
Filosofi Frank Martelan mukaan ihmisen merkityksellisyys syntyy, kun hän on tekemisissä muiden kanssa: ”Pyhyys löytyy ihmisten väliltä”
Filosofi Frank Martela etsii vastauksia elämän syvimpiin kysymyksiin tieteestä. Hän on ateisti, mutta kuuluu kirkkoon. Hän on aistinut pyhyyden läsnäolon, ja sen olemus kiehtoo häntä.
Maailmantutkija. Näin kuusivuotias Frank Martela vastasi, kun häneltä kysyttiin, mikä hänestä tulee aikuisena. Ihmisen ymmärtämiseen pyrkivä filosofi ja tietokirjailija oli jo lapsena kiinnostunut maailman ilmiöistä.
Frank kävi mielellään koulua ja menestyi monissa aineissa. Mitä monimutkaisemmiksi opinnot kävivät, sitä enemmän hän nautti opiskelusta. Lukioon päästyään hänestä tuntui kuin olisi karkkikaupassa.
”Mietin, miten saan mahtumaan lukujärjestykseeni kaiken sen kiinnostavan, mitä oli tarjolla. Pakollisia kursseja oli 75, mutta minulle taisi kertyä niitä päälle sata”, Frank Martela sanoo.
Frank kävi Tapiolan lukiota Espoossa ja ahmi pitkän matematiikan ja fysiikan ohella erityisesti psykologiaa, historiaa ja filosofiaa, josta tuli hänen lempiaineensa. Hän luki filosofian historiasta kertovan Sofian maailma -romaanin läpi moneen kertaan.
”Halusin ymmärtää erilaisia tapoja katsoa maailmaa.”

Tiede ja filosofia tarjoavat Frank Martelalle vastaukset perimmäisiin kysymyksiin. Tieteeseen nojaava maailmankuva on kirkastunut hänelle vaiheittain.
Teini-ikäisenä hän kävi seurakunnan rippileirin.
”Menin, kun kaikki kaveritkin tekivät niin. Tykkäsin riparista, koska siellä käytiin mielenkiintoisia keskusteluja. Seuraavana kesänä toimin isosena.”
Kotona uskon asiat eivät olleet esillä. Toinen vanhemmista kuului kirkkoon, ja toinen ei.
”Kotona minua ei ohjattu mihinkään suuntaan. Sain täysin vapaasti muodostaa oman tapani ajatella.”
Frank ei kokenut tarvetta lokeroida itseään mihinkään tiettyyn uskomusjärjestelmään. Vähitellen hänestä tuli ateisti.
”Se alkoi tuntua minusta järkevimmältä vaihtoehdolta. Kun lähdin yliopistoon opiskelemaan filosofiaa, ateistinen kantani sai vahvistusta. Aloin ajatella, että maailman voi parhaiten selittää tieteen avulla.”
Hän uskoo siihen, että jumalaa tai jumalia ei ole olemassa.
”En usko yliluonnolliseen tai korkeampiin voimiin. Teknisesti ottaen olen enemmän agnostikko kuin ateisti, sillä en voi olla sataprosenttisen varma siitä, onko jumalaa olemassa vai ei. Pidän silti erittäin epätodennäköisenä sitä, että olisi olemassa korkeampia voimia.”
”Pyrin elämään niin, että olen tässä elämässä mahdollisimmanlähellä taivasta.”Frank Martela
Frankin ajattelu rakentuu pitkälti luetun, kuullun ja opitun varaan. Frank lukee paljon ja peilaa omia ajatuksiaan muiden mietteisiin. Elämän merkityksellisyyttä tutkinut filosofi uskoo, että hänen tapansa ajatella on vakaalla pohjalla.
”Olisi yllättävää, jos yhtäkkiä tulisin uskoon. Varma en voi tietenkään tulevaisuudesta olla. Pyrin olemaan herkkänä ja tietoisesti haastamaan omaa ajattelutapaani. Olen valmis korjaamaan sitä tarvittaessa.”
Frank ei usko uskontojen kertomuksiin, kuten esimerkiksi taivaaseen, helvettiin tai ylösnousemiseen.
