Terve.fi

ADHD-päivitys: Uutta tietoa lääkityksen riskeistä

ADHD-päivitys: Uutta tietoa lääkityksen riskeistä
Lääkitykset – lähinnä stimulantit dekstroamfetamiini ja metyylifenidaatti – ovat ainoat tehokkaiksi todetut hoitomuodot tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriössä (ADHD), jonka oireita ovat huono keskittymiskyky, impulsiivisuus ja ylivilkkaus. Stimulantit auttavat kuitenkin vain niin kauan kuin potilaat käyttävät niitä. Tämän lisäksi huolet pitkäaikaiseen käyttöön liittyvistä riskeistä ovat jälleen otsikoissa.
Julkaistu: 7.1.2008

Verenpaine ja sydänongelmat

Stimulantit nostavat verenpainetta ja pulssia. Uusi tutkimustieto on lisännyt keskustelua siitä, miten vaarallista on käyttää kyseisiä lääkkeitä pitkiä aikoja. Vuonna 2005 Health Canada, Kanadan FDA:ta (Food and Drug Administration) vastaava laitos, veti pois markkinoilta Adderall XR –lääkkeen (dekstroamfetamiinin hitaasti vapautuva lääkemuoto). Syynä tähän olivat lääkettä käyttäneillä lapsilla ja aikuisilla ilmenneet epäilyttävät äkkikuolemat (20 kpl) ja aivohalvaukset (12 kpl). Myyntikielto kumottiin, kun kävi ilmi, että kyseisistä potilaista monella oli rakenteellinen sydänvika.

Tänä keväänä FDA:n asiantuntijaryhmä tiedotti tutkimuksesta, joka oli tehty lääkäreiden ADHD-lääkkeistä tekemien haittavaikutusraporttien perusteella. Yli 300 lääkkeitä käyttänyttä henkilöä kuoli äkillisesti. Vain 25 kuolemantapausta näytti liittyvän lääkkeiden käyttöön ja osalta kuolleista löytyi ruumiinavauksessa taustalla ollut sydänvika. Mukana raportissa oli myös 26 todennäköisesti lääkkeiden käyttöön liittyvää haittatapahtumaa, kuten rintakipu, sydänkohtaus, aivohalvaus ja rytmihäiriö. Asiantuntijaryhmän jäsenet päätyivät suosittelemaan niukalla äänten enemmistöllä voimakkainta toimintakeinoa ennen lääkkeen myynnin kieltämistä. He suosittelivat lääkkeen etikettiin lisättävää varoitusta kardiovaskulaarisista riskeistä. Tämän lisäksi he suosittelivat yksimielisesti parannettuja tiedotteita lääkäreille, potilaille ja perheille.

FDA:n asiakirjojen tulkinta ei ollut helppoa. On arvioitu, että vain alle 10 % lääkkeiden haittavaikutuksista raportoidaan. Toisaalta, äkillisten sydänkuolemien ilmaantuvuus tutkimuksessa oli paljon alhaisempi kuin yleensä samanikäisillä lapsilla normaaliväestössä. Jatkoanalyysin jälkeen toinen FDA:n asiantuntijaryhmä perui lääkettä koskevan merkittävän varoituksen, mutta päätyi tiukentamaan olemassa olevia varoituksia, jotka koskevat näiden lääkkeiden määräämistä korkeasta verenpaineesta tai sydänvioista kärsiville.

Samaan aikaan Medicines and Healthcare Products Regulatory Agency, FDA:n brittiläinen vastine, havaitsi kouristuskohtauksia ja sydämen sykkeen epäsäännöllisyyttä muutamalla atomoksetiinia käyttävällä henkilöllä. Atomoksetiini on uusi ADHD:n hoidossa käytetty lääke, joka ei ole stimulantti. Suurimmalla osalla kyseisistä potilaista oli ollut aiemmin kouristuksia, joita lääke näytti sitten pahentavan. Sydämen sykkeen epäsäännöllisyys oli harvinaisempaa ja liittyi usein atomoksetiinin hajoamiseen vaikuttavien masennuslääkkeiden käyttöön. Brittiläinen lääkeviranomainen vaati lääkkeen etiketin uudistamista.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ADHD-lääkkeet eivät todennäköisesti aiheuta sydän-ja verisuoniongelmia henkilöille, joilla ei ole ennestään sydämeen liittyviä riskejä. Kuitenkin lisääntyvä määrä sydänongelmista kärsiviä käyttää näitä lääkkeitä johtuen aikuisväestön ADHD-lääkkeiden käytön räjähdysmäisestä kasvusta. Erään arvion mukaan 1,5 miljoonaa aikuista, joista 10 % yli 50-vuotiaita, käyttää stimulanttilääkitystä ADHD:n hoitoon. Tarkka seulonta ja seuranta on tarpeen. 

Kasvun hidastuminen

Monet lapset aloittavat ADHD-lääkityksen nuorina ja jatkavat sitä vuosien ajan, joten lääkkeiden vaikutus kasvuun on jatkuva huolen aihe. Aihetta käsittelevän kolmen tuoreen tutkimuksen tulokset ovat ristiriitaisia. Ensimmäisessä tutkimuksessa seurattiin lähes kahden vuoden ajan 178:aa 6-13-vuotiasta lasta, jotka käyttivät Concerta-lääkettä (metyylifenidaatin hitaasti vapautuva muoto). Heidän pituutensa ja painonsa olivat lähtötilanteessa keskiarvojen mukaisia mutta seurannan päätyttyä he olivat aavistuksen keskimääräistä lyhyempiä ja kevyempiä. Tämä ero saattoi kuitenkin johtua sattumasta.

