Pyhiinvaellus Japanissa johdattaa henkisyyden lähteille – luonto on täynnä jumaluuksia
Etelä-Japanin ikiaikaisilla pyhiinvaellusreiteillä ja temppeleissä uskonnot ja uskomukset kietoutuvat toisiinsa. Henkisyys on käsin kosketeltavaa. Koyasanin kylässä matkailija voi yöpyä munkkien vieraana buddhalaistemppeleissä.
Jättimäisten setripuiden siimeksessä, Koyasanin kylän tärkeimmässä ja pyhimmässä paikassa, on salaperäisen hämärää keskellä päivää. Vesipisarat putoilevat vinoon painuneille, sammaleisille hautakiville. Kiviä, tuhansia, on joka puolella vuosisatojen ajalta. Tämä on Japanin suurin hautausmaa ja paikka, jossa lepäävät monet muinaiset hallitsijat, aateliset ja merkkihenkilöt.
Alttaripöydälle on tuotu kukkia ja kynttilöitä, rautapadassa sauhuavat suitsukkeista nousevat makealta tuoksuvat kiehkurat. Äänettömyyden rikkoo oranssi-kaapuinen munkki, joka lausuu pyhiä mantroja laulavalla nuotilla.
Temppeliltä näkyy puuaitojen takana häämöttävä koristeellinen mausoleumi, pyhistä pyhin, jota saa katsella vain etäältä. Siellä lepää munkki Kōbō Daishi, Koyasanin kylän perustaja, joka toi shingon-buddhismin Japaniin 1 200 vuotta sitten. Uskotaan, että hän ei ole kuollut vaan vaipunut ikuiseen meditaation tilaan. Hänelle viedään ateriakin kahdesti päivässä.
Koko kylää, muutaman tuhannen asukkaan Koyasania leimaa ainutlaatuinen mystisyys ja seesteisyys. Eristäytynyt temppelikylä sijaitsee satakunta kilometriä Osakasta etelään, ylätasangolla keskellä metsän verhoamia vuoria.
Alue on Japanin shingon-buddhalaisuuden keskuspaikka, jossa on yli sata munkkien asuttamaa ikivanhaa temppeliluostaria.
Ennen vanhaan Koyasaniin saivat tulla ainoastaan munkit, mutta sata vuotta sitten portit avattiin muillekin. Osa temppeleistä pitää ovensa auki kävijöille, ja moniin saa mennä yöpymään.
Yö buddhalaisessa temppelissä munkkien vieraana on unohtumattoman hieno kokemus. Pelkkä rakennus, lähes tuhannen vuoden takaa juontuva puutemppeli herättää kunnioitusta. Se narahtelee joka askeleella. Sokkeloisilla käytävillä tekee mieli kuiskia.
Vierashuoneet on tehty perinteiseen japanilaiseen tyyliin. Niissä on sivuun liukuvat paperiovet, tatami-matot ja kalusteina vain pari matalaa pöytää istuintyynyineen. Nykyajasta vihjaa katonrajassa oleva ilmalämpöpumppu.
Munkki tarjoaa teetä ja kertoo temppelissä elämisestä ja sen tavoista. Myöhemmin syömme hänen kanssaan illallisen. Jokaiselle tuodaan monta pientä kippoa yksinkertaisesti valmistettua kasvisruokaa: misokeittoa ja tofua, keitettyjä vihanneksia, pikkelssejä ja riisiä. Lopuksi juodaan vihreää teetä riisikupista.
Aterian aikana huoneeseemme on sijattu ohuet patjat. Yhdeksältä kumahtelee gongi merkiksi, että portit sulkeutuvat ja on aika käydä nukkumaan.
Ennen auringonnousua temppelin gongi herättelee aamuseremoniaan. Hiivin hiljaisilla käytävillä ohi huoneen, jossa on alttari kultaisine patsaineen.
Valo kajastaa ikkunasta, joiden takana erottuu vesiallas ja bonsaipuutarha. Kynttilöillä valaistun salin lattialla istuu muutama muu temppelissä yöpynyt matkailija.
