Pääkirjoitus: Päätoimittaja Riitta Nykänen pohtii pääkirjoituksessaan alkamisen ihanuutta: "Vaikka pelkäät, astu silti eteenpäin."

Vähällä oli, etten kirjoittanut tämän pääkirjoituksen otsikoksi alkamisen vaikeus. Päädyin kuitenkin iloon, koska uuden aloittaminen on peloista ja haasteista huolimatta usein ihmiselle siunaukseksi. Montako kertaa sinä olet aloittanut alusta, kokenut syntyväsi uudestaan tai vain siirtynyt uuteen vaiheeseen elämässäsi? Omasta puolestani vastaan, että melko monta kertaa.

Elämä on täynnä uusia aloituksia. On sellaisia alkuja, jotka huomaa vasta jälkeenpäin. Ja sitten ovat ne suuret suunnanmuutokset, jotka ravisuttavat elämää perin pohjin. Yhtä kaikki elämämme muodostuu syklisistä jaksoista, joilla on oma aikataulunsa. Elämän eteenpäinmenoa emme voi vastustaa.

Joskus muutoksen aistii ja tuntee. Ilmassa on kyllästymistä ja ikävystymistä sekä vahva tunne siitä, että elämä polkee paikoillaan ja toistuu liian samankaltaisena. On aika astua eteenpäin. Toisinaan uusi alku saapuu rytinällä, lähes varoittamatta. Hetkessä kaikki onkin toisin. Raju irtiotto voi tuntua pelottavalta, se saattaa herättää jopa vihaa. Mieli ei halua hyväksyä tapahtunutta ja purnaa. Tätä en olisi juuri nyt tarvinnut. Miksi juuri minulle? Mitä pahaa olen tehnyt?

Murroskohdissa on hyvä havahtua ajatukseen, että tässä kohdin on mahdollisuus syntyä uudelleen. Tehdä asioita toisin tai tarttua johonkin uuteen.

Uuden alkaminen ei välttämättä ole täynnä innostusta ja riemua. Siihen voi sisältyä myös aimo annos epävarmuutta. Monesti tekisi mieli kääntyä takaisin ja palata entiseen. Jotkut palaavatkin.

Vaikka pelottaa, silti kannattaa astua eteenpäin. Hauraalta tuntuva elinvoima tarvitsee suojelusta ja hoivaa, edetä voi pienin askelin.

Tuore itu kuitenkin kasvaa ja vahvistuu. Pian huomaat, että juuri näin pitikin tapahtua. Uuden jakson aloittaminen olikin parasta, mitä pitkään aikaan on tapahtunut. Mielen valtaa väreily uskalluksesta ja rohkeudesta. Alkamisen ilo onkin toteutunut.