Taas lisää syitä heittää suolasirotin nurkkaan, sillä tuore hiirillä toteutettu tutkimus osoittaa, että suola voi olla riskitekijä multippeliskleroosin (MS) kehittymisessä.
Vaikka tutkimus väittää, että suola on riskitekijä, on tärkeää ymmärtää, että ravinnosta saatu suola on vain yksi ympäristövaikuttajista, joilla on osuus monimutkaisen sairauden kehittymisessä. Geeneillä on merkittävä osuus MS-taudin synnyssä.
Tutkimus esiteltiin The FASEB Journal -tiedejulkaisussa.
Lisää tietoa ympäristötekijöistä
- Toivomme, että voimme auttaa ymmärtämään paremmin ihmisen ainutlaatuisen perimän kanssa tekemisissä olevia ympäristötekijöitä, jotka saattavat vaikuttaa MS-taudin kaltaisten sairauksien kehittymiseen, kertoo tutkijatohtori Dimintry N. Krementsov Vermontin yliopistosta.
Tutkimustuloksia varten tutkijat ruokkivat geneettisesti erilaisia hiiriryhmiä suolapitoisella ruokavaliolla tai kontrolliruokavaliolla. Tämän jälkeen tutkijat käynnistivät MS-taudin kaltaisen taudin kehittymisen hiirille.
Tutkimuksesta kävi ilmi, että geeneillä on kriittinen merkitys suolan vaikutuksiin. Yhdessä ryhmässä hiirien sairaus äityi pahaksi, toisessa ryhmässä negatiivisia vaikutuksia näkyi vain naarashiirillä, kun taas kolmannessa ryhmässä ei tapahtunut minkäänlaista reaktiota suolaan.
- Kuten monien muidenkin tapausten kohdalla, tarvitset suolaa tarpeeksi, jotta kehosi toimii oikein, mutta liika on liikaa. Tutkimus auttaa meitä ymmärtämään paremmin, mikä on sopiva suolamäärä kullekin yksilölle, kertoo The FASEB Journalin päätoimittaja Gerald Weissmann.
Lähteet:
