Kipulääkkeiden käyttö lisää huumausaineriippuvuuksia

Paljon kiistanalaisempaa on näiden lääkkeiden määrääminen muihin kroonisiin tauteihin, kuten niveltulehdukseen, migreeniin ja selkäkipuihin.

Opiaatit vaikuttavat samoihin reseptoreihin aivoissa kuin heroiini ja siksi ne aiheuttavat euforiaa. Tästä syystä pitkäkestoisen opiaattihoidon riskinä on riippuvuus. Kipulääkeriippuvuus on saanut viime aikoina enemmän huomiota, koska opiaatit ovat kymmenkertaistuneet viimeisen 20 vuoden aikana. Myös kipulääkeriippuvaiset ihmiset ovat lisääntyneet ajan kuluessa.

Columbian yliopiston tutkijat ovat huomanneet opiaattiriippuvuuksien kolminkertaisuneen viimeisen 10 vuoden aikana (vuosina 1991-1992 riippuvuuksia ilmoitettiin olevan Yhdysvalloissa 0,1 prosentilla väestöstä, kun taas 2001-2002 luku oli 0,3 prosenttia). Vuoden 2009  National Survey on Drug Use and Health (suom. Kansallinen tutkimus huumausaineiden käytöstä ja terveydestä) sai selville, että lähes kaksi miljoonaa yhdysvaltalaista oli riippuvaisia reseptilääkkeistä tai väärinkäytti niitä. Luku on lähes kaksinkertainen verrattuna kokaiiniriippuvaisiin.

Viimeisimpien Centers of Disease Control ja Preventionin (suom. Tautikontrollin ja taudin estämisen tutkimuskeskukset) laatimien tilastojen mukaan vuonna 2007 kipulääkkeet tappoivat kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin kokaiini ja viisi kertaa enemmän kuin heroiini. Opiaattiriippuvuus oli myös yleisempää kuin minkään muun reseptilääkkeen väärinkäyttö ja riippuvuus.

Riskialttius

Televisio-ohjelmissa huumeriippuvaiset kuvataan rikollisiksi, jotka käyvät kauppaa pimeissä kadunkulmissa. Todellisuudessa ei-lääketieteellisestä syystä opiaatteja käyttävät ihmiset yleisimmin saavat lääkkeet ystäviltään tai perheenjäseniltään (kts. Kipulääkkeiden lähteet). Vaikka ihmiset, joilla on kroonisia kipuja, saavat todennäköisemmin opiaattireseptejä, varsinainen addiktio riippuu monista muista seikoista kuin vain lääkkeille altistumisesta. Tästä syystä on tärkeää, että kliinikot suorittavat laaja-alaisia lääketieteellisiä ja psykiatrisia arvioita potilaista ennen opiaattilääkkeisen määräämistä.

Kliinisissä opiaattien määräämistä käsittelevissä ohjeissaan American Pain Association (suom. Yhdysvaltain Kipuyhdistys) huomauttaa, että suurin riskitekijä riippuvuuden kehittymisessä on suvussa aiemmin esiintynyt alkoholi- tai muu huumausaineriippuvuus.

Yksi katselmus, joka piti sisällään 24 tutkimusta, sai selville, että potilailla, joilla suvussa oli huumausaineriippuvuutta kroonisen kivun lisäksi, oli muihin kroonisen kivun omaaviin potilaisiin verrattuna 17-kertainen todennäköisyys tulla kipulääkeriippuvaiseksi.

Toinen riskitekijä on ikä. Teini-ikäisillä ja nuorilla aikuisilla on suurempi todennäköisyys tulla riippuvaisiksi opiaattikipulääkkeistä kuin vanhemmilla ihmisillä.Kansallisten tutkimusten analyysi vuosilta 2002-2004 huomasi, että hieman yli prosentti 12-25-vuotiaista oli riippuvaisia kipulääkkeistä tai väärinkäytti niitä. Luku on noin kaksinkertainen verrattuna 26-49-vuotiaisiin ja kuusinkertainen verrattuna yli 50-vuotiaisiin.

Hoitovaihtoehtoja

Koska opiaattiriippuvuus aiheuttaa pysyviä muutoksia aivoissa, riippuvuushoidon aikana ihmiset sekä kokevat heikentäviä vieroitusoireita että usein myös relapseja. Tämän vuoksi hoito toimii parhaiten silloin, kun se koostuu kahdesta vaiheesta: katkaisuhoidosta ja sitä seuraavasta pitkäaikaisesta (usein päättymättömästä) ylläpitovaiheesta.

Vaikka terapia on tärkeä osa hoitoa, monet lääkeriippuvaiset tarvitsevat lääkitystä sekä katkaisu- että ylläpitovaiheissa. Hoidossa käytettävän lääkkeen valinta riippuu riippuvuuden vakavuudesta, siitä kuinka motivoitunut potilas on, ja siitä, haluaako potilas pitää hoitoa salaisena.

