Terve.fi

Haimatulehduksen oireet

Haimatulehduksen oireet
Akuutti haimatulehdus alkaa nopeasti ja aiheuttaa voimakkaita vatsakipuja, oksentelua ja pahoinvointia, kuumetta ja yleistilan alenemista.

Akuutti haimatulehdus aiheuttaa taudinkuvaltaan nopeasti alkavan vakavan tulehduksen. Tyypillistä sille on äkillinen, kova, vyömäisenä ylävatsalla esiintyä vatsakipu, joka säteilee myös selkään. Yleensä oireiluun liittyy myös pahoinvointia ja oksentelua. Mikäli tauti etenee vakavammaksi, ilmenee myös yleistilan laskua ja kuumetta.

Muita hyvin vaikean haimatulehduksen merkkejä ovat hengitysvaikeudet, virtsantulon loppuminen, sekavuus ja sokin oireet (jano, hikoilu, kylmä iho, sydämentykytys, tajunnantason lasku), laudankovat vatsanpeitteet ja suolen toiminnan lamaantuminen. Vaikeassa taudin muodossa voi olla kyse nekrotisoivasta pankreatiitista, haimatulehduksen muodosta, jossa haimakudosta menee kuolioon ja tuhoutuu peruuttamattomasti. Edellä mainitut oireet vaativat päivystyksellisiä lääkärin tutkimuksia ja vastaanotolle on syytä hakeutua välittömästi.

Toistuvat akuutit haimatulehdukset voivat aiheuttaa kroonisen haimatulehduksen. Kroonisen eli pitkään jatkuneen haimatulehduksen oireet ovat pääasiassa samat kuin akuutissakin muodossa; vyömäinen selkään säteilevä ylävatsakipu, pahoinvointi ja oksentelu. Lisäksi potilailla voi esiintyä ihon keltaisuutta (ikterusta) ja laihtumista.

Vuosia jatkunut krooninen haimatulehdus tuhoaa haiman solukkoa siten, että haiman hormoni- ja entsyymituotanto hiipuu. Tästä seuraa oireina rasvaripulia, laihtumista ja diabetesta (insuliinituotannon loppuessa).

Diagnoosi perustuu esitietoihin, kliiniseen tutkimukseen sekä laboratorio- ja kuvantamislöydöksiin. Haimatulehduksen perusdiagnostiikkaan kuuluu erilaiset verestä tai virtsasta otettavat laboratoriokokeet, joilla määritetään muun muassa erilaisia haima- ja maksakudokseen liittyvien entsyymien pitoisuuksia. Esimerkkinä mainittakoon virtsan, seerumin ja plasman amylaasi, seerumin lipaasi ja seerumin trypsinogeeni, jos oireet ovat jatkuneet pidempään.

Tulehdusarvon eli CRP:n mittaamisella voidaan arvioia tulehduksen vaikeusastetta, >100 mg/l viittaa vaikeaan pankreatiittiin. Koholla oleva seerumin ALAT-pitoisuus viittaa sappikivistä johtuvaan haimatulehdukseen.

Pankreatiitin toteamisessa luotettavin kuvantamismenetelmä on varjoainetehosteinen tietokonekerroskuvaus eli TT. Ultraäänellä voidaan saada osviittaa pankreatiitista, mutta sen heikkoutena on haimatulehdukseen joskus liittyvä suoliston lisääntynyt ilmapitoisuus, joka heikentää näkyvyyttä haiman alueelle. Lisäksi natiiviröntgenkuvaa voidaan hyödyntää erotusdiagnostiikassa (ulkusperforaatio, suolitukos). Akuutin haimatulehduksen diagnoosin varmistuttua potilas kuuluu sairaalahoitoon.

Kroonista haimatulehdusta epäiltäessä tutkimukset ja taudin diagnosointi kuuluvat erikoissairaanhoitoon, koska samanaikaisesti tulee myös poissulkea muita vakavia sairauksia, kuten haimasyöpä. Lisäksi diagnostiikassa käytettävät kuvantamismenetelmät (TT ja magneettikuvaus) ovat usein saatavilla erikoissairaanhoidon puolella.

Taudin diagnosoimisessa käytetään laboratoriokokeita, jotka ovat verrattavissa akuutin haimatulehduksen diagnostiikan yhteydessä käytettäviin entsyymimäärityskokeisiin. Ulosteen elastaasi 1 -mittaus on hyödyllinen tutkimus epäiltäessä kroonista pankreatiittia. Edellämainitut laboratoriokokeet voidaan kuitenkin toteuttaa jo avoterveydenhuollossa.

Lähteet:

Martti Färkkilä, Markku Heikkinen, Helena Isoniemi, Pauli Puolakkainen (toim.), Akuutin haimatulehduksen epidemiologia ja etiologia, Gastroenterologia ja hepatologia, Kustannus Oy Duodecim 2018.

Akuutti haimatulehdus, Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy Duodecim, 2016.

Krooninen haimatulehdus, Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy Duodecim, 2016.

Julkaistu: 15.4.2018
1 kommentti