Toisessa tutkimuksessa seurattiin 79:ää tutkimuksen alussa 6-12-vuotiasta lasta, jotka käyttivät myös Concertaa. Seurantaaika oli viisi vuotta. Tulokset vaihtelivat iästä, sukupuolesta ja annoksesta riippuen. Tutkimuksessa havaittiin pieni mutta tilastollisesti merkitsevä ero verrattaessa tutkittavien painoja (noin 1,5 kg 9-vuotiailla pojilla) ja pituuksia (hieman alle 2,5 cm 13-vuotiailla pojilla) keskimääräisiin arvoihin.

Kolmannessa tutkimuksessa, joka oli isompi ja asiaa laajemmin selvittelevä, seurattiin kahden vuoden ajan 7-9-vuotiaita lapsia. Jatkuvasti ADHD-lääkitystä käyttäneet olivat seurannan päätyttyä keskimäärin runsaan sentin lyhyempiä ja 3,5 kiloa kevyempiä kuin ne, jotka eivät olleet käyttäneet lääkitystä. Tämän löydöksen käytännön merkityksen selvittämiseksi tulisi suorittaa jatkotutkimuksia, joissa otetaan huomioon murrosiän kasvupyrähdys. 

Väärinkäyttö

Disease Control and Prevention keskusten tutkijat kävivät läpi 64 sairaalan ensiapupoliklinikan tiedot ja löysivät elokuun 2003 ja joulukuun 2005 välillä 188 käyntiä, jotka koskivat ADHD-lääkitystä. Selvä enemmistö potilaista oli lapsia ja 60 %:ssa tapauk-sista kyseessä oli tahallinen lääkkeen otto tai yliannostus. Useimmiten kyseessä oli jollekulle muulle määrätty lääke. Noin 15 %:lla potilaista oli sydän ja verisuonioireita, kuten rintakipua ja korkea verenpaine. Muita oireita olivat vatsakipu, lihasheikkous ja ihottumat.

ADHD:n hoidossa käytetyt lääkkeet soveltuvat tietyssä määrin väärinkäyttöön, sillä tabletit murskaamalla ja nuuskaamalla voi saada aikaan samantyyppisen päihtymystilan kuin kokaiinilla. Useassa tutkimuksessa on käynyt ilmi, että lähes 10 % 7.-12. luokilla olevista oppilaista (11-17 v.) on käyttänyt stimulantteja, joita ei ole määrätty heille. Jopa yhtä kolmasosaa nuorista ADHD-potilaista on pyydetty myymään tai antamaan lääkkeitään muille ja 7-15 % on tehnyt näin. Eräässä tuoreessa kymmenen vuotta kestäneessä tutkimuksessa todettiin, että 11 % nuorista ja aikuisista ADHD-potilaista oli joskus myynyt lääkkeitään. 22 % oli ottanut niitä enemmän kuin oli määrätty ja 10 % oli ottanut näitä lääkkeitä päihtymistarkoituksessa. Lähes kolmannes oli käyttänyt alkoholia tai muita lääkkeitä tai huumeita ADHD-lääkityksen kanssa mutta vain 5 %:lle oli tullut siitä pahoja haittavaikutuksia.

Yli 80 %:lla väärinkäyttäjistä oli jo ennestään käytöshäiriödiagnoosi tai päihdyttävien aineiden väärinkäyttöä, minkä vuoksi heidän riskinsä myydä tai käyttää mitä tahansa laittomia huumeita oli korkea. Selvä enemmistö väärinkäyttäjistä käytti nopeasti vapautuvaa lääkemuotoa. Näitä korvataan yhä enenevässä määrin hitaasti vapautuvilla lääkemuodoilla ja laastareilla, jotka absorboituvat niin hitaasti, etteivät ne aiheuta euforisia tuntemuksia. Näin ollen niiden väärinkäytön riski on paljon pienempi.

Yhteenvetona voidaan todeta, että uudet tutkimustulokset eivät kumoa sitä tosiasiaa, että suurimmalla osalla selvän ADHD-diagnoosin saaneista stimulanttilääkityksen edut painavat vaakakupissa enemmän kuin riskit.

Copyright © 2006 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Lähteet

Children And Adults with Attention Defi cit/ Hyperactivity Disorder 800-233-4050 (toll free)www.chadd.org

This support and educational organization of parents of children with ADHD sponsors lectures, maintains support groups, publishes information, and refers patients for treatment.National Institute of Mental Healthwww.nimh.nih.gov/ healthinformation/adhdmenu.cfm

Provides information on symptoms, publications, research, treatment, clinical trials, and how to get services.

Viitteet

Charach A, et al. “Stimulant Treatment Over 5 Years: Effects on Growth,” Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry (April 2006), Vol. 45, No. 4, pp. 415–21.

MTA Cooperative Group. “National Institute of Mental Health Multimodal Treatment Study of ADHD Follow-up: 24-Month Outcomes of Treatment Strategies for Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder,” Pediatrics (April 2004), Vol. 113, No.4, pp. 754–61.

MTA Cooperative Group. “National Institute of Mental Health Multimodal Treatment Study of ADHD Follow-up: Changes in Effectiveness and Growth After the End of Treatment,” Pediatrics (April 2004), Vol. 113, No. 4, pp. 762–69.

Nissen SE. “ADHD Drugs and Cardiovascular Risk,” New England Journal of Medicine (April 6, 2006), Vol. 354, No. 14, pp. 1445–48.

Spencer TJ, et al. “Does Prolonged Therapy with a Long-Acting Stimulant Suppress Growth in Children with ADHD?” Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry (May 2006), Vol. 45, No. 5, pp. 527–37.

Wilens TE, et al. “Characteristics of Adolescents and Young Adults with ADHD Who Divert or Misuse Their Prescribed Medications,” Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry (April 2006), Vol. 45, No. 4, pp. 408–14.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

 

Kommentoi »