”Minusta on parempi keskittyä hetkeen, joka on nyt käsillä. Pyrin elämään niin, että olen tässä elämässä mahdollisimman lähellä taivasta ja kaukana helvetistä. Meidän tulisi parantaa kaikin keinoin arkeamme ja yhteiskuntaamme, eikä miettiä sitä, pääsemmekö joskus taivaaseen.”
Frankin ajattelun johtotähtenä on filosofi John Deweyn ajatus meliorismista, käsillä olevan maailman parantamisesta.
”Ei ole olemassa absoluuttista hyvää tai pahaa. Jokainen voi kuitenkin tunnistaa asioita, jotka voisivat olla paremmin, ja omalla toiminnallaan edistää hyvää.”
Frank kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon, vaikkei usko kirkon opettamiin kertomuksiin. Myös hänen lapsensa on kastettu. Frank on joskus pohtinut, onko väärin kuulua kirkkoon, kun ei oikeastaan usko, että taivaassa olisi mitään toimintaamme seuraavaa jumalhahmoa tai että olisi olemassa tuonpuoleista elämää.
”Olen tullut siihen tulokseen, että kirkkoon kuuluminen on ihan ok, vaikken jaa kristillistä jumaluskoa. Arvostan Jeesuksen opetuksista kumpuavia perusarvoja, kuten jokaiselle kuuluvaa ihmisarvoa ja lähimmäisenrakkautta sekä kirkon rituaaleja elämän käännekohdissa. Haluan myös tukea sitä hyvää, mitä kirkko tekee. Kirkolla on mielestäni ehdottomasti paikka suomalaisessa yhteiskunnassa.”

Frankille keskeisiä arvoja ovat rakkaus ja halu tehdä hyvää muille ihmisille. Myös itsemääräämisoikeus on Frankin elämän peruspilari.
”Minulle on ollut jo nuoresta lähtien todella tärkeää päästä tekemään valintoja itsenäisesti.”
Eräs vaikuttaja Frankin ajatteluun on hänen ensimmäisen väitöskirjansa ohjaaja ja kollega, filosofi Esa Saarinen. Frank ihailee Esan uskoa ihmiseen.
”Sen sijaan, että Esa katsoisi ihmistä kriittisesti, hänellä on pyrkimys nähdä jokaisessa ihmisessä hyvää.”
Myös Frank uskoo siihen, että ihmistä tulee katsoa lempeästi ja hyväksyvästi.
”Pyhyys löytyy ihmisten väliltä. Ihminen on sosiaalinen eläin, joka saa merkityksellisyyden kokemuksen silloin, kun hän on toisten ihmisten kanssa tekemisissä.”
Frank on päässyt lähelle pyhyyttä muun muassa osallistuessaan Nevadan autiomaassa Burning Man -festivaalille, jonka pääteemana on vapaa itseilmaisu. Jopa 70 000 osallistujan festivaaleilla poltetaan lopuksi rituaalinomaisesti valtavan kokoiseksi rakennettu puinen temppeli.
Temppelin roihutessa Frank tunsi jotain erityistä, pyhää.
”Ihmisten kokoontumisessa palavan temppelin ympärille oli vahva henkinen ulottuvuus, vaikkemme edustaneet mitään tiettyä samaa uskonnollista ryhmää. Temppeli paloi, ja me seisoimme hiljaa sen ympärillä. Käynnissä oli yhteinen rituaali.”
Frankin mukaan kokemus pyhyydestä syntyy silloin, kun ihmiset kokevat yhdessä olevansa jonkin arvokkaan äärellä.
”Silloin raja minuuden ja toiseuden välillä sulaa hetkeksi pois.”
”Olisi yllättävää, jos yhtäkkiä tulisin uskoon. Varma en voi tulevaisuudesta olla.”Frank Martela
Mennyt vuosikymmen on ollut Frankille täyteläistä aikaa. Hän on väitellyt filosofian ja valtiotieteiden tohtoreiksi, kirjoittanut kolme tietokirjaa, löytänyt puolison ja perustanut perheen.
