Lääkäriksi opiskeleville opetetaan vuorovaikutustaitoja kovin kirjavasti

Parantamisen varaa on, näkee tutkijatohtori Jonna Koponen Itä-Suomen yliopistosta. Kehno vuorovaikutus potilaan ja lääkärin välillä voi vaikuttaa esimerkiksi siihen, noudattaako potilas saamiaan hoito-ohjeita. Huono vuorovaikutus on myös keskeinen potilasvalitusten syy.

Vuorovaikutusopintojen laajuus ja sisällöt ovat kovin kirjavia eri lääketieteellisissä opinahjoissa. Esimerkiksi Helsingissä on kehitetty systemaattisesti vuorovaikutusopintojen polkua 1990-luvulta asti. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa taas opetetaan vuorovaikutustaitoja selkeästi vähemmän.

- Tutkijan perspektiivistä näyttää siltä, että tarvittaisiin paikallista ja myös valtakunnallista kehittämistyötä, että tuotaisiin opetussuunnitelmaan systemaattisesti vuorovaikutusopintojen polku, sanoo Koponen.

Asenteet heikkenevät, kun koulutus etenee

Myös lääkärien erikoistumiskoulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa olisi syytä paneutua enemmän vuorovaikutustaitoihin: Koposen mukaan vuorovaikutustaidot eivät vieläkään ole systemaattisesti osa erikoistumis- ja täydennyskoulutusta.

Vuorovaikutusopinnot pelkästään kandinpolun alussa eivät tutkijan näkökulmasta riitä.

- Tutkimustulosten valossa näyttää edelleenkin siltä, että opiskelijoiden asenteet potilaskeskeisyyttä kohtaan heikkenevät kliinisten opintojen aikana. Tämä antaa viitteitä siitä, että vuorovaikutusopintoja pitäisi olla myös kliinisten opintojen vaiheessa.

Roolipeliä, teatteria ja simuloituja potilaita

Koponen on puheviestinnän alan väitöstutkimuksessaan selvittänyt kokemuksellisten oppimismenetelmien käyttöä lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutuskoulutuksessa.

Tutkimuksessa tehtiin puheviestinnän opetuskokeilu lääketieteen toisen vuosikurssin opiskelijoille vuonna 2006. Opiskelijajoukko, kaikkiaan 132 ihmistä, jaettiin satunnaisesti kolmeen eri porukkaan. Yhdessä käytettiin menetelmänä työpajateatteria, toisessa simuloituja potilaita ja kolmannessa roolipeliä.

Opiskelijoista 84 prosenttia oli sitä mieltä, että kaikki nämä menetelmeät sopivat hyvin tai erittäin hyvin vuorovaikutustaitojen oppimiseen. He kokivat oppineensa vuorovaikutustaitojen lisäksi muun muassa potilaskeskeisyyttä ja uutta tietoa lääkäri-potilasvuorovaikutuksesta.

Tulokset rohkaisevat käyttämään kokemuksellisia oppimismenetelmiä myös tulevaisuudessa.

Uusia keinoja lisää

Vuorovaikutusopintojen kaari on kulkenut melko samansuuntaisesti sekä Suomessa että muissa maissa: 1970-luvulla alkoi kuulua tutkimuksista, joiden mukaan lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutustaidot heikkenevät opintojen aikana. 1980-luvulla alettiin vaatia vuorovaikutusopintojen lisäämistä opetussuunnitelmiin ja 1990-luvulla kehittämistyöhön päästiin tosissaan.

Kärjistäen sanottuna aiemmin uskottiin usein, että mallioppiminen toimii vuorovaikutustaidoissakin: opiskelijat oppivat seuraamalla kokeneiden lääkärien vuorovaikutustilanteita.

- Sittemmin on siirrytty käyttämään kokemuksellisia ja oppijakeskeisiä menetelmiä, kuvailee Koponen.

Keskeisiä menetelmiä vuorovaikutustaitojen oppimisessa ovat esimerkiksi aidot ja simuloidut potilaat, roolipelit, pienryhmätyöskentely, harjoitusten videointi ja videoiden arviointi. Koposen mukaan kansainvälisesti kehitellään koko ajan uusia menetelmiä.

Menetelmien valintana vaikuttaa myös suomalainen nykytilanne: entistä isommat ryhmäkoot:

- Kasvavat ryhmäkoot ovat tulevaisuuden haaste.

Keskeinen potilasvalitusten syy

Miksi sitten on niin tärkeää, että lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutustaitoja yritetään kehittää?

- Tutkimuksissa on havaittu lääkärin ja potilaan välisen vuorovaikutuksen vaikuttavan siihen, miten tyytyväinen potilas on, miten hyvin hän ymmärtää saamiaan ohjeita ja kuinka myöntyväinen hän on noudattamaan niitä, listaa Koponen.

Vuorovaikutuksen epäonnistuminen on hänen mukaansa keskeinen potilasvalitusten syy.

- Laki potilaan asemasta ja oikeuksista velvoittaa lääkäriä tekemään potilasta koskevat hoitopäätökset yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Yhteisymmärrystä ei voi syntyä, ellei ole toisaalta hyvää lääketieteellistä osaamista mutta toisaalta myös hyviä vuorovaikutustaitoja.

Vuorovaikutustaidot kytkeytyvät toki muihinkin tilanteisiin kuin lääkärin ja potilaan välisiin kohtaamisiin. Kollegiaalinen yhteistyö, tiimityöskentely, johtaminen, kulttuurienvälinen viestintä vaativat omaa osaamistaan.

Vaikuttaako todella?

Mutta onko kukaan tutkinut sitä, miten tehokkaasti vuorovaikutusopinnot vaikuttavat? Opitaanko todella?

- Muutamia seurantatutkimuksia on tehty, mutta alan heikkous on tutkimusten vähäisyys. Seurantatutkimuksia tulisi tehdä myös sellaisilla menetelmillä, jotka eivät perustu pelkästään itsearvioon, mainitsee Koponen.

Lähteet: Jonna Koposen puhelinhaastattelu 13.12.2012, Väitöskirja Kokemukselliset oppimismenetelmät lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutuskoulutuksessa (2012)