Voi hyvin

Eero Ojanen: Henki on läsnä kaikkialla


Filosofi Eero Ojanen kirkastaa hyvyyden ja rakkauden sanomaa ja kyseenalaistaa synkät uhkakuvat.
Kuvat Milka Alanen

Varhain aamulla Helsingin keskustassa ihmisillä on kiire, joku panee juoksuksikin. Esplanadin puistokäytävää pitkin lähestyy kuitenkin hahmo, joka etenee rauhallisin askelin alkutalven hämärässä. Hän on filosofi ja kirjailija Eero Ojanen. Tervehdimme ja astumme sisään kahvilan lämpöön.

Eero Ojanen, 64, asuu Hattulassa, ja tapansa mukaan hän on matkustanut aamujunalla Hämeenlinnasta Helsinkiin. Matkustaminen on hänelle tuttua, sillä kirjoittamisen lisäksi hän työskentelee Kriittisen korkeakoulun osa-aikaisena toiminnanjohtajana Helsingissä.

Ojanen on aina ollut oman tiensä kulkija. Hän pitää itseään lukutoukkana, joka luki tietokirjoja jo alle kouluikäisenä. Ylioppilaaksi päästyään hän opiskeli monia eri aineita yliopistossa, mutta lopulta filosofia valikoitui pääaineeksi. Pari vuotta sitten hän väitteli filosofian tohtoriksi.

– Ajatteluni on kehittynyt hitaasti, mutta se ei haittaa minua. Se kuuluu filosofiaan. Olen halunnut itsenäisesti selvittää, mitä tämä maailma on, mikä on se perimmäinen juttu ja maailmanselitys.

Suurimman osan uraansa Ojanen on toiminut akateemisen maailman ulkopuolella freelancerina tehden muun muassa toimittajan ja kriitikon töitä. Ajan myötä hänessä kypsyi halu luoda omaa filosofiaansa, ja niin syntyi teos Hyvyyden filosofia, joka sai pian seurakseen kokonaisen kirjasarjan ihmisyyden filosofiaa.

Paha ei ole niskan päällä

Eero Ojasta voi pitää harvinaisuutena. Hän puhuu hyvyydestä, kun kaikkialta vyöryy pessimismin ja huolen sävyttämiä uutisia ja kannanottoja. Monen mieleen hiipii jo epäilys, onko hyvän ja pahan tasapaino heilahtanut maailmassa.

Ojanen ei ajattele, että pahat voimat ovat niskan päällä. Hän ei näe ympärillään aiempaa enemmän pahaa.

– Maailmassa on ollut paljon kamalampia aikoja kuin nyt. Se, että ihmiset ovat hädissään maailman tilasta, on toinen asia.

Ihmiset, joka ikinen sukupolvi, ovat aina olleet hädissään. Se kuuluu asiaan.

Ihmiset ovat jättäneet jälkeensä kirjallisia lähteitä tuhansien vuosien ajan, ja yhtä kauan niissä on valitettu, että ennen kaikki oli paremmin ja nyt kaikki on huonommin. Ojasen mielestä kyse on siitä, miten ihminen kokee ajan, emmekä ole muuttuneet siinä suhteessa.

Huolissaan oleminen kuuluu ihmisyyteen. Nykyhetki on meille aina epäselvä. Emme tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Menneisyys näyttäytyy jälkeenpäin katsottuna aina jäsentyneempänä kuin nykyisyys.

Ojasesta on näköharha, että asiat olivat ennen paremmin. Koskaan ei juuri sillä hetkellä ole ollut ihmisten mielestä muita kuin huonoja aikoja. Niin kauan kuin hän muistaa, on aina sanottu, että olemme vakavassa kriisissä ja elämme ainutlaatuisten muutosten keskellä.

– Erona aiempaan on se, että liikkeellä olevan tiedon määrä on lisääntynyt ja muuttunut. Huonot uutiset korostuvat helposti. Kun sata junaa tulee perille aikataulussa, se ei ole uutinen, mutta kun yksi juna sadasta menee rikki, se on uutinen.

Kahvila täyttyy. Puheensorina voimistuu. Hälinän keskellä filosofi keskittyy muotoilemaan ajatuksiaan. Ojanen ei näe maailmaa hyvän ja pahan välisenä kamppailuna.

