Kotoilu on trendikästä
Omassa pesässä puuhaillaan omin käsin; tehdään kotiruokaa ja käsitöitä, sisustetaan ja remontoidaan. Samaan aikaan eletään leppoisaa, rentoa arkea ja ennen kaikkea nautitaan. Tavallinen arki tarjoaa paljon aiheita mielihyvään.
Itse tehty ruoka on nykyisin taas arvossaan. Ruoanlaitto antaa käsille konkreettista tekemistä ja samalla hoitaa mieltä. Käsillä tekeminen toimii vastapainona päivätyölle, jossa yleensä asiat ovat abstrakteja ja valmiit aikaansaannokset harvoin käsin kosketeltavissa, ainakaan ne eivät tuoksu.
Kotoilu tapahtuu usein keittiössä, joka on usein kodin keskeisin paikka. Vertauskuvallisesti keittiö ja liesi nimetään kodin sydämeksi.
Yhteinen ateria lujittaa suhteita
Keittiönpöytäkään ei ole vain ruokailupaikka, sen ääressä käsitellään myös ilot ja surut. Yhteinen ruokailu on olennainen yhteenkuuluvuutta tuova tekijä perheessä ja ylipäätään elämässä.
Ruokailutilannetta voi hämmentää, jos kaikki eivät voi tai halua syödä samaa ruokaa; joku on laihdutusdieetillä, toinen syö vain kasvisruokaa, kolmas ei pidä mausta.
Jos kirjolohikastike ja perunamuusi eivät käy, ollaan harmittavan kaukana siitä, että yhteinen ateria yhdistäisi ja lujittaisi ruokailijoiden välisiä suhteita. Sen sijaan ruokailu voi heikentää jäsenten yhteenkuuluvuutta, mikä on täysin uusi ja valitettava ilmiö.
Muista naapuria lämpimäisellä!
Pulla ja uunituoreet sämpylät tuovat kotiin tutun tuoksun, myös ruisleipää leivotaan yhä useammassa taloudessa. Kahvitauolla taikinajuuri puheenaiheena ei ole tavatonta. Ruisleipä valmistuu yhtä lailla juristiltakin sähköuunissa kuin maalaistalon emännältä. Koska leipään liittyy lämpimiä tunteita, naapuruussuhteille tekee hyvää lämpimäisleivän vieminen.
Omalta kasvimaalta, mökiltä, torilta tai parvekkeelta saa luonnonantimia, lähiruokaa. Kasviksista, sienistä, marjoista ja yrteistä valmistuu persoonallisia tuotoksia tai ainakin vaihtelua kaupan ruokiin. Samalla toteutuu samalla ekologinen, luonnonvaroja säästävä elämäntapa.
Kotoilussa mielenkiinnon ja tekemisen kohteet ovat jokaisen oma juttu. Toinen tykkää leipoa, toinen säilöä, kolmas lepäilee ja kotoilee sohvalla. Jotta tästä kaikesta nauttii aidolla tavalla, tekemisen pitää tapahtua luonnostaan, ei väkisin eikä suorittamalla.
Työpäivän jälkeen jaksaa tietyn määrän. Kotoilu ei ole suorittamista eikä tuotosten määrää lasketa. Kyse on tunteesta, jolla ne on tehty. Kotoilu tuo voimaa, ei kuluta sitä.
