä ja huumorintajuinen. Häntä on kutsuttu Kristuksen raivaustraktoriksi, koska mikään este ei pidätellyt häntä. Nunnalla oli aina kiire auttaa köyhiä ja hädänalaisia.
Äiti Teresa kirjoitti paljon kirjeitä ja kutsui itseään Jumalan kynäksi:
”Ei kukaan ajattele kynää, kun hän lukee kirjettä. Lukija on kiinnostunut kirjeen kirjoittajan mielensisällöstä. Täsmälleen tätä minä olen Jumalan kädessä – pieni kynä. Jumala kirjoittaa rakkauskirjettään maailmalle tällä tavoin, rakkauden tekojen välityksellä.”
Toisessa yhteydessä hän sanoi:
”Katsokaa, tällainen minä olen. Jumalan lyijykynä. Pieni lyijykynän pätkä, jolla hän kirjoittaa, mitä haluaa.”
Köyhien lisäksi Äiti Teresa teki pitkään työtä kuolevien, sairaiden, vammaisten ja kehitysvammaisten parissa.
”Kristus elää kaikissa ei-toivotuissa ihmisissä, työttömissä, nälkäisissä, alastomissa ja kodittomissa, heissä, joista kukaan ei pidä huolta. He näyttävät olevan hyödyttömiä valtiolle ja yhteiskunnalle, eikä kenelläkään ole heille aikaa.”
Äiti Teresa puhui usein siitä, että rakkaus alkaa kotoa ja lähipiiristä.
”Älkäämme tyytykö pelkästään rahan antamiseen. Raha ei ole kylliksi, rahaa voi aina saada. Nämä ihmiset tarvitsevat sitä, että teidän sydämenne rakastaa heitä. Levittäkää siis rakkautta kaikkialla missä liikutte: aivan ensiksi omassa kodissanne. Antakaa rakkautta lapsillenne, vaimollenne tai aviomiehellenne, lähinaapureillenne.”
Hän ei erotellut ihmisiä kansallisuuden, etnisen alkuperän, poliittisen mielipiteen, aseman tai uskonnollisen vakaumuksen perusteella. Hänen mukaansa pohjimmiltaan ei eri maiden välillä ole suurta eroa, sillä kaikkialla voi tavata samoja ihmisiä.
”He voivat olla erinäköisiä ja eri tavoin pukeutuneita, kenties eri tavoin kasvatettuja ja ajatella asioista eri tavalla: mutta pohjimmiltaan he ovat samoja. Kaikki ovat ihmisiä, jotka tahtovat, että heitä rakastetaan, joilla on rakkauden nälkä.”
”Ihmiset janoavat ymmärtävää rakkautta, joka on ainoa vastaus yksinäisyyteen.”Äiti Teresa
Elinaikanaan Äiti Teresasta tuli kaikkien tuntema katujen pyhimys. Hänellä oli hyvät välit paavien kanssa. Hän tapasi matkoillaan monia valtioiden päämiehiä ja tunnettuja henkilöitä, kuten Ison-Britannian kuningattaren Elisabetin, Yhdysvaltojen presidentin Ronald Reaganin ja PLO:n johtajan Jasser Arafatin.
Hänellä oli lämpimät välit myös Walesin prinsessa Dianan kanssa. Prinsessa oli tunnetusti Äiti Teresan suuri ihailija.
Kun Diana kuoli auto-onnettomuudessa syyskuussa 1997, Äiti Teresa esiintyi viimeisen kerran televisiokameroiden edessä. Hän puhui prinsessan rakkaudesta köyhiä kohtaan ja lupasi rukoilla hänen puolestaan.
Äiti Teresa ei kuitenkaan päässyt prinsessan hautajaisiin, sillä hänen väsynyt sydämensä pysähtyi prinsessan hautajaispäivän aattona.
Intian valtio kustansi Äiti Teresan hautajaiset. Hänen ruumistaan kannettiin läpi Kalkutan katujen samalla tykinlavetilla, jolla oli kuljetettu Mahatma Gandhin ja pääministeri Jawaharlal Nehrun ruumiita.
Hautajaismessu pidettiin Netajin katetulla urheilustadionilla. Tilaisuuteen osallistui arvovieraita eri puolilta maailmaa. Jumalan pieni lyijykynä sai kuoltuaan suurhenkilön kohtelun.
”Pyhyys ei ole muutamien harvojen etuoikeus. Se on yksinkertainen velvollisuus yhtä lailla sinulle kuin minullekin. Maailmassa on köyhiä sen vuoksi, että sinä ja minä emme ole antaneet kylliksi.”
Katolinen kirkko julisti Äiti Teresan pyhimykseksi vuonna 2016.
Äiti Teresan ajatuksia
Maailmassa on tavallisen leivän nälkää – ja nälkää, joka on rakkauden, ystävällisyyden ja huomaavaisuuden kaipausta. Niiden puute on suurta köyhyyttä, jonka takia ihmiset kärsivät niin paljon.
