Hyvä kauris on ihminen, jonka ideat, keksinnöