”Kommunikaatiomme sakkaa – jatkuva riitely vie voimat ja yöunet”

Rakkausklinikalle kirjoittava nainen kertoo tuoreesta suhteestaan, jossa on ollut nopeita käänteitä ja joka on äitynyt riitaisaksi. Nainen kertoo, että he ovat seurustelleet vuoden, mutta mies on tehnyt sinä aikana jo useamman äkkinäisen eropäätöksen sitoutumisen pelossa. Miehellä oli suhteen alussa aiemman eron käsittely kesken ja vapauden kaipuu on ajanut hänet kokeilemaan onneaan sinkkumarkkinoilla. Palattuamme yhteen, hän halusi kuitenkin vielä mennä treffeille toisen naisen kanssa päättääkseen suhteensa hänen kanssaan. Nainen kertoo, että miehen uskottomuus sai hänet surulliseksi, mutta hän oli päättänyt sitoutua suhteeseen.

Nainen päätti muuttaa samalle paikkakunnalle, jossa mies jo asui ja hakea itselleen töitä. Muutos oli nopea ja suuri, joten naisen lapset jäivät asumaan isänsä luokse toistaiseksi. Nainen huomasi kuitenkin heti muuton jälkeen olevansa tyytymätön mieheen ja pariskunta ajautui kuluttavaan riitakierteeseen. Pariskunta on hakenut ammattiapua, mutta haluaisi purkaa akuuttia ja riitaisaa tilannettaan heti, he eivät kuitenkaan tiedä, mistä aloittaa tulehtuneen tilanteen käsittely. Nainen kysyy, miten he voisivat kohentaa riitaisaa arkeaan ja tulla toisiaan vastaan.

Sitoutumisen vaikeus parisuhteeseessa ei välttämättä tarkoita, etteikö mukana olisi tunteita. Kyse voi olla yksinkertaisesti siitä, että toinen tarvitsee aikaa käsitelläkseen tilannetta, muistuttaa perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama. Hän kehottaa paria puhumaan, vaikka mielessä olisi vain hajanaisia ajatuksia – valmista asialistaa ei tarvita.

Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.

Mistä aloittaa riitakierteen purkaminen?

”Hei! Miten voisimme kohentaa hyvin riitaisaksi äitynyttä arkeamme ennen kuin pääsemme keskusteluavun piiriin? Olemme alle vuoden yhdessä ollut pariskunta. Miehelläni oli aluksi edellisen eron käsittely kesken ja sitoutumisongelmia. Sitoutumisongelma aiheutti hänen puoleltaan pari äkkinäistä eropäätöstä. Yhden eropäätöksen aikana hänelle tuli vapauden kaipuu, ja hän kokeili siipiään sinkkumarkkinoilla. Aloimme uudestaan lähentyä, jolloin hän jatkoi kuitenkin sinkkuiluaan ja yritti salassa minulta lopettaa nämä kaikki suhteensa, kun päätti vihdoin suunnata katseensa ainoastaan minuun.

Kun päätimme, että olemme yhdessä, halusi hän vielä seuraavana päivänä mennä toisille treffeille erään naisen kanssa vain kuulemma lopettaakseen suhteen. Uskottomuus aiheutti minussa suurta surua. Siitä huolimatta ajattelin voittaa nämä asiat ja halusin luoda suhteen, jota olimme yrittäneet niin kovasti, kun vihdoin mieskin sitä oikeasti halusi. Mies oli jo aiemmin muuttanut toiselle paikkakunnalle, johon minullakin oli jo aiemmin ollut suuri halu muuttaa. Olin lykännyt ajatusta, koska itselläni on alakouluikäisiä lapsia ja olin aina ajatellut, etten voisi mihinkään lähteä, ennen kuin lapset ovat isoja. Tähän vielä lisäksi koin tyytymättömyyttä työtäni kohtaan, johon olin etsinyt ratkaisua.

Kun en työvuosistani huolimatta vieläkään onnistunut saamaan vakituista työpaikkaa, tuli suuri halu tehdä päätös muutosta toiselle paikkakunnalle. Päätin nopeasti muuttaa toiselle paikkakunnalle miehen kanssa yhteen ja hakea uutta työtä. Muutto ja lasten asioiden sumpliminen lasten isän kanssa ei sujunut hyvin, joten muutos oli aika raskas. Sovimme, että lapset saisivat nopean muutoksen vuoksi vielä jäädä asumaan kotipaikkakunnalleen isänsä luo ja toiveissa olisi, että he tulisivat myöhemmin perässä.

Muuton jälkeen huomasin yhtäkkiä olevani miestäni kohtaan tyytymätön ja vaativani häneltä asioita, joihin olin ollut aiemmin tyytyväinen. Meillä alkoi tästä riitakierre, joka on vienyt voimia ja yöunia. Sanoin miehelleni, että jos aiomme pelastaa sen kaiken hyvän, mitä meillä on, niin nyt täytyy hakea apua. Jonot ovat kuitenkin pitkiä joka paikkaan, ja molemmilla olisi halua työskennellä asian eteen jo etukäteen. Emme kuitenkaan löydä punaista lankaa, mistä aloittaa riitakierteen purkaminen. Puhumme paljon myös hyvistä asioista suhteessamme, joita tiedämme olevan paljon. Jokin kommunikaatiossamme sakkaa, mutta emme tiedä, mikä kohta se on ja miten voisimme molemmat tulla siinä vastaan toisiamme.”

Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama vastaa:

Elämässänne on viime aikoina tapahtunut paljon ja vauhdilla: paikkakunnan vaihdos, sinun työnhakuasiasi ja lasten jääminen tällä erää isänsä luo asumaan. Miehesi puolestaan on tempoillut sitoutumisasioissa. Vaikka olitte jo aloittaneet seurustelun, mies kävi erovierailulla yhden seurustelukumppaninsa luona. Tämä vaikuttaa yhtäältä vastuullisen ihmisen toiminnalta: suhteita ei lopeteta tekstiviestillä tai puhelinsoitolla, vaan reilusti kasvotusten. Toisaalta on ymmärrettävää, että tuo tapaaminen herätti sinussa huolta siitä, että vanha suola saattaisi vielä janottaa. Tällaisessa tilanteessa kumppanien olisi syytä sopia erovierailun rajoista: mikä paikka, mikä kellonaika, kauanko keskustelu kestää? Soittaako mies tilanteen selvitettyään sinulle? Minkä verran ja mitä käydystä keskustelusta voidaan jakaa loukkaamatta kenenkään yksityisyyttä?

Miehesi sitoutumisen vaikeus ei merkitse sitä, etteikö hänellä olisi tunteita sinua kohtaan. Lähinnä on kyse siitä, että hän tarvitsee aikaa. Se on ymmärrettävää ja tarpeellista nyt, kun kaikki kuvaamasi vauhdikas tapahtuminen on tasoittunut. Voisitko antaa hänelle rauhan koota ja käsitellä tunteitaan rauhassa, ilman raportoimisen velvoitetta?

Tilanteessanne kuulostaa erityisen hyvältä se, että olette molemmat sitoutuneita tekemään työtä suhteenne eteen ja hakemaan siihen myös keskusteluapua. Tuollainen yhteinen motivaatio auttaa rakentamaan vahvaa yhteistä perustaa. Jotta yhteisestä elämästänne ei puhuttaisi vain ongelmakeskeisesti, voisitte kumpikin miettiä suhteestanne yhden asian, joka tuottaa teille iloa. Kertokaa ilon aiheenne toisillenne ja tallettakaa ne mieleenne kannustamaan eteenpäin.

Kuulostaa ymmärrettävältä, että miehen edellisen eron käsittely on sekoittanut hänen tunteidensa pakkaa: hän haluaa suhdetta kanssasi, mutta samalla pelkää sitä. Mitä, jos suhde sinun kanssasi nostaisi esille vanhoja ongelmia? Entä, jos hän löytäisi itsensä uudestaan samanlaisesta tilanteesta kuin entisessä liitossaan? Onkohan hän tuntenut tämän tyyppisiä pelkoja noiden äkillisten eroilmoitustensa kohdalla? Vaikka hän on halunnut suhdetta sinun kanssasi, jokin pelko on aika ajoin johtanut hänet äkkijarrutuksiin. Tämä on tietysti ollut sinulle äärimmäisen kuormittavaa ja vetänyt maton jalkojesi alta. Minkä varaan uskaltaa rakentaa, kun mies ei näytä olevan varma tunteistaan?

Mahtaisiko mies itse saada yhtään kiinni pelostaan? Mitä pelko kuiskii hänen korvaansa silloin, kun hän on tekemässä eroa? Mitä uhkaavaa sitoutumiseen liittyy? Tuntuuko sitoutuminen itsessään ahdistavalta vai liittyykö ahdistus teidän välisiinne käsittelemättömiin kysymyksiin? Tai ehkä on kyse jostakin muusta, jota hän ei itsekään tunnista. Silloin asian rauhallinen jättäminen joksikin aikaa hautumaan usein auttaa. Ahdistuksen ja muiden tunteiden juuria voi kaivella rauhassa ja luottaa siihen, että ymmärrys itseä kohtaan muodostuu vähitellen, pakottamatta. Voitte sopia, että sitä myötä, kun hän saa kiinni jostain asiaan liittyvästä langanpäästä, hän ottaa sen puheeksi.

