Miten tämän lukutaidon kanssa käy, kun yhä suurempi osa yhdessä olemisesta tapahtuu ruudun välityksellä jo lapsesta pitäen. Tuoreen tutkimuksen mukaan sosiaalinen lukutaito kärsii.
Kalifornian yliopiston tutkijat tekivät kokeen 10-11 vuotiailla koululaisilla. Yksi luokka, noin 50 lasta, vietti kouluviikon leirillä, jonne ei saanut ottaa mukaan kännyköitä tai läppäreitä, eikä televisiotakaan katsottu. Viikon aikana retkeiltiin yhdessä metsässä, suunnistettiin, ammuttiin jousilla ja opiskeltiin eläimiä. Verrokkiluokka vietti viikon koulussa tavalliseen tapaan eikä ruutuaikaa mitenkään rajattu. Keskimääräinen ruutuaika oli yli neljä tuntia päivässä.
Sekä ennen koeviikkoa että sen jälkeen tehtiin kummallekin ryhmälle testit. Niissä näytettiin kuvia lapsista ja aikuisista, ja lasten piti tunnistaa, oliko kuvatuilla iloinen, onnellinen, surullinen, vihainen tai pelokas ilme. Lapset päättelivät myös äänettömistä videoista esiintyjien tunnetiloja.
Tuloksia arvioitaessa todettiin, että viikko leirillä paransi selvästi lasten kykyä aistia oikein tunnetiloja sekä kuvista että videoista. Verrokkiryhmässä tapahtui vain lievä muutos tai videotestissä ei muutosta ollenkaan.
Tutkijoiden mielestä tulos osoittaa, että ruutuaika vähentää mahdollisuuksia opetella lukemaan kanssaihmisten sanattomia tunneviestejä. On yllättävää, että jo viikossa lasten sosiaalinen lukutaito koheni. Tutkijatkin myöntävät, että kännykkäkiellon lisäksi leirin aktiivinen yhdessä tekeminen etenkin luonnon keskellä saattoi osaltaan auttaa lasten taitoa lukea tunteita.