Kahta käytetyintä lääkettä, metadonia ja buprenorfiinia, voidaan käyttää hoidon molemmissa vaiheissa.

Metadoni:

Tämä pitkäaikainen opiaattiriippuvuuden hoitomuoto tarttuu aivojen opiaattireseptoreihin tehokkaasti ja pitkäaikaisesti. Yksi annos voi helpottaa tai estää opiaattien vieroitusoireita vähintään 24 tunniksi. Kun potilas on edennyt hoidon toiseen vaiheeseen, yksi metadoniannos päivässä yleensä riittää. Koska metadonia voidaan väärinkäyttää, jos annos on hoitokäytäntöä suurempi, sitä on saatavilla ainoastaan erikoistuneilla klinikoilla.

Tutkimukset osoittavat, että metadonihoito on erityisen menestyksekästä, kun autetaan potilasta pitäytymään hoidossa – osaksi ehkä juuri pitkällisen kliinisen seurannan takia.

Yleisimmät metadonin haittavaikutukset ovat hidastunut hengitys ja epäsäännölliset sydämenlyönnit, jotka molemmat voivat olla vaarallisia hoidon alkuvaiheessa. Tästä syytä fyysinen tarkkailu on välttämätöntä ja erityisen tärkeää varsinkin annostusta nostaessa.

Buprenorfiini:

Tämä lääke (Subutex) on opiaattireseptorien osavaikuttaja, mikä tarkoittaa sen olevan vähemmän tehokas kuin metadonin kaltaiset lääkkeet.  Yksi hyvä puoli on se, että buprenorfiini lievittää vieroitusoireita luomatta kuitenkaan kovaa euforiaa. Toinen hyvä puoli on se, että lääkkeen väärinkäyttö on harvinaisempaa, koska annostuksen lisääminen ei lisää euforiaa. Vaarallisen yliannostuksen ottaminen on myös vaikeampaa buprenorfiinilla.

Tämän takia tämän lääkkeen käyttäjien ei tarvitse päivittäin käydä erikoisklinikalla. Sen sijaan yksityisen puolen kliinikot voivat määrät buprenorfiinia, jos heillä vain on tarvittavat luvat ja he lupaavat tarjota huumeneuvontaa (tai ohjata potilaan muualle saamaan sitä).

Buprenorfiinihoidossakin on haasteensa. Koska potilaat saattavat käyttää buprenorfiinia päihtyäkseen, kliinikot yleensä määräävät buprenorfiinia naksolonin kanssa (yhdisten markkinanimi on Suboxone). Naksoloni estää hummausaineen vaikutuksen.

Kun potilas ottaa lääkkeet ohjeiden mukaan kielen alle, hyvin pieni määrä naksolonia imeytyy verenkiertoon. Mutta jos potilas ottaa lääkkeen murskaamalla sen nieltäväksi tai ottaakseen sen suonensisäisesti, verenkierto täyttyy naksolonista neutraloiden päihdyttävän vaikutuksen ja aiheuttaen ikäviä haittavaikutuksia.

Vaikka buprenorfiini on jokseenkin tehokasta, suurin haaste on saada potilaat ottamaan lääkettä ohjeiden mukaan, varsinkin, kun heidän ei tarvitse käydä päivittäisissä seurannoissa, kuten metadonipotilaiden.

Tutkijat ovat vastanneet tähän huolenaiheeseen testaamalla hiljattain buprenorfiinia vapauttavia lääkintäkeinoja, kuten implantteja ja pitkäaikaisia depot-lääkkeitä.

Naltreksoni:

Tämä lääke (Depade, ReVia) on Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston hyväksymä hoito alkoholi- ja lääkeriippuvuuksiin. Valitettavasti monet potilaat kuitenkin lopettavat sen käytön, koska se aiheuttaa ikäviä haittavaikutuksia. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto on hiljattain hyväksynyt käyttöön naltreksonin pitkäaikaisvaikutuksellisen injektiomuodon( Vivitrol) opiaattiriippuvuuden hoitoon. Vaikka tutkijat pitävät tätä kerran kuukaudessa injektoitavaa lääkettä lumelääkettä tehokkaampana, ei vielä tiedetä, millaisia sen vaikutukset ovat verrattuna metadoniin ja buprenorfiiniin.

Kipulääkkeiden lähteet:

Vuoden 2009 National Survey on Drug Use and Health – tutkimuksen mukaan ei-lääketieteellisestä syystä opiaatteja käyttävät ihmiset yleisimmin saavat lääkkeet ystäviltään tai perheenjäseniltään.

Addiktion terminologia:

Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, Fourth Edition (DSM-IV) kuvailee kriteerit ennemmin riippuvuudeksi ja väärinkäytöksi kuin addiktioksi.

Riippuvuus:

Väärinkäyttö:

Lähde: Harvard Mental Health Letter, tammikuu 2011