Nykyään hänen perheeseensä kuuluu avopuolison lisäksi kolme poikaa.
Lapsilleen Frank haluaa antaa samanlaisen kasvatuksen kuin hän itse sai. Lapset saavat itse muodostaa oman maailmankatsomuksensa.
”En halua tarjota valmista mallia, vaan pyrin altistamaan lapsiani erilaisille tavoille uskoa. Tärkeää on saada tutustua eri tavoin ajatteleviin ihmisiin.”
Frankin lähipiirissä useimmilla on samansuuntainen, maltillisen ateistinen tapa ajatella kuin Frankilla.
”Voisi olla vaikeaa olla aivan lähisuhteessa ihmisen kanssa, joka ajattelisi perustavanlaatuisista kysymyksistä täysin vastakkaisella tavalla.”
Työnsä puolesta Frank taas hakeutuukeskustelemaan eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa, koska hän haluaa ymmärtää ihmistä. Jos hän sattumalta osuu uskonnollisen yhteisön kokoukseen, jonne sopii pujahtaa sisään, hän jää mielellään kuuntelemaan tilaisuutta. Kerran ystävän polttareissa Frank vietti pitkän tovin saunahuoneiston yläkerrassa järjestetyssä herätysliikkeen kokouksessa.
”Minua ei pelota mennä eri tavalla ajattelevien ihmisten luo. Maailmankatsomuksellinen itsetuntoni on vahva.”
Tulevaisuuteen Frank suhtautuu toiveikkaasti. Hän toivoo lapsilleen turvallista huomista.
”Ajattelen luottavaisesti, vaikka tiedostan ilmastonmuutoksen ja muut uhkakuvat. Elämässä on syytä mennä päivä kerrallaan ja tehdä niitä muutoksia, joita voi. On myös tiedostettava, että monelle asialle ei voi mitään.”

Frank tuntee kiitollisuutta siitä, että elämä on kohdellut häntä hyvin. Isovanhempia lukuun ottamatta Frankin kaikki läheiset ovat elossa.
Hän on pyrkinyt valmistautumaan elämän päättymiseen tiedostamalla kaiken katoavaisuuden. Tällä hetkellä hän tuntee olevansa sinut kuoleman kanssa.
”On tietenkin vaikea ennustaa, mitä tapahtuisi, jos yllättäen menettäisin jonkun läheisen tai jos sairastuisin vakavasti. Kun en ole tällaisia iskuja kokenut, niin en voi tietää, että onnistuisinko sellaisessa tilanteessa ylläpitämään tyyneyttä.”
Frank kokee päässeensä elämässä helpolla. Hänen elämänsä on sujunut vailla kriisejä, jotka olisivat ravistelleet perusturvallisuutta. Hän ei ole kaivannut turvaa tai lohtua, joita voi saada uskosta.
”Ateismi on tuntunut hyvältä tavalta suhtautua elämään.”
Kuolema ei pelota Frankia. Hän uskoo, että viimeinen asia, mitä ihmiselle tapahtuu, on maatuminen. Hän ei elättele toiveita elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen.
”En usko ruumiista erilliseen sieluun. Kyse on elämän hyväksymisestä sellaisena kuin se on, niin kuin esimerkiksi stoalaisuus opettaa”, hän sanoo.
”Kuolema on yhtä olennainen osa elämää kuin syntymä. Jonakin päivänä se tapahtuu. Kaikkina muina päivinä se ei tapahdu. Kuolemaa on turha murehtia etukäteen.”
”Elämässä on syytä mennä päivä kerrallaan ja tehdä niitä muutoksia, joita voi.”Frank Martela
Frank rakastaa työtään. Joka aamu hän suuntaa innostuneena kahvilaan kirjoittamaan tutkimuksia, kolumneja tai seuraavaa kirjaansa. Ymmärryksen lisääntyminen ja uudet oivallukset palkitsevat.
”Tutkin inhimillistä kokemusmaailmaa. Perimmäinen tutkimuskysymykseni on: miten elää hyvä elämä?”
Frank on perehtynyt työssään myös kysymykseen elämän tarkoituksesta. Hänen mukaansa on oikeastaan kaksi erillistä kysymystä elämän merkityksellisyydestä.
