Millaisia haittavaikutuksia videopeleillä on nuoriin?

Verta ja suolenpätkiä. Kovaa väkivaltaa. Voimakasta seksuaalista sisältöä. Huumeiden käyttöä. Siinä muutama ilmaisu, joita Entertainment Software Rating Board (ESRB) käyttää kuvatessaan Grand Theft Auto -sarjan pelien sisältöä. Grand Theft Auto on yksi suosituimmista pelisarjoista teini-ikäisten keskuudessa. The Pew Reserch Center raportoi vuonna 2008, että 97 prosenttia 12-17-vuotiaista nuorista pelaa jotain videopeliä, ja heistä kaksi kolmasosaa pelaa väkivaltaisia action – ja seikkailupelejä. Toisten tutkimusten mukaan pojat pelaavat enemmän kuin tytöt, ja valitsevat enemmän väkivaltaisia pelejä.

Erillinen tutkimus osoittaa, että yli puolet ESRB:n tarkastamista peleistä sisältää väkivaltaa, mukaan lukien 90 prosenttia alle 10-vuotiaille sallituista peleistä. Näiden pelien yleisyyden huomioon ottaen on pieni ihme, että mielenterveyskliinikot joutuvat niin usein vastaamaan huolestuneiden vanhempien kysymyksiin siitä, miten väkivaltaiset videopelit vaikuttavat heidän lapsiinsa.

Organisaatioiden, kuten American Academy of Pediatrics (AAP) ja American Academy of Child & Adolescent Psychiatry (AACAP), mukaan väkivaltaiselle joukkoviestinnälle (mukaan lukien videopelit) altistuminen voi aiheuttaa väkivaltaisuutta oikeassa elämässä ja muuten vahingoittaa lasta. Muut tutkijat ovat kuitenkin kyseenalaistaneet tämän mielipiteen taustalla olevan tutkimuksen pätevyyttä ja käyttökelpoisuutta. He väittävät, etteivät väkivaltaiset videopelit vaikuta nuoriin.

Yhdestä asiasta tämän väittelyn osapuolet ovat samaa mieltä: Vanhempien on mahdollista rajoittaa videopelien huonoja vaikutuksia.

Yksi näkökulma

AAP lainaa median (tähän kuuluvat niin videopelit kuin televisio, elokuvat ja musiikki) väkivaltaisuutta koskevassa lausunnossaan tutkimuksiin, jotka yhdistävät nuorten aggressiivisen ja väkivaltaisen käytöksen väkivaltaiselle medialle altistumiseen. AAP:n linja pitää väkivaltaisia videopelejä yhtenä vaikutteena nuorten käyttäytymiseen. Se myös huomauttaa, että monissa lasten tv-ohjelmissa ja elokuvissa on myös väkivaltaista sisältöä. Tutkimuksen laatijat kuitenkin uskovat videopelien olevan erityisin harmillisia siksi, että ne ovat interaktiivisia ja kehottavat roolipelaamiseen. Tämän vuoksi tutkijat uskovat, että väkivaltaiset videopelit toimivat ikään kuin väkivallan ”harjoitteluna” oikeaa elämää varten. Molemmat, sekä AAP ja AACAP, järkeilevät asiaa sosiaalisen oppimisen periaatteella: lapsi oppii seuraamalla, matkimalla ja omaksumalla käyttäytymismalleja. Nämä organisaatiot ilmaisevat huolensa, siitä että aggressiiviselle käyttäytymiselle ja väkivallalle altistuminen videopeleissä voi ajan myötä turruttaa lapsen tunteita. Tämä taas voi johtaa painajaisuniin ja uniongelmiin, huonoon koulumenestykseen ja aggressiiviseen käytökseen ja koulukiusaamiseen.

Yhdysvaltojen terveysviranomaisten (U.S Surgeon General) vuonna 2001 julkaistu nuorten väkivaltaisuutta käsittelevä raportti oli jokseenkin samaa mieltä. Jotkut psykologisia- ja laajoja havaintotutkimuksia käsittelevät kirjallisuuden syväanalyysit ovat saaneet selville, että väkivaltaiset videopelit ovat yhteydessä nuorten väkivaltaisiin ajatuksiin ja väkivaltaiseen käytökseen. Eräät summittaiset arvioijat menevät vähän pidemmälle ja uskovat, että traagiset kouluampumiset todistavat videopelien ja väkivaltaisen käyttäytymisen yhteyden.

Hieman vivahteikkaampi näkemys

Kuitenkin lähivuosina muut tutkijat ovat haastaneet yleisen näkemyksen videopelien vahingollisuudesta. Useimmat heistä luovuttivat tutkielmia American Psychological Associationin Review of General Psychology- julkaisulle (kesäkuu 2010). Eräässä tutkielmassa tohtori Christopher Ferguson, Texas A&M International Universitystä, väittää, että monet median väkivaltaisuuteen keskittyvistä tutkimuksista nojaavat aggressiomittareihin, jotka eivät liity oikean elämän väkivaltaisuuteen. Ja mikä tärkeintä: monet tutkimuksista pohjautuvat havainnointiin, joka ei todista syy-seuraus-suhdetta. Hän myöskin lainasi liitovaltion rikosoikeudellisten elinten tietoja, joista kävi ilmi, että nuorisorikollisuus on vähentynyt vuoden 1996 jälkeen, paljon ennen videopelien yleistymistä.

