Vältä sokerihumalaa
Sokerihumala on kansan suussa käytetty, ehkä vähän epämääräinenkin ilmaus tilanteelle, jossa henkilö on syönyt suuren määrän makeita herkkuja: leivoksia, keksejä, makeisia ja sokeripitoista limsaa.
Seurauksena väitetään olevan lähes hyperaktiivinen tila, jonka veren kohonnut sokeripitoisuus aiheuttaisi. Pian ylivirittyneen tilan jälkeen seuraa nopea verensokerin lasku, mikä ilmenee väsymyksenä ja nälän tunteena. Erityisesti lapsilla runsaan sokerin syönnin väitetään vaikuttavan tällä tavoin.
Vaikka sokerihumala ei ole virallinen termi mainitun kaltaiselle tilanteelle, totuuden siemen siinä kuitenkin on.
Hiilihydraatit imeytyvät eri tavoin
Ravinnon hiilihydraatit imeytyvät suolistosta eri tavoin. Suurin osa ravinnon hiilihydraateista on suurimolekyylisiä polysakkarideja, joista tärkein energianlähteemme on tärkkelys ja sitä muistuttava eläintärkkelys (glykogeeni), jotka pilkkoutuvat suolistossa maltoosiksi ja siitä glukoosiksi, joka imeytyy verenkiertoon.
Vuosikymmeniä sitten suomalaisten tärkeimpiä hiilihydraattien lähteitä olivat tärkkelyspitoiset juurekset, erityisesti peruna sekä vilja puuroina ja leipinä.
Nykyisin pääasiallinen hiilihydraattien lähde on puhdistettu ruoko- tai juurikassokeri, joka on enimmäkseen sakkaroosia, hiilihydraateista makeinta. Se pilkkoutuu ja imeytyy suolistosta nopeasti ja nostaa verensokeria piikkimäisesti, jos sitä nauttii runsaasti.
Ravintosisällössä tärkkelyksen ja sokerin välillä ei juurikaan ole eroa, vaan ero on niiden imeytymisnopeudessa.
Verensokerin noustessa haiman erittämä insuliini säätelee sen pitoisuutta lisäämällä glukoosin siirtymistä verestä etenkin rasva- ja lihassoluihin. Verensokerin noustessa voimakkaasti terveen ihmisen insuliinituotanto lisääntyy voimakkaasti, mikä voi selittää runsaan makean syönnin jälkeisen väsymyksen ja nälän tunteen.
Erilaisten ruoka-aineiden vaikutus verensokeriin on tuttua mm. kaikille diabetesta sairastaville. Tietyt ruoka-aineet sisältävät puhdasta sokeria, joiden käyttöä vältetään suurten verensokerin vaihteluiden välttämiseksi. Sen sijaan diabeetikoiden ruokavaliossa suositaan ravintoaineita, joiden sokeri on sitoutunut tärkkelykseen, joka vapautuu hitaasti ja pitää verensokerin tasaisena.
Suosi tärkkelystä energian lähteenä
Jos haluaa välttää verensokerin nopean nousun ja laskun – kutsuttakoon sitä vaikka ”sokerihumalaksi ” – syömisensä kannattaa valita siten, että se ravinto sisältää hitaasti imeytyviä tärkkelyksiä, joita on mm. kasviksissa, hedelmissä ja erityisesti täysjyväviljassa.
Suklaapatukan sijaan kannattaa siis nauttia hedelmä tai myslipatukka. Välipalaksi mieluummin leipää tai puuroa kuin leivos tai jäätelöä, ja janojuomaksi mieluummin vettä kuin sokeripitoisia limsoja tai sokeroituja mehuja.
Sokerit ovat arvokkaita ravintoaineita, mutta liikaa nautittuna niistä ei ole hyötyä. Sokerissa ei ole vitamiineja eikä kivennäisaineita – ainoastaan puhdasta energiaa, minkä liiallinen saanti myös lihottaa.
Ravitsemussuosituksen mukaan valtaosa (50-60 %) päivittäisestä energiansaannista tulisi saada hiilihydraateista, mihin perinteinen perunaa ja viljaa sisältävä ruokavalio sopii puhtaita sokereita paremmin. Samalla voi välttää verensokerin voimakkaat vaihtelut ja sen mukanaan tuomat ”sokerihumalan” oireet.