Elämässä on paljon myönteistä

Hyvän ja pahan vastakkain asetteleminen on hänestä liian jyrkkä tapa hahmottaa maailmaa, kun on olemassa niin paljon muitakin sävyjä. Erityisen tärkeää on huomata, että hyvää ylipäänsä on olemassa – ja sitä on paljon.

Hyvän läsnäolosta kertoo jo se, että maailma on olemassa. Suuri enemmistö väestä elää täysin asiallisesti, hoitaa perheensä, tekee työnsä ja elää ihmisiksi. Eihän maailma edes pysyisi pystyssä, jos perushyvää ja arkista huolenpitoa ei olisi olemassa.

Monet isotkin kehityskulut ovat myönteisiä. Asiat ovat paremmin kuin luulemme. Lapsikuolleisuus ja absoluuttinen köyhyys maailmassa ovat vähentyneet. Yhä useammat voivat nauttia puhtaasta juomavedestä. Yhä useampi lapsi pääsee kouluun ja saa rokotukset. Sotienkin määrä on vähentynyt toisen maailmansodan jälkeen.

– On olennaista ymmärtää, että suurin osa maailman ihmisistä elää rauhassa ja sovussa toistensa kanssa. Koemme kaiken pahan kauhean voimakkaana, vaikka se itse asiassa on usein pikemminkin poikkeus.

Ojanen näkee hyvää asioiden tavallisessa sujumisessa. Asioiden normaalia rullaamista ei yleensä noteerata. Se on yksi syy siihen, että kuvittelemme pahaa olevan niin kauhean paljon.

Hyvyys on sosiaalista pääomaa

Moni haluaa aina vain enemmän rahaa, tavaraa ja parempia suorituksia. Mikään ei riitä.

Vaatimukset viritetään usein liian korkeiksi. Arkista hyvää ei arvosteta ja sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Ojanen ehdottaa näkökulman vaihtamista niin, että olemassa oleva hyvä pääsee esiin.

Hän sanoo, että hyvyys on kova tosiasia. Jos hyvyyttä ei olisi, ihmisten välinen kanssakäyminen olisi vaikeaa. Mistään ei tulisi mitään. Hyvyys pitää maailman ja yhteisöt koossa. Se on sosiaalista pääomaa ja arkista huolenpitoa.

Monet Ojasen tekstit ovat syntyneet kävellessä. Pohdiskelu jatkuu Kriittisen korkeakoulun työhuoneella. Filosofi kirjoittaa joka päivä jotakin.

Ei ole olemassa vain yhdenlaista hyvää tai hyvyyttä. Sitä on monenlaista. Samoin hyviä ihmisiä on monenlaisia. Ojanen on kuullut sanottavan monta kertaa, ettei heitä olisi lainkaan olemassa. Se ei hänestä pidä paikkaansa.

– Se, että meissä kaikissa on vikoja ja pimeitä puolia, ei poista hyvyyttä.

Ojanen näkee tavallisia, hyviä ihmisiä jokaisessa kadunkulmassa. He eivät ole poikkeusyksilöitä tai erityinen laji, vaan kansalaisia, jotka hoitavat hommansa ja kantavat kortensa kekoon.

Ojanen katselee ympärilleen ja myhäilee lempeästi. Hänestä rakkaus kuuluu olennaisena osana hyvyyteen. Hän kirjoittaa teoksessaan Rakkauden filosofia, että luonnon suhteen perustaitoja ovat ekologia, luonnon mekanismien ymmärtäminen ja niiden mukaan eläminen.

Ihmisen suhteen vastaava perustaito on lähimmäisenrakkaus, elintärkeiden tarpeiden kuuntelu ja niihin vastaaminen kykyjen mukaan.

Ihmiset pyrkivät luomaan kauneutta

Rakkaus on Ojaselle ennen kaikkea arkista peruslämpöä ja huolenpitoa. Lähimmäisen- ja luonnonrakkaus ovat hänestä keskeisiä rakkauden lajeja.

– Luonnonrakkaus on sitä, että kokee myötätuntoa luontoa kohtaan. Se ei tarkoita, että täytyy tehdä jatkuvasti isoja, ihmeellisiä tekoja. Rakkaus on pikemmin suhtautumistapa. Se on sitä, että pidetään huolta ja välitetään toisista.

