Graalin maljaan liittyy elämäntarkoituksen etsiminen – Graal on voima, joka kuljettaa ihmiskuntaa eteenpäin
Symbolitutkijan mukaan jokaisella aikakaudella on oma Graalin maljansa. Vuosisatojen aikana sitä ovat etsineet uskovaiset, mahtimiehet ja seikkailijat. Löytäjälleen malja lupaa onnea, vaurautta tai sisäistä rauhaa.
Valencian historiallisessa goottilaisessa katedraalissa on arvopaikalla vitriini, jossa komeilee ikivanha malja. Se on valmistettu akaattikivestä ja jalkaosa on koristeltu helmillä ja kullalla. Monet espanjalaiset pitävät esinettä tarunhohtoisena Graalin maljana.
Erään tarinan mukaan Pyhä Pietari vei maljan Roomaan, josta se siirrettiin 200-luvulla Espanjaan turvaan kristittyjen Rooman valtakunnassa kohtaamilta vainoilta. Malja kulkeutui Valenciaan Pyrenneiltä San Juan de la Peñan luostarin kautta.
Espanjaan malja saapui viimeistään 1300-luvun ja 1400-luvun taitteessa. Monet pyhiinvaeltajat käyvät edelleen Valenciassa katsomassa ihmeitä tekevää maljaa. Paavit ovat käyttäneet sitä ehtoollisella.
Valencia on yksi monista paikoista, joissa Graalin maljan on uskottu olevan. Vuosisatojen kuluessa sitä on etsitty ainakin Jerusalemista, Glastonburysta Englannista, Rosslynin kappelista Skotlannista, Istanbulista Turkista, pienestä Rennes-le-Châteaun kylästä Ranskasta ja Genovasta Italiasta.
Yksi versio Graalin maljasta on esillä Metropolitanin taidemuseossa New Yorkissa. Se löytyi Antokian rannikkokaupungista 1900-luvun alussa.
Graalin malja on yksi suurimmista historiallisista symboleista. Symbolitutkija Liisa Väisäsen mukaan jokaisella ajalla ja kulttuurilla on oma Graalin maljansa eli asia, jota ihmiset tavoittelevat.
”Graalia voi pitää kaikkien toiveiden täyttäjänä ja hyvän tuojana. Siihen liittyy haave paratiisista, jonne kyvykkäät ja mieleltään puhtaat ihmiset pääsevät. Graalilla on monta olomuotoa.”
”Kristityille ja islaminuskoisille se on malja, alkemistit pitivät sitä viisasten kivenä. Se on nähty myös suurena smaragdina, joka putosi langenneen enkelin, Luciferin, kruunusta.”
Suomalaisillakin on oma Graalin maljansa, Kalevalasta tuttu ihmeellinen Sampo.
”Sampo tuo hyvinvointia kullan ja suolan muodossa. Siihen liittyy myös Graalille tyypillinen tapahtuma eli menetys. Sampo uppoaa merenpohjaan, kun Väinämöinen ja Pohjolan väki kamppailevat siitä. ”
”Sitä pitää etsiä kuten Graalin maljaakin. Kun Sampoa tai Graalin maljaa etsitään, hyvät ja pahat voimat joutuvat vastatusten.”
Nykyisin Graalin symboliikkaan liittyy esimerkiksi elämäntarkoituksen etsimistä. Väisäsen mukaan monet new age- ja uushenkiset liikkeet ovat kiinnostuneita Graalin maljasta. Erilaiset retriitit ovat lisääntyneet. Ihmiset hakevat niistä sisäistä rauhaa.
”Elämäntarkoituksen etsiminen on tärkeää. Me ihmiset etsimme aina jotain isompaa. Itse näen Graalin maljan ihmisen olemuksena, voimana, joka kuljettaa ihmiskuntaa eteenpäin.”
Graalin maljaan liittyy myös pinnallisempi puoli.
”Graal lupaa ikuista nuoruutta. Monet pyrkivät tähän esimerkiksi kauneusleikkausten avulla.”
”Graalia voi pitää kaikkien toiveiden täyttäjänä ja hyvän tuojana.”Liisa Väisänen
Graalin maljasta on lukuisia kertomuksia, jotka poikkeavat hieman toisistaan. Tarinoiden suosio nousi huippuunsa keskiajalla. Säilyneissä kronikoissa on kertomuksia salaperäisen maljan etsinnästä ja sen vaelluksesta maasta toiseen.
Graal-tarinoissa etsiminen ja löytäminen ovat keskeisiä teemoja.
Väisäsen mukaan tarinoissa malja sijaitsee vaikeakulkuisessa paikassa, esimerkiksi temppelissä vuoren huipulla. Matkalla Graalin luo etsijä kohtaa koettelemuksia ja tehtäviä, joista vain harvat selviävät. Temppelin ympärillä lainehtii usein vesi.