Muut tutkijat ovat arvostelleet ajatusta kouluampumisten ja videopelien yhteydestä, sillä, että näillä nuorilla tekijöillä on olut luonteenpiirteitä (kuten viha, psykoosi ja aggressio), jotka ovat olleet selvillä jo ennen kouluampumisia ja jotka ajoivat heitä väkivaltaisuuteen. Nämä seikat hankaloittavat ajatusta, jonka mukaan videopelit olisivat itsenäinen syy väkivaltaisuuteen. Yhdysvaltain Salaisen Palvelun (U.S Secret Service) ja opintoministeriön (Department of Education) kokonaisvaltaisen suunnitellun väkivaltaisuuden raportin mukaan yli puolet hyökkääjistä oli kiinnostunut väkivaltaisesta mediasta, kuten kirjoista, elokuvista tai videopeleistä. Raportti kuitenkin varoitti, että mitään yksittäistä seikkaa (mukaan lukien kiinnostus väkivaltaan) ei voida käyttää mahdollisen ampujan tunnistamiseen.

Yhdysvaltain oikeusministeriö on rahoittanut tutkimusta Center for Mental Health and Mediassa Massachusetts General Hospitalissa saadakseen selville, millainen vaikutus videopeleillä on nuoriin. Tämä alkuvaiheessa oleva tutkimus ja monet muut tutkimukset ehdottavat, että väkivaltaisten videopelien pelaaminen voi aiheuttaa väkivaltaista käytöstä pienessä osassa nuoria.

Kuitenkin suurin osa tutkimuksista on sitä mieltä, että väkivaltaiset videopelit voivat (varsinkin pojilla) olla normaali osa kehitystä ja myös ymmärrettävä hauskanpidon väline. Ottaen huomioon yksilölliset eroavaisuudet on järkevää, että videopelien vaikutusta tarkastellaan kolmessa eri osassa: persoonallisuus, tilanne ja motivaatio.

Persoonallisuus

Kaksi psykologia, tohtori Patrcik Markey Villanovan yliopistosta ja tohtori Charlotte Markey Rutgersin yliopistosta ovat esittäneet todisteita siitä, kuinka jotkut lapset voivat muuttua väkivaltaisemmiksi katsottuaan väkivaltaisia ohjelmia tai pelattuaan väkivaltaisia videopelejä, mutta suurimmalla osalla lapsista vaikutusta ei ole. Arvioineensa tutkimuksensa he kirjoittaja huomasivat, että kolmen luonteenpiirteen yhteisvaikutus saa henkilön ajattelemaan väkivaltaisemmin pelattuaan videopelejä. Nämä valitut luonteenpiirteet ovat korkea neuroottisuus (altis vihalle ja masennukselle, tunteikas ja herkkä pahoittamaan mielensä), vastenmielisyys (kylmä, välinpitämätön) ja alhainen keskittymiskyky (altis toimimaan ajattelemattomasti, huono pitämään lupauksia, sääntöjen rikkoja).

Tilanne

Tohtori Cheryl Olson, Massachusetts General Hospital Center for Mental Health ja Median perustaja, järjesti tutkimuksen Etelä-Carolinassa ja Pennsylvaniassa 1,254:lla koululaisella (suurin osa oli 12-14vuotiaita). Tutkijat saivat selville, että tietyt tilanteet vahvistivat altistumista väkivaltaisille videopeleille. Esimerkiksi videokonsolin sijoittaminen lapsen huoneeseen tai tilanne, jossa vanhempi lapsi jakaa omia pelejään nuorempien kanssa. Tässä tutkimuksessa lapset, jotka pelasivat videopelejä vanhempien sisarusten kanssa, pelasivat useammin vanhemmille (K17) suunnattuja pelejä. 

Motivaatio

Kalifornian yliopiston kulttuuriantropologin tohtori Mizuko Iton johtamassa kolmevuotisessa tutkimuksessa haastateltiin ja tutkittiin 800 nuoren käyttäytymistä verkossa. Tutkijat huomasivat, että videopelaaminen ja muu verkkokäyttäytyminen on tullut niin yleiseksi nuorten keskuudessa, että ne ovat muokanneet nuorten sosiaalistumista ja oppimista. Vaikka aikuiset pitävät videopelejä eristävinä ja anti-sosiaalisina, ovat eräät tutkimukset esittäneet, että monien nuorten mielestä pelaaminen on hauskaa ja jännittävää – se on hieno vastine tylsyydelle ja se on jotain, mitä tehdään yhdessä ystävien kanssa. Monilla nuorilla väkivaltainen sisältö, ei ole syy pelata. Pojat yleisemmin pelaavat kilpaillakseen ja voittaakseen. Tässä valossa väkivaltaisten pelien pelaaminen voi olla verrattavissa poikien normaaleihin rajuihin leikkeihin keskenään. Videopelit luovat uuden tavan kilpailla ja saavuttaa nokkimisjärjestys.

Mitä vanhemmat voivat tehdä?

Vanhemmat voivat suojella lapsiaan videopelien mahdollisilta haitoilta muutamalla järkevällä tavalla, varsinkin, jos ovat huolissaan siitä, altistuuko heidän lapsensa väkivaltaiselle sisällölle. Nämä neuvot saattavat auttaa:

Videopeleissä ja muissa palkitsevissa ja nautinnollisissa puuhissa on paljon yhteistä, mutta siitä voi tietyissä tilanteissa vaarallista. Vanhemmat pystyvät parhaiten suojelemaan lastaa olemalla läsnä, asettamalla rajoja ja jakamalla tarvittaessa neuvoja.