Ojanen ei puhu mielellään itsestään vaan kertoo ajatuksistaan. Hän juttelee rauhalliseen tahtiin. Kun puhumme hyvyydestä, emme voi ohittaa kauneutta ja totuutta.

Hyvyys, kauneus ja totuus ovat kolmikko, joka on enemmän yksi kuin kolme erillistä asiaa. Ne ovat limittäin ja kuuluvat niin ihmisen kuin todellisuuden perusrakenteeseen.

– Hyvyys, totuus ja kauneus ovat olemisen perusta. Emme edes voisi valitella maailman pahuutta tai totuuden katoamista, jos meillä ei olisi sisällämme ideaa hyvästä ja totuudesta.

Filosofi viittaa kädellään ympärillemme. Arkisesti ajateltuna ihmiset pyrkivät luomaan kauneutta ja harmoniaa ympärilleen. Se näkyy ja kuuluu tässä kahvilassakin, sen sisustuksessa, annosten esillepanossa, asiakkaiden pukeutumisessa ja taustamusiikissa. Rauhallinen äänimaisema tuottaa iloa.

– Hakeudumme luontoon, koska koemme metsän, niityn ja merenrannan kauniiksi.

Osa isompaa kokonaisuutta

Kauneus on myös yhteyttä ulkopuoliseen todellisuuteen. Auringonlasku, taide-elämys tai musiikkinautinto merkitsevät liittymistä johonkin suurempaan, joka on ihmisen ulkopuolella ja sisällä yhtä aikaa. Samalla kauneus on omakohtainen kokemus.

– Olemme osa isompaa kokonaisuutta, mutta se ei tarkoita, että olemme henkilökohtaisesti vastuussa kaikesta.

Olemme osaltamme mukana maailman menossa ja kannattelemme yhdessä maailmaa, mutta kaikki ei ole meistä itsestämme kiinni.

Vastuun kantaminen on tärkeää, mutta maailma ei lepää yhden ihmisen hartioilla.

Henki ja henkinen ovat mietityttäneet Eero Ojasta paljon. Myös niistä filosofilla on oma näkemyksensä.

Hän ei yhdy yleiseen valitusvirteen, että henki hukkuu materialistisessa ja kulutusta palvovassa maailmassamme. Hänestä henki on läsnä koko ajan. Emme vain huomaa sitä.

– Kaikki ajattelu ja tunteminen ovat henkeä. Ihmisten välinen vuorovaikutus on henkeä. Asia on oikeastaan niin päin, että kaikki, mitä meillä keskenämme on, on henkistä.

Henki jokapäiväisenä, arkisena asiana kiinnostaa Ojasta. Henkeä on kaikkialla kuten ilmaa, jota hengitämme. Vedämme keuhkoihin samaa happea. Hengestä täytyy pitää huolta niin kuin ilmasta pidetään huolta. Ilman henkeä emme pysy hengissä.

Henki on mukana

Henki on sitä, mitä meissä tapahtuu, kun ajattelemme ja tuotamme sanoja ja kieltä. Olemme oppineet tämän kielen ja kasvaneet tähän kulttuuriin. Kommunikoimme yhteisellä kielellä, ja se juuri on hengessä mukana olemista.

Filosofi muistuttaa, että hyvyys ja kauneus eivät ole mitään abstrakteja ihanteita, jotka eivät koskaan toteudu. – Hyvyys ja kauneus ovat totta joka hetki.

Ojanen kehottaa katsomaan ympärille. Kahvila on täynnä tuoleja, pöytiä ja ihmisiä. Suurin osa tilasta on näennäisesti täynnä tyhjää, mutta siinä on ilmaa ja henkeä. Kahvilan henki, ilmapiiri täyttää tyhjän tilan.

Työpaikan ilmapiiri vaikuttaa siihen, miten toimitaan ja millaisia tuloksia syntyy.

– Meillä ei ole mitään ilman henkeä. Henki on se yhteinen, joka meillä on ja jota me kukin osaltamme luomme.

Tilanteen henki voi Ojasen mukaan olla melkein millainen tahansa. Se voi olla myönteinen, vihamielinen, sekava, innostunut, latistava tai kannustava. Olennaista on se, miten suuri vaikutus sillä on meihin.