Graalilla on vartija, joka saattaa olla pappi tai kuningas. Vartija voi olla elävä tai kuollut tai molempia yhtä aikaa. Graal on tavoittelemisen arvoinen, koska löytäjä saa upean palkinnon: ikuisen onnen, erilaisia siunauksia tai satujen tapaan kuninkaan tyttären puolisokseen.
Kristinuskossa Graalin malja liitetään viimeiseen ehtoolliseen ja Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Uskovaisille Graalin malja on reliikki eli pyhä esine, koska Kristus on koskettanut sitä.
Sen vuoksi maljalla on ihmeitä tekevä voima.
Malja parantaa haavat ja takaa ikuisen onnen. Graalin malja Jeesuksen veren ja uhrin symbolina edustaa ikuista elämää. Monelle uskovaiselle Graalin malja vahvistaa omaa uskoa, koska sillä on suora yhteys Jeesukseen.
Graalin kristinuskoon liittyvä tarina alkaa Jerusalemista. Siitä kertoo muiden muassa brittiläinen historioitsija John Matthews teoksessa Graalin myytti.
Jeesus kokosi opetuslapsensa viimeiselle ehtoolliselle ja julisti ruokailun aikana, että yksi opetuslapsi tulee pettämään hänet. Sen seurauksena Jeesus tapetaan.
Jeesus täytti maljan viinillä ja sanoi, että tämä on minun vereni. Hän jakoi viinin kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Kun Kristus menetti henkensä, hänen verensä kerättiin maljaan.
Keskiaikaisista teksteistä sukupolvelta toiselle on siirtynyt tarina juutalaisesta miehestä Joosef Arimatialaisesta, jolle Kristuksen ruumis luovutettiin hautaamista varten. Joosef sai käsiinsä myös viimeisellä ehtoollisella käytetyn maljan.
Pestessään ruumista ennen hautausta Joosef valutti Kristuksen haavoista vuotaneen veren maljaan. Kristuksen ruumis katosi, jolloin Joosefia syytetiin sen katoamisesta. Hänet heitettiin tyrmään.
Graal halutaan löytää, koska etsinnän tarkoitus on saavuttaa eheys.
Kristus ilmestyi voimakkaan valon saattelemana Joosefin silmien eteen ja antoi maljan hänelle. Kristus kertoi myös messun mysteeristä ja paljasti Joosefille pyhiä salaisuuksia.
Tyrmässä virussaan Joosef näki nälkää. Hänen henkensä pelasti kyyhkynen, joka lensi selliin joka päivä ja pudotti maljaan ehtoollisleivän.
Joosef pääsi vapaaksi vuonna 70 jKr. Hän lähti maanpakoon sisarensa ja tämän miehen Bron kanssa. Joukko uskollisia miehiä seurasi heitä.
Ennen pakoa ryhmä rakensi pyöreän pöydän Graalin ensimmäisen pöydän mallin mukaan. Pöydässä oli kaksitoista paikkaa kuten viimeisellä ehtoollisella. Kristuksen paikalle asetettiin kala.
Jeesuksen kavaltaneen Juudas Iskariotin tuoli oli kolmastoista, mutta se jätettiin tyhjäksi, koska eräs siihen istunut katosi saman tien jäljettömiin.
Joosef Arimatialainen seurueineen pakeni Britanniaan ja perusti Glastonburyyn maan ensimmäisen kristillisen kirkon. Sen hän omisti Kristuksen äidille.
Uskomusten mukaan Graalin maljaa säilytettiin kirkossa ja sitä käytettiin ehtoolliskalkkina messussa. Myöhemmin messua alettiin kutsua Graalin messuksi. Kirkon paikalla sijaitsevat nykyään Glastonburyn luostarin rauniot.
Toisessa versiossa malja jäi Manner-Eurooppaan paikkaan nimeltä Avaron. Siellä oli Muntsalvachille eli Pelastuksen vuori, jonne rakennettiin temppeli maljaa varten. Paikalla perustettiin Graalin ritarikunta.
Ritarit osallistuivat pyhälle aterialle, joka tarjoiltiin maljasta. Myös messu pidettiin. Graalin vartijana toiminut kuningas haavoittui keihään iskusta. Keihäästä tuli Graalin maljan tapaan pyhä esine.
Graalista on 1100-luvulta lähtien kiertänyt paljon hieman toisistaan poikkeavia kertomuksia. Laajalti tunnettu tarina kertoo Englannin kuninkaasta Arthurista ja pyöreän pöydän ritareista.
Kuningasta palvellut hovivelho Merlin kokosi Graalin kolmannen pöydän Camelotin linnaan. Joukko ritareita kokoontui pöydän ympärille Arthurin johdolla.
