Millainen on hyvä pomo?

-On äärimmäisen tärkeää, että työpaikalla on innostava esimies, sellainen, joka luottaa ja kertoo, miten ihmiset voisivat kehittyä lisää, mitä kenestäkin voisi vielä isona tulla, kirjoittaa palliatiivisen yksikön osastonylilääkäri Tiina Tasmuth Hyksistä Lääkäripäiville tekemässään tiivistelmässä.

Tasmuth kiittää omaa opastajaansa, professori Eija Kalsonia, joka ei kyseenalaistanut sitä, selviääkö lääkäri vaan antoi uusia haasteita ja auttoi eteenpäin.

Millainen on sinun mielestäsi hyvä pomo, hyvä esimies? Pidätkö tasaveroisesta johtamistyylistä, jossa pomo kuuntelee alaisiaan? Pitääkö esimiehen osata tarvittaessa olla myös tiukka ja sanoa ei?

Lähde: Tasmuthin kirjoitus/Lääkäripäivät 2015 (pdf)

Näkökulma, Sanna Tarvainen

Pomo ei ole ylijumala – eikä alaisella ole oikeutta vain ruikuttaa

Rajoja ja rakkautta. Ehkä aivan samat sanat eivät sellaisenaan päde esimiestyössä kuin lasten kasvattamisessa.

Työni sujumisen ja työssäjaksamiseni kannalta on tärkeää, että esimieheni välittää ja on kiinnostunut siitä, mitä teen ja miten teen. Hän osaa osoittaa tämän riittävällä tavalla. Hän osaa myös antaa minun hoitaa hommani itsenäisesti eikä hengitä niskaan joka mutkassa.

En tarkoita, että esimiehen pitäisi rakastaa minua tai käyttää ylisanoja kehuessaan, miten mahtavaa työtä olen jälleen tehnyt. Hänen täytyy kuitenkin kyetä osaltaan rakentamaan ilmapiiriä, jossa minulle tulee olo, että olen merkityksellinen osanen koneistossa ja työtäni arvostetaan silloin, kun teen sen hyvin.

Ja sitten ovat ne rajat.

Hyvä pomo ei aseta niitä pomottaen. Hänellä on riittävästi arvovaltaa, jotta hän pystyy osoittamaan rajat korostamatta valtaansa, huutamatta ja muita väheksymättä.

Tarvittaessa hän on minun puolellani eikä käännä selkäänsä tukalassa tilanteessa. Minulla on monta kertaa ollut ilo tehdä töitä sellaisen päätoimittajan kanssa, joka antaa minulle tukensa.

Ihan samalla tavalla me alaiset kaipaamme alaistaitoja siinä missä meidän johtajamme kaipaavat johtamistaitoja. Hyviin alaistaitoihin ei tätä nykyä kuulu passiivinen alistuminen vaan aktiivinen oman vastuun kantaminen ja osallistuminen työn kehittämiseen – ei vain epäkohdista ruikuttaminen.