Hammastahnan perustehtävä on estää reikiintymistä ja ikenien tulehtumista.
Fluori vahvistaa tutkitusti hampaan kiillettä ja ehkäisee bakteereiden hapontuottoa. Fluorihammastahnan käyttö kaksi kertaa päivässä takaa riittävän fluorinsaannin. Päivitetty karieksen Käypä hoito -suositus kehottaa nyt käyttämään fluoripitoisuudeltaan vahvempaa tahnaa jo 2,5-vuotiaille. Alle 3-vuotiaille suositellaan toisella päivän harjauskerroista sipaisu tahnaa, joka sisältää 1 000–1 100 ppm fluoria. 3–5-vuotiaille tämän vahvuista tahnaa voi käyttää jo kahdesti päivässä. 6-vuotiaasta eteenpäin fluoripitoisuus voi olla 1450 ppm.
Hammastahnoissa yleisesti käytetyt fluoriyhdisteet ovat natriumfluoridi (NaF) ja natriummonofluorofosfaatti (Na-MFP). Molempien yhdisteiden vaikutus perustuu pääosin fluori-ioneihin. Fluorin tehoa hammastahnoissa on pyritty tehostamaan liittämällä fluori-ioni eri kantaja-aineisiin. Amiinifluoridi pienentää syljen pintajännitystä, minkä ansiosta fluori leviää tehokkaasti ja tasaisesti kaikille hammaspinnoille. Tinafluoridin tinaosa on puolestaan antibakteerinen aine, joka hidastaa kariesta aiheuttavien bakteereiden toimintaa ja kasvua.
Fluoripitoisuuden lisäksi huomiota tulisi kiinnittää tahnan hankaavuuteen. Liian hankaava tahna voi kuluttaa kiillettä ja aiheuttaa mm. vihlomista. Hankaavuutta mitataan RDA-arvolla (Relative Dentin Abrasivity tai Radiotrace Dentin Abrasivity), jolle on asetettu kansainvälinen raja-arvo, 250 RDA. Monien hammaslääkäreiden mielestä tämä on liikaa ja RDA-arvon tulisi olla alle 100. RDA-arvoa ei ilmoiteta valitettavasti kaikissa hammastahnoissa, joten sen tarkistaminen voi olla vaikeaa. Myös harjaustekniikka, harja ja esim. happamien juomien nauttiminen juuri ennen harjausta vaikuttavat hampaan kulumiseen.
Monissa tahnoissa oleva natriumlauryylisulfaatti (SLS) saa tahnan vaahtoamaan. Vaahto kuljettaa hyödyllisiä pesuaineita, kuten fluoria, sellaisiin paikkoihin, minne ei mekaanisesti hammasharjalla pääsisi. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että SLS voi vaikuttaa suun limakalvoihin ja edesauttaa aftojen syntymistä. Se ei kuitenkaan aiheuta aftoja vaan voi lähinnä tuottaa haittavaikutuksia aftoista kärsiville ihmisille.
- Lue myös: Aftojen oireet ja hoito
Tahnoihin on voitu lisätä myös aineita, joilla pyritään esimerkiksi valkaisemaan hampaita, estämään hampaiden vihlomista tai kosteuttamaan suuta. Käypä hoito -suosituksen mukaan lasten ei tulisi käyttää tahnoja, joiden ilmoitetaan ehkäisevän hammaskiveä, valkaisevan tai sisältävän antimikrobisia aineita.
Valkaisevat hammastahnat on tarkoitettu vain esim. tupakan ja kahvin aiheuttamien pintavärjäymien poistoon tai piilottamiseen. Ne eivät varsinaisesti valkaise hammasta. Valkaisevat hammastahnat perustuvat joko hankaavuuteen, entsyymeihin tai siniseen väriin, joka saa hampaat näyttämään valkoisemmilta.
Vihlomista estävissä hammastahnoissa voidaan käyttää arginiini-aminohappoa. Tutkimukset eivät ole pystyneet yksiselitteisesti osoittamaan arginiinin tehoa, mutta joissain tutkimuksissa on havaittu, että arginiini voi helpottaa hampaiden vihlomista ainakin lyhytaikaisesti. Lisäksi miedoissa erikoistahnoissa voi olla esim. betaiinia tai oliiviöljyä, jotka kosteuttavat suuta ja voivat lievittää kuivan suun oireita.
Hammaslääkärin ohjeita ja suosituksia kannattaa kuunnella, sillä oikeanlaisen hammastahnan valinta saattaa helpottaa erilaisia suun oireita. Jopa fluorittomia hammastahnoja voidaan suositella esim. henkilöille, joilla on vain implanttihampaita tai henkilöille, jotka asuvat runsaasti fluoria sisältävän pohjaveden alueella.
Lähde: Hammaslääkäriseura Apollonian tiedote 20.11.2014