Munkit ovat asettuneet alttarin eteen lausumaan pyhiä tekstejä, joiden lukuun mekin saamme lopuksi osallistua. Sanojen merkitystä en ymmärrä, mutta temppelin aamuhämyssä, rauhoittavassa muminassa ja suitsukkeiden tuoksussa koko muu maailma unohtuu.
Monelle matkailijalle, myös meille, Koyasan toimii porttina Japanin pyhille vuorille. Muinaisista ajoista lähtien japanilaiset ovat uskoneet, että täältä alkavaa syrjäistä metsien, vuorten ja jokien hallitsemaa luonnonkaunista seutua asuttavat šintojumaluudet, henget ja esi-isät.
Jo yli tuhat vuotta sitten Japanin keisarit vaelsivat tänne hoveineen silloisesta pääkaupungista Kiotosta etsimään maanpäällistä taivasta ja puhdistautumaan synneistä.
Ikivanhojen temppeleiden ja niitä yhdistävien pyhiinvaellusreittien verkostoa kutsutaan Kumano Kodoksi. Se lukeutuu Unescon maailmanperintökohteisiin, aivan kuten Espanjan Camino de Santiago, vaikka onkin huonosti tunnettu Japanin ulkopuolella.
Kunnostettuja ja hyvin merkittyjä reittejä on erimittaisia ja -tasoisia, ja niitä voi kulkea omin päin juuri sen verran kuin huvittaa; parista tunnista muutamaan päivään tai viikkoon. Matkan varrella on paikoin jyrkkiä vuorenrinteitä kivuttavaksi ja laskettavaksi.
Alueella voi liikkua autollakin, kuten me teemme, ja kävellä vain kauneimpia osuuksia helppokulkuisilla metsäteillä. Silläkin tavoin pääsee osalliseksi alueen vaikuttavasta, hyvin vahvasta henkisyydestä.
Šintolaiset ja buddhalaiset uskomukset ja perinteet elävät täällä nykyään rinnakkain, osin toisiinsa kietoutuneina.
Joka kylässä ja polkujen varsilla on alttareita ja pieniä oji-pyhättöjä, joihin kulkijat pysähtyvät lepäämään tai rukoilemaan ja antamaan uhrilahjoja.
Siellä täällä, yleensä pyhättöjen lähellä, on myös kivipatsaita, joille on puettu vaatteet. Erään patsaan luona oppaamme sujauttaa kiven alle viiden yenin setelin. Se parantaa selän. Jokin toinen patsas veisi hammassäryn.
– Symboliikkaa on kaikkialla ja luonto on täynnä jumaluuksia, oppaamme kertoo.
Niitä on muun muassa joissa ja vesiputouksissa, vuorissa ja kivissä.
Palvonnan kohteita ovat myös valtavat, tuhat vuotta vanhat puut, joiden rungon ympärille on kiedottu pyhyyden merkiksi köysi, jossa on valkoisia paperikuvia.
– Pyhät puut karkottavat pahuuden tiehensä, opas sanoo ja kehottaa koskettamaan ja halaamaan puita, tuntemaan niiden voiman.
Hän vie meidät metsän keskelle jätettyjen puunrunkojen päälle makaamaan. Silmät suljettuina kuuntelemme tuulen huminaa, ja imemme itseemme luonnosta huokuvaa rauhaa ja energiaa.
Suitsukkeet tuoksuvat, munkit lukevat pyhiä tekstejä. Koko muu maailma unohtuu.
Pyhiinvaellusreittien varrella voi yöpyä sekä hotelleissa että viehättävissä, perinteisissä japanilaisissa ryokan-majataloissa, jotka ovat asettuneet rauhaisiin joenvarsikyliin.
Ne tarjoavat yksinkertaista ajanvietettä, ruokaa ja kylpyjä. Tyypilliset japanilaiset ateriat viehättävät kuitenkin jo pelkällä estetiikallaan. Majatalojen kylpyosastoihin tai -huoneisin johdetaan vesi seudun lukemattomista onseneista, kuumista lähteistä.
Idyllisessä Yunominen kylässä oleva onsen löydettiin jo 1 800 vuotta sitten, ja siitä lähtien lähdettä on käytetty pyhiinvaelluksiin liittyvissä puhdistautumisrituaaleissa.