”Ensinnäkin voidaan kysyä, miksi elämä ylipäätään on olemassa ja onko se luotu palvelemaan jotain tarkoitusta. Siihen on vaikea vastata tieteellisen näkökulman puitteissa. Voisi vaikka sanoa, että elämä on satunnainen evoluution tuote.”
Kiinnostavampaa Frankin mielestä on miettiä toista kysymystä merkityksellisyydestä: mikä tekee juuri minun elämäni merkityksellisen tuntuiseksi? Frank uskoo, että tärkeintä on yhteys toisiin ihmisiin, itsensä toteuttaminen ja kyky tehdä hyvää.
”Näistä kolmesta asiasta minä olen löytänyt elämälleni tarkoituksen.”
Frank ei ole kaivannut elämäänsä ulkoapäin annettua absoluuttista tarkoitusta tai suuntaviivoja, joita uskonnot tarjoavat.
”Tieteellisen maailmankuvani pohjalta on helppo hyväksyä se, että niin sanottua korkeampaa tarkoitusta ei olekaan. Kun sellaista ei ole koskaan luvattu, en osaa sellaista kaivata.”
Frank on vakuuttunut, että ateistien määrä kasvaa tulevaisuudessa ja että uskonnot monimuotoistuvat. Aiheesta on tutkimustietoa, ja näyttää siltä, että uskomisen tapojen kirjo jatkaa kasvuaan.
”Ei ole enää tiukkoja standardikaavoja uskoa. Ihmisten tavat uskoa yksilöllistyvät ja monet poimivat elämänkatsomukseensa heihin vetoavia elementtejä eri uskonnoista. Samalla mitään tiettyä uskontoa tunnustamattomien ja ateistien määrä kasvaa. Jonkinlaista hengellisyyttä monet kuitenkin kaipaavat, eli kokonaan uskonnot eivät ole katoamassa.”

Frank näkee uskonnoissa paljon hyvää. Ne vastaavat ihmisen moniin tarpeisiin. Ihminen kaipaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, yhteisöllisyyttä, varmuutta, turvaa ja selityksiä.
Parhaimmillaan uskonnot ovat Frankin mielestä ihmisiä yhdistävä voima. Pahimmillaan ne luovat raja-aitoja ihmisten välille.
”Olen miettinyt paljon sitä, miten voisimme luoda instituution, joka tuo elämään yhteisöllisyyttä ja rituaaleja ilman vaatimusta uskoa tiettyyn yliluonnolliseen. Ihmiset voisivat kokoontua kerran viikossa vahvistamaan omia arvojaan sen sijaan, että menisivät jumalanpalvelukseen. Yhteisössä ei eroteltaisi sitä, kuka uskoo jumalaan, kuka Buddhaan, kuka yksisarvisiin ja kuka on ateisti – kunhan vain jäsenet jakaisivat tietyt perusarvot.”
Frankin kanssa samalla tavoin on ajatellut moni muukin, sillä yrityksiä rakentaa ”kirkkoa ilman kirkkoa” on ollut jo 1800-luvulta lähtien.
Frankin mukaan mikään niin sanotuista ateistien kirkoista ei ole onnistunut kovin hyvin.
”Varmasti yhteisössä tarvittaisiin jotain, mihin voi yhdessä uskoa ja jotain hyvää, mitä yhdessä edistää. Yhteinen hyvän tekeminen olisi varmasti yksi tällaisen yhteisön peruspilareista.”

Frank Martela
on filosofi, tutkija ja tietokirjailija. Hän toimii tutkijatohtorina Aalto-yliopistossa ja valmentajana Filosofian Akatemiassa. Koulutukseltaan hän on filosofian ja valtiotieteiden tohtori sekä diplomi-insinööri. Frankin tutkimuskohteita ovat hyvä elämä, ihmisyys ja elämän merkityksellisyys. Frank asuu Helsingissä avopuolisonsa ja kolmen poikansa kanssa. Vapaa-ajallaan Frank harrastaa jalkapalloa ja salibandya.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 2/2020.