Tunneihmiseksi ei synnytä, vaan kehitytään. Leijonan olemus kehittyy niistä tunnesiteistä, joita se solmii. Vasta kun tunteita koetaan kodin ulkopuolella, pääsee tämä sielu vauhtiin.
Leijonilla on usein 9–12-vuotiaana esiintymiskausi, joka voi mennä ohi, mutta palata myöhemmin. Tunneherkkyyden ja sitä täydentävän tyylitajun yhteensovittaminen ei ole mikään nuoruuden juttu. Leijona on valmis persoona vasta ikähaarukassa 28–34. Myös rakkaussuhteet alkavat luontua tuossa vaiheessa, kun realismi alkaa sujua.
Jos sosiaalinen itsetunto on riittävän hyvä ja pitää ihmisistä, on kolmekymppinen leijona valmis rooliin, jossa kanssaihmiselle tuotetaan iloa ja pientä draamaa. On oikeastaan sama, onko kampaaja, baarimestari, taksikuski vai korteistakatsoja – tärkeintä on tuottaa toiselle kokemus, että hänet on noteerattu.
Itsetunto voimistaa sosiaalista intuitiota, jonka avulla voi salamannopeasti arvioida sekä kumppaniksi haluavan että asiakkaan luonteen, olot ja tarpeet. Tärkeintä on uskaltautua näyttämään lämpöä ja kohdata toisiaan sydämellään. Ravintoloitsija Satu Silvo on Suomen ihanaleijona.
Suurin kaikista on rakkaus – myyttisen Eevan tunne. Moni leijona on kuvaillut ensirakkauttaan kirjoissa ja haastatteluissa. Vaikka se ei aina kestä, se on tärkeä kokemus, koska tämän tunneihmisen toivoisi rakastavan elämää, elämäntyötään ja valikoivasti myös kanssaihmisiään. Ihannekumppanin pitäisi olla romanttinen – sellainen joka osaa pysähtyä jellonan edessä ja juhlistaa yhteistä tunnesidettä.