Kylpeä voi ryokaneiden lisäksi kylän halki virtaavan puron laidalle tehdyn puukopin suojassa. Luonnonkivialtaaseen mahtuu kaksi ihmistä kerrallaan.
Terveellisiä mineraaleja sisältävän lähdeveden uskotaan tepsivän monista sairauksista toipumiseen. Sillä voi pestä kasvonsa, ja sitä voi juoda sellaisenaan tai käyttää teevetenä. Kylän keskellä olevassa kuopassa, jossa vesi höyryää 90-asteisena, voi kypsentää lähipuodista ostetut kananmunat tai vihannekset.
Sitten on aika kiittää jumalia. Yunominen kylässä vietetyn yön ja tuikean kuumassa lähdevedessä pulahtamisen jälkeen olemme valmiita astelemaan Kumano Hongu Taishaan.
Se on seudun kolmesta päätemppelistä tärkein ja se, jossa kaikki pyhiinvaellusreitit kohtaavat.
Perille johtaa sypressien ja setrien reunustama pitkä, komea kiviportaikko. Tummapuiset temppelipaviljongit on koristeltu tarkoituksellisen maltillisesti ja huomiota herättämättömästi. Ne sulautuvat jyrkkine harjakattoineen kauniisti maisemaan metsäisen vuoren rinteelle, joen lähettyville.
Pihamaalla astelee kokovalkoisiin pukeutuneita pyhiinvaeltajia. Muutamat ovat sonnustautuneet kimonoon, kuten ennen vanhaan oli tapana.
Vielä kerran teen niin kuin opas on neuvonut. Pesen kädet juoksevan veden alla ja otan suuhun tilkan vettä, joka sylkäistään pois. Lasken kolikon alttarin edessä olevaan lippaaseen ja kiskaisen katosta riippuvaa köyttä, joka kalisuttaa kelloa.
Kun jumalten huomio on herätetty, kumarran syvään, lyön kädet yhteen kahdesti ja supisen pyyntöni ja kiitokseni.
Lopuksi kumarran hitaasti uudelleen.
Hyvä tietää
Shingon-buddhalaisuus on vuonna 806 Japanissa perustettu, tiibetiläisvaikutteinen buddhalaisuuden koulukunta. Sen perustaja on Kiinassa opiskellut munkki Kūkai, jota kutsutaan nimellä Kōbō Daishi. Shingon-buddhalaisia arvioidaan olevan nykyisin yli 12 miljoonaa. Uskonnon keskuspaikka on Koyasan.
Pyhät reitit
KOYASANIIN pääsee junalla Osakasta noin 1,5 tunnissa. Päätepysäkiltä noustaan jyrkkä vuorenrinne mäkiraitiovaunulla kylään. Koyasanista alkaa yksi pyhiinvaellusreiteistä.
Helpompi ja suositumpi Nakahechi-reitti lähtee Tanaben rannikkokaupungista. Moni jatkaa sieltä vielä bussilla Kumano Kodo -vierailijakeskukseen, josta on 2–3 päivän patikkamatka Hongu Taisha -temppelille.
KUMANO KODON alueelle voi matkustaa vuoden ympäri, mutta sään puolesta parasta aikaa ovat kevät ja syksy. Vuoristossa sataa talvella lunta, kesällä on kuumankosteaa ja usein sateista.
Luonnonkaunis seutu on hyvin perinteistä Japania, jossa voi tutustua maan vanhaan kulttuuriin ja tapoihin. Viehättävät ryokan-majatalot muistuttavat puitteiltaan temppelimajoitusta, mutta niiden ateriat ovat runsaampia ja monipuolisempia.
TEMPPELIMAJOITUSTA eli shukuboa, voi kokeilla monessa paikassa, mutta Koyasanissa se on helpointa. Kylän historiallisista temppeleistä noin 50 on avoinna vieraille, ja niissä on totuttu sekä japanilaisiin että ulkomaalaisiin matkailijoihin.
Varauksen voi tehdä netin kautta. Kylpyhuoneet ja WC:t ovat tavallisesti yhteiset, naisille ja miehille on omansa. Moitteettoman siistiä ja viihtyisää Yochi-in -temppeliä voi hyvin suositella.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 10/2018. Juttua on muokattu.