Graalin malja näyttäytyi heille helluntaina. Se leijui ilmassa verhoutuneena auringonsäteisiin. Ritarit päättivät lähteä etsimään pyhää maljaa.
Kolme ritaria, puhdassydäminen Galahad, typerä Perceval ja nöyrä Bors, onnistuivat monien seikkailujen jälkeen löytämään paikan, jossa Graalin malja oli. He näkivätkin maljan. Heistä kuitenkin vain Bors palasi Arthurin linnaan kertomaan maljasta.
Nämä kolme ritaria jatkoivat matkustamista ja saapuivat lopulta idän taivaalliseen kaupunkiin Sarrasiin. Siellä juhlittiin Graalin maljaa.
Ritarit osallistuivat messuun, jonka ehtoolliskalkkina malja jälleen oli. Kristus ilmestyi paikalle. Ilmestyksen jälkeen Graalin malja nostettiin taivaaseen.
Graalin malja Jeesuksen veren symbolina edustaa ikuista elämää.
Arthurin tarina kehittyi vähitellen 150 vuoden kuluessa. Tarinaa ympäröi myyttien sarja. 1200-luvulla tarina Graalista tunnettiin jo ympäri Eurooppaa.
John Matthewsin mukaan Graalista ei ole olemassa selkeää käsitystä tai todistusta sen olemassaolosta. Myyttisen esineen ulkomuodosta kiistellään.
Se voi olla malja, matala vati, kivi tai jalokivi. Sanana Graal on peräisin muinaisranskasta ja tarkoittaa leveää vatia tai joskus kalalautasta.
Graal halutaan löytää, koska etsinnän tarkoitus on saavuttaa sisäinen eheys. Matthews näkee Graalin etsinnän matkana tietämättömyydestä valaistukseen.
Mytologiassa malja symboloi laajemminkin elämän ja kuoleman ylimaallisuutta, matkaa näiden tilojen toiselle puolelle ja korkeamman tietoisuuden alueelle.
Graalin todellinen koti on paratiisi. Elämän lähteenä Graal on malja, johon sisältyy lupaus kuolemattomuudesta.
Lähteet: John Matthews: Graalin myytti (Otava 2006), Liisa Väisänen: Salaiset symbolit (SKS 2023), televisiosarja: Graalin malja, kristinuskon mystiset reliikit (Netflix 2023).
Elokuvia ja oopperaa
Graalin malja on innoittanut niin taiteen kuin viihteen tekijöitäkin. Lopputuloksena on ollut hittejä.
Säveltäjä Richard Wagner otti Graalin maljan tarinoista aineksia oopperoihin Parsifal ja Lohengrin.
Kirjailija Dan Brown kirjoitti Graalin maljasta jännitysromaanissa Da Vinci -koodi. Romaani ja siitä tehty elokuva nousivat valtavaan suosioon 2000-luvun alussa. Dan Brown yhdistää Graalin maljan mytologiaa viihteelliseen jännitysromaaniinsa. Da Vinci -koodissa liikutaan Pariisin Louvresta Britanniaan ja Rosslynin kappeliin Skotlantiin.
Graalin maljan perässä on poliiseja, salaseuroja ja rikollisia. Maljan arvoitusta on ratkomassa myös symbolitukija, jota elokuvassa esittää Tom Hanks. Graalin malja paljastuu vertauskuvaksi ja Jeesukselle läheisen Maria Magdalenan eli Magdalan Marian salaisuudeksi.
Steven Spielberg ohjasi vuonna 1989 elokuvan Indiana Jones ja viimeinen ristiretki, jossa Jonesin perheen arkeologit – Harrison Ford näytteli poikaa ja Sean Connery isää – ratkovat Graalin maljan olinpaikkaa.
Vauhdikkaassa seikkailussa maljaa havittelevat myös antiikkiesineiden keräilijä ikuisen elämän toivossa sekä natsit valtansa tueksi. Natsit saivat ideologiaansa vaikutteita esoteerisistä liikkeistä, joihin liittyi ajatus aidosta puhtaasta verestä.
Seikkailu etenee Venetsiasta Saksaan ja Turkkiin. Loppukohtausten kuvauspaikkana on muinainen kalliokaupunki Petra Jordaniassa.
Liisa Väisänen
on Espanjassa asuva suomalainen tietokirjailija ja matkaopas. Hän väitteli islamilaisesta taidefilosofiasta Genovan yliopistossa. Väisäsellä on Vatikaanin hyväksymä uskonnollisten kulttuurimatkojen diplomi ja matkailualan yrittäjätutkinto. Hän on julkaissut lukuisia tietokirjoja. Uusin niistä on Salaiset symbolit, avain esoterian maailmaan (SKS Kirjat 2023).
