Vuonna 2001 Jernfors sekä hänen kollegansa Soile Rekonen päättivät yhdessä Naistenklinikan vulvapoliklinikan vastaavan lääkärin Jorma Paavosen kanssa kokeilla, olisiko lantionpohjan lihasten rentouttamisesta apua vestibuliitista ja vulvodyniasta kärsiville.

– Muutaman kuukauden jälkeen huomasimme, että tämä hoitomuoto kannattaa vakiinnuttaa, Jernfors kertoo.

Tähän mennessä hoidon on aloittanut 60–70 naista. Näistä reilut 50 oli kesään 2003 mennessä päättänyt hoidon.

– Ainoastaan yksi 52:sta ei oppinut rentouttamaan lihaksia. Yli 60 prosentille niistä, joilla oli yhdyntöjä, fysioterapia toi selvää helpotusta, osalla kivut katosivat kokonaan, osalla lievittyivät selvästi, Jernfors kertoo.

Jernforsin mukaan nekin, joiden kivut eivät ole hävinneet, ovat oppineet rentouttamaan lihakset ja tämä on hyvä pohja muille hoidoille.

Vestibuliittipotilaan lihakset ovat ylijännittyneet

Yleisin lantionpohjan lihasten toimintahäiriö on lihasten löystyminen, joka johtaa esimerkiksi virtsankarkailuun. Suurin osa lantionpohjalihaksiin erikoistuneista fysioterapeuteista hoitaakin pääasiassa näitä niin sanottuja inkontinenssipotilaita. Vestibuliittipotilailla lihakset eivät kuitenkaan yleensä ole heikot, vaan ylijännittyneet.

– Lihasten harjoittamisella pyritäänkin rentouttamaan kireitä lihaksia, Jerfors toteaa.

Lihakset ovat jännittyneet kivun takia, koska lihakset pyrkivät luonnostaan suojaamaan kipeää kohtaa jännittymällä.

Virtsankarkailua voi esiintyä myös vestibuliittipotilailla, koska lihasten toimintakyky on jatkuvan jännityksen vuoksi heikentynyt. Normaalisti ihminen supistaa lantionpohjan lihaksia ennen ponnistusta, esimerkiksi ennen yskäisyä tai tuolilta nousemista. Jos lihakset ovat jatkuvasti jännitystilassa, lihakset eivät lepää eivätkä supistu normaalisti.

– Lantionpohjan lihasten normaali lepotila on 5-8 mikrovolttia. Vestibuliittiasiakkaalla lepotila saattaa 40 mikrovolttia. Inkontinenssipotilas ei välttämättä pääse tuohon lukemaan edes voimakkaasti supistamalla, Jernfors vertaa.

Jumppa parantaa lantionpohjan verenkiertoa

Fysioterapeutin vastaanotolla asiakas näkee biopalautelaitteen avulla, miten jännittyneet lantionpohjan lihakset ovat. Laitteen avulla opetellaan löytämään lihakset sekä jumppaamaan niitä oikein. Jumppaamisen avulla lantionpohjan lihasten verenkierto paranee ja rentous löytyy helpommin.

Tätä varten asiakas joutuu laittamaan emättimeen elektrodin, esineen, johon biopalautelaite kytketään.

– Voi olla iso haaste, että uskaltaa laittaa elektrodin emättimeen. Osa on saattanut kieltää koko lantionsa olemassaolon, Jernfors sanoo.

Elektrodin asettaminen epäonnistuu kuitenkin harvoin, vaikka se yleensä sattuu ainakin vähän. Kun sen on saanut paikoilleen, kipu yleensä häviää.

– Monet helpottuvat, kun ovat luulleet sen sattuvan pahemmin. Oman etenemisen näkeminen biopalautelaitteesta on kuitenkin niin palkitsevaa, että se on vaivan väärti.

Fysioterapeutti antaa lihaksille sähköä

Vastaanotolla annetaan asiakkaille usein myös sähköä eli samalla biopalautelaitteella stimuloidaan lihasta, rauhoitetaan rakkoa ja lievitetään kipua. Hoitoon kuuluu myös ”kotisähkö” eli lainaksi annettava pieni laite, jolla sähköhoitoa otetaan kotona kaksi kertaa päivässä esimerkiksi viikon ajan. Osalla sähkö lievittää kipua selvästi.

Kotisähkölaitteita on myös myytävänä. Jernfors on kuitenkin sitä mieltä, että laitteesta on eniten hyötyä alkuvaiheessa, jolloin lihasten hallintaa on parasta opetella fysioterapeutin ohjauksessa. Näin vältytään ”väärin oppimiselta”.

Lihashallinnan opettelun ja sähköhoidon lisäksi fysioterapiassa selvitetään, onko asiakkaalla yliaktiivinen rakko. Tarve käydä tiheästi vessassa sekä polttava tai muuten epämiellyttävä tunne virtsatessa ovat yleisiä vestibuliitista kärsivillä. Rakkoa pyritään vähitellen ”kouluttamaan” muun muassa sähköhoidolla ja tarkkailemalla wc-käyntejä. Joillakin saattaa olla myös vääränlainen ryhti, joka pahentaa lihasten epätasapainotilaa.

Lihasten rentouttaminen on tärkeintä

Tärkeintä on, että vestibuliittipotilas oppii fysioterapiassa löytämään lihakset ja rentouttamaan ne. Kun harjoitteet on saatu ”taottua takaraivoon”, fysioterapiassa käynnin voi lopettaa. Yleensä käyntejä tarvitaan 5-7, mutta kestää 3-6 kuukautta ennen kuin harjoittelusta alkaa näkyä hyötyjä. Tärkeää on tehdä harjoituksia säännöllisesti, vaikkapa bussimatkoilla tai televisiota katsellessa.

Jernforsin mukaan periaatteessa kuka tahansa lantionpohjan fysioterapiaan erikoistunut voi hoitaa vestibuliittipotilaita, jos tällä vain on sopivat laitteet ja jos ottaa selvää, mikä juuri näiden potilaiden hoidossa on keskeistä.

– Ihmisen kohtaaminen on tärkeää. Pitää myös uskaltaa kysyä hyvin intiimejäkin asioita, joten pitää olla sinut itsensäkin kanssa, Jernfors neuvoo.

Lääkärin lähete mukaan fysioterapiaan

Asiakkaat eivät Jernforsin mukaan yleensä nolostele, koska nämä ovat keskimäärin hyvin motivoituneita löytämään vaivaansa hoitoa.

Lääkärin lähete on Jernforsin mukaan aina hyvä olla, koska silloin diagnoosi on varma ja hoidosta saa Kelan korvauksen. Lantionpohjan fysioterapiaan on julkisella sektorilla pitkät, jopa 8 kuukauden jonot. Kätilöopistolla jono on 4 kuukautta.

– Se on ikävän pitkä aika, mutta kun hoidon pääsee aloittamaan, se jatkuu tiiviisti.

Jernfors toivoisi, että hoidettujen pitkäaikaisempaan seurantaan olisi resursseja. Nyt ei tiedetä, kuinka pitkään fysioterapian hyvät vaikutukset jatkuvat.

Lantionpohjan fysioterapiaan erikoistuneita fysioterapeutteja löytää esimerkiksi Suomen Lantionpohjan Fysioterapeutit ry:n sivuilta.