Henkinen kasvu on kehittymistä

Elämme hengen keskellä, ja todellisuus on henkeä tulvillaan. Meidän täytyy vain oivaltaa se. Henki on jatkuvaa vuorovaikutusta meidän ja ulkomaailman välillä.

Henkinen kasvu tarkoittaa monille yhteyttä henkimaailmaan ja yliluonnollisia kokemuksia. Eero Ojanen näkee toisin. Hänelle henkinen kasvu ei tarkoita sitä, että pitäisi hakeutua erillisten henkisten asioiden tai henkimaailman pariin.

– Henkinen kasvu on uusien asioiden opettelua ja sitä, että kehittää itseään. Hyveet ovat yleispäteviä ihanteita, joita kohti ihminen voi pyrkiä.

Ojanen jatkaa, että henkinen kasvu voi olla kilvoittelua, kun ihminen haluaa kehittää itseään myötätuntoisemmaksi ja oikeamielisemmäksi.

Hyvyys

”Hyvyys tai hyvä ei ole vain jokin tila tai ominaisuus vaan pikemminkin mahdollisuus. Hyvä on pyrkimystä ja tavoittelemista. Hyvyys on suunta.”

Suunta

”Ihmisyyteen kuuluu, että koko ajan tavoitellaan jotakin. Olemme aina menossa johonkin suuntaan.”

Rakkaus

”Se on suhtautumistapa. Pidämme huolta ja välitämme toisista.”

Perinteisesti hyveiden luetteloon ovat kuuluneet hyvätapaisuus, uskollisuus, järkevyys, maltillisuus, rohkeus, oikeudenmukaisuus, jalomielisyys, myötätunto, armeliaisuus, kiitollisuus, nöyryys, yksinkertaisuus, suvaitsevaisuus, puhtaus, lempeys, rehtiys, huumorintaju ja rakkaus.

Jos huomaa itsessään negatiivisia puolia, itsekkyyttä, kateutta ja muuta pikkusieluisuutta, voi pyrkiä poispäin niistä.

– Ja kun huomaa reagoineensa jossakin tilanteessa tyhmästi ja havaitsee myöhemmin, ettei enää toimi samalla tavalla, sitä voi kutsua henkiseksi kasvuksi.

Työ jatkuu

Henkisenä kasvuna Eero Ojanen pitää myös sitä, että ihminen oppii kunnioittamaan ja arvostamaan kulttuuria, tietoa, luontoa ja kauneutta eri muodoissaan.

– Meillä on arvokas kulttuuri ja paljon kaikkea hienoa, jos osaamme arvostaa sitä ja nauttia siitä. Henkistä kasvua on, että löytää näitä merkityksiä ja ulottuvuuksia sekä osaa kunnioittaa niitä.

Filosofi tekee lähtöä työpaikalleen Kriittisen korkeakoulun toimistolle. Ojanen meni vuosituhannen vaihteessa mukaan korkeakoulun toimintaan. Opinahjo järjestää yleissivistäviä ja inhimillistä kasvua edistäviä kursseja.

– Olemme halunneet antaa mahdollisuuden harjoittaa filosofiaa, taiteen tekemistä ja muuta luovuutta eri tavoilla. Koen, että työ, jota teemme, on juuri sitä hengen ylläpitämistä, josta puhun.

Eero Ojanen viihtyy luonnossa. Hänestä luonnonrakkaus on yksi rakkauden keskeisistä lajeista.

Monet Ojasen tekstit ovat syntyneet kävellessä. Pohdiskelu jatkuu Kriittisen korkeakoulun työhuoneella. Filosofi kirjoittaa joka päivä jotakin.

Filosofi muistuttaa, että hyvyys ja kauneus eivät ole mitään abstrakteja ihanteita, jotka eivät koskaan toteudu.

– Hyvyys ja kauneus ovat totta joka hetki.

Eero Ojanen, 64 on filosofi ja kirjailija. Hän on naimisissa, ja hänellä on kaksi lasta ja kaksi lastenlasta. Hän on julkaissut yli 40 kirjaa.

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 1/2019.

Julkaistu: 22.5.2019