Siitä lähtien, kun englantilaiset tutkijat vuonna 2002 julkaisivat aiheesta tutkimuksen, kymmenet tutkimukset ovat seuranneet purukumin vaikutusta kognitiivisiin kykyihin. Ei ole olemassa vielä tarpeeksi todisteita siitä, että purukumin syöminen parantaisi aktiivista muistia (joka on tärkeä esimerkiksi puhelinnumeroiden muistamisessa) tai jaksottaista muistia (informaation mieleen palauttamista esimerkiksi sanojen kanssa). Pakkaa sekoittaa myös se, että osaa tutkimuksista olivat rahoittaneet purukumiyhtiöt, jotka voivat hyötyä purukumin hyötyjä kuvaavista löydöistä.
Konteksti tai ympäristö vaikuttavat oppimiseen ja mieleen palauttamiseen. Eräät purukumitutkijat ovat tutkineet, helpottaako purukumin maku ihmistä muistamaan ja palauttamaan mieleensä muistoja. Tieteellisin termein tätä kutsutaan kontekstipohjaiseksi oppimiseksi. Purukumitutkimukset ovat arvioineet erimakuisia purukumeja ja mauttomia vertailupurukumeja, mutta ratkaisevia tuloksia ei ole.
Toiset tutkimukset ovat perustuneet siihen, että aivot ovat nälkäinen elin, itsekäs energiankäyttäjä. Vaikka ne ovatkin vain 2 prosenttia kehon painosta, aivot käyttävät noin puolet kehon energialähteistä. Erään tähän liittyvän teorian mukaan purukumi parantaisi muistia, koska pureskelu huijaa vatsaa luulemaan, että se saa pian ruokaa. Reseptorit mahassa stimuloivat insuliinin tuotantoa, joka saa myös aivojen solut käyttämään enemmän glukoosia.
Toinen tähän liittyvä (myöskin todistamaton) teorian väittää, että purukuminen pureskelu lisäisi verenkiertoa aivoihin, joka kuljettaisi niihin enemmän ravintoaineita ja happea aivoihin. Toistaiseksi teorioilla ei kuitenkaan ole todisteita. Ihmiset, jotka haluavat parantaa muistiaan, voivat kuitenkin tahtoessaan syödä purukumia, mutta sen hyödyistä ei ole mitään todisteita.