Keskustelun aloittaminen yhteisistä asioista ei tarkoita, että täytyisi olla valmis asialista tai varmoja mielipiteitä. Toiselle voi puhua, vaikka mielessä olisi vain hajanaisia ajatuksia. Kun keskustelu lähtee liikkeelle, kaikki tarpeellinen tulee kyllä sanotuksi. Välillä voidaan pitää taukoja tai sopia keskustelun jatkamisesta myöhemmin.

Hankalista asioista puhumisen kynnys on monen mielessä hyvin korkea. Kenellepä sellainen keskustelu helppoa olisi. Joskus kynnys ottaa vaikea asia puheeksi tuntuu niin korkealta, että teot saavat puhua sanojen sijasta. Silloin eläminen käy arvaamattomaksi. Koskaan ei voi tietää, mitä toinen saa päähänsä ja mikä mielen sisäinen kuormitus taustalla myllertää. Sen vuoksi on tärkeää opetella itsetuntemusta niin yksilöinä kuin yhdessäkin. Kuulostaa siltä, että suhteenne on jo miehesikin mielessä vakautunut. Olette saaneet monia asioita selvitetyksi ja suunnitelmia toteutetuksi. Nyt, kun ulkoiset rakenteet alkavat olla valmiina, on puhumisen aika.

Kerrot, kuinka päätit muutosta samalle paikkakunnalle miehesi kanssa. Tuo päätös ei ollut helppo, koska sen yhtenä seurauksena oli lasten jääminen asumaan isänsä luokse. Uskon kuitenkin, että teit hyvän valinnan lastesi parhaaksi. Kaikki ei nyt muutu heidän elämässään kerralla, vaan heidän arkensa jatkuu tutussa ympäristössä.

Suhteenne on nyt kestänyt vuoden. Siinä ajassa rakastumisen ensihuuma tasoittuu. Kahdesta yksilöstä on aluksi tullut pari. Suhteen alku on yleensä symbioottista, yhteen sulautunutta. On vain kaksi rakastunutta, jotka ovat yhtä. Siinä vaiheessa tuntuu, että molemmat ovat kaikesta samaa mieltä. Nyt olette alkaneet eriytyä ja tulla esille omina persooninanne. Ette ajattelekaan kaikista asioista samoin. Kummallakin on omia tarpeitaan, joita hän toivoisi kumppanin täyttävän. Se on normaalia kehitystä ja suhteen kasvun merkki. Tämä kasvu näkyy sinun osaltasi tyytymättömyytenä ja vaatimuksina miestä kohtaan. Voisitko tunnustella mielessäsi, millainen tyytymättömyyden häivähdys on niin lievä, että se joutaa haihtumaan itsekseen, millainen taas ylittää puheeksiottokynnyksen.

Kasvunne erillisyyteen näkyy nyt riitakierteenä. Siihen vaiheeseen ei kuitenkaan tarvitse jäädä. Erillisyyttä voidaan opetella ilman jatkuvaa riitaakin. Mikä auttaisi sinua tuomaan esiin tarpeitasi jo silloin, kun pystyt esittämään niitä asiallisesti ilman turhautumista ja kiukkua? Tai mikä olisi nopea korjausliike kiukunpurskahduksen jo päästyä suusta?

Nyt olisi tarpeen aikalisä. Olette viisaasti hakeneet apua, mutta jo sitä odotellessa voitte tehdä paljon asioidenne edistämiseksi. Puhuit miehellesikin kaiken sen hyvän pelastamisesta, mitä teillä on. Jos puhevälit ovat tulehtuneet, voisitteko aloittaa tekemällä yhdessä sellaisia asioita, joista molemmat nautitte? Yhteinen toiminta auttaa teitä siirtymään eri tasolle kuin pelkkä tyytymättömyydestä puhuminen. Yhteisen hyvän hetken tuomassa läheisyydessä keskustelukin saattaa aueta luontevasti ja pakottomasti.

Olette astuneet yhdessä polulle, jonka päätepistettä ei näy. Toivon teille pieniä, hyviä askeleita ja yhteisiä löytöjä matkallanne.

Päivi