Miksi addiktio aiheuttaa mielihaluja
Kun alkoholiin, nikotiiniin tai huumeisiin addiktoitunut ihminen yrittää lopettaa tapansa, ensimmäinen haaste on selvitä vieroitusoireista, kuten hermostuneisuudesta, pahoinvoinnista ja keskittymisvaikeuksista. Riippuen aineesta vieroitusjakso voi kestää päivistä viikkoihin. Mutta suuret mielihalut himottua ainetta kohtaan voivat jatkua vuosia.
Usein ne johtavat ratkeamiseen.
Mielihalu voi syttyä näkemisestä, hajusta tai muistosta, joka liittyy jollain tavoin himoittuun aineeseen: neulan näkeminen, tupakansavun haistaminen tai jopa baarin ohi käveleminen.Näiden mielitekojen lähde sijaitsee aivoissa. Addiktioprosessi ei ainoastaan muokkaa hermoratoja, jotka liittyvät nautintoon ja motivaatioon, vaan myös luo pysyvän otteen ihmiseen ehdollistumisprosessin ja pitkäaikaismuistin kautta.
Kaikki addiktoivat aineet (ja monet nautinnolliset tapahtumat) vapauttavat hermojen välittäjäainetta, dopamiinia, ydinjatkeessa, ryhmässä hermoja, joka sijaitsee syvällä aivoissa. Alun perin tutkijat luulivat, että dopamiini toimi hedonisena merkkinä (sellaisena, joka rekisteröi nautintoa aivoissa) ja, että tämä merkki sai ihmiset etsimään tiettyä ainetta. Uusimmat tutkimukset kuitenkin ehdottavat, että dopamiini tekee yhteistyötä toisen välittäjäaineen, glutamaatin, kanssa kaapatakseen aivoissa tapahtuvat palkintoihin perustuvat oppimisen.
Nykyteorian mukaan toistuva altistuminen addiktoivalle aineelle saa tyvitumakkeen ja etummaisen aivokuoren (aivojen alue, joka liittyy suunnitteluun ja toimintaan) hermot kommunikoimaan tavalla, joka yhdistää aineen ja toiminnan (aineen etsimisen). Tällä aikaa hippokampus ja mantelitumake varastoivat tietoa ympäristön merkeistä, jotka ovat yhteydessä haluttuun aineeseen, jotta se on mahdollista löytää uudestaan. Nämä muistot auttavat muodostamaan ehdollistavan reaktion (mielihalun) aina kun kyseiset ympäristölliset seikat toistuvat ihmisten, tapahtumien, paikkojen muodossa.
Lääkärit ovat tunnustaneet, että mielihaluilla on kova ote ihmisiin. Kliinikot ja tukiryhmät korostavat, että selviäminen on elinikäinen prosessi ja tarjoavat prosessista selviämiseen tarvittavat työkalut. Kognitiivinen käyttäytymisterapia esimerkiksi, ehdottaa tapoja, joiden avulla ihminen voi välttää addiktiota laukaisevia tekijöitä ja luoda uusia nautinnon kohteita. Tukiryhmät ja motivaatiota nostattava terapia korostavat potilaan pidättäytymisen päämäärää. Toivo piilee siinä, että lopulta aivoihin tulee varastoitumaan paljon uusia assosiaatioita, mikä auttaa ihmistä lopulta voittamaan addiktion.
Lähde: Harvard Health Letter 8/10.