Rakkauden teot ovat aina rauhan tekoja. Aina, kun jaat rakkautta muille, havaitset rauhan, joka syntyy sinussa ja heissä. Siellä, missä on rauha, siellä on Jumala.
Maailmaa ei valloiteta pommein ja asein. Käyttäkäämme rakkautta ja myötätuntoa. Rauha alkaa hymystä.
Älkää tyytykö katselemaan ympärillenne aivan kuin olisitte katsomossa, vaan nähkää oikeasti silmillänne ja kuulkaa korvillanne. Silloin teille näytetään, mitä voitte tehdä auttaaksenne.
Eri tahoilla maailmaa ihmiset voivat näyttää erilaisilta, heillä voi olla erilainen uskonto, koulutus tai asema, mutta kaikki he ovat samanlaisia. Kaikki he ovat ihmisiä, jotka kaipaavat, että heitä rakastetaan.
Me tiedämme, että jos todella haluamme rakastaa, meidän on opittava antamaan anteeksi.
On helppo rakastaa kaukana asuvia ihmisiä. Ei ole aina helppo rakastaa niitä, jotka elävät lähellämme. On helpompi antaa kuppi riisiä nälkäiselle kuin huojentaa sellaisen ihmisen yksinäisyyttä ja kipua, joka omassa kodissamme tuntee, ettei häntä rakasteta.
Ihmisten teoista näemme koko ajan, ovatko he Jumalan käytettävissä. Olemmepa muslimeja, hinduja tai kristittyjä, tapa, jolla elämme elämäämme osoittaa, kuulummeko Jumalalle.
Lainaukset ovat Äiti Teresasta kirjoitetuista kirjoista.
Tärkeät vuodet
1910 Anjezë Gonxhe Bojaxhiu syntyi albaaniperheeseen Üsküpin kaupungissa Kosovossa Osmanien valtakunnassa, nykyisen Pohjois-Makedonian alueella.
1928 liittyi Loreton sisariin Irlannissa. Matkusti Intiaan ja otti laivamatkalla nimekseen Teresa.
1929 saapui Intiaan. Vietti noviisi-ajan Himalajalla sijaitsevassa Darjeelingin kaupungissa.
1937 antoi lopullisen nunnalupauksen, jolloin hänestä tuli Äiti Teresa.
1946 koki junamatkalla herätyksen, että hänen on Jeesuksen tavoin työskenneltävä halveksittujen, hylättyjen, alastomien ja muiden huono-osaisten kanssa.
1948 sai kirkolta luvan asua ja tehdä työtä luostarin ulkopuolella Kalkutan slummeissa.
1949 sai Intian kansalaisuuden.
1950 perusti Rakkauden lähettiläiden sääntökunnan Kalkutassa. Työ levisi vähitellen muualle Intiaan.
1965– Rakkauden lähettiläiden työ levisi ensin Venezuelaan ja sen jälkeen eri puolille maailmaa.
1970– Äiti Teresasta tehtiin televisio-ohjelmia, dokumentteja ja lehtijuttuja, ja vähitellen hänestä tuli kansainvälisesti tunnettu.
1979 sai Nobelin rauhanpalkinnon.
1997 kuoli Kalkutassa.
2003 julistettiin autuaaksi ja sai arvonimen Kalkutan autuas Teresa.
2016 julistettiin katolisen kirkon pyhimykseksi ja sai arvonimen Pyhä Teresa Kalkuttalainen.
Rakkauden lähettiläät
Äiti Teresan perustamaan Missionaries of Charity -sääntökuntaan eli Rakkauden lähettiläisiin kuului vuonna 2020 yli 5 167 nunnaa ja se toimii yli 130 maassa, myös Suomessa. Järjestön pääkonttori on Kalkutassa.
Sääntökunnassa on kahdeksan haaraa: aktiiviset sisaret, rukoilevat sisaret, aktiiviset veljet, rukoilevat veljet, lähetyspapit, maallikkolähetit ja vapaaehtoiset avustajat samoin kuin sairaat ja kärsivät työtoverit.
Työhön kuuluu muun muassa vankilavierailuja, pyhäkoulutyötä, hätäapua, terveyden- ja lastenhoitoa, koulutustyötä ja kodittomien, alkoholistien ja huumeidenkäyttäjien auttamista.
Lähteet: Ilon ja hiljaisuuden sanoja – Äiti Teresan mietteitä ja rukouksia, toimittanut Kathryn Spink (WSOY 1994), E. Le Joly: Äiti Teresan salaisuus (Kirjapaja 1980), Malcolm Muggeridge: Rakkauden lähettiläs Äiti Teresa (Kirjapaja 1980), Rakkaus näkyy – Äiti Teresan ajatuksia, koonneet Georges Gorrée ja Jean Barbier (Kirjapaja 1983), Kathryn Spink: Äiti Teresa (WSOY 1997), Äiti Teresa: Minun on jano (Kirjapaja 1980), Äiti Teresa: Rakkauden sanat (WSOY 1988) ja Äiti Teresan tie, toimittanut Lucinda Vardey (Karisto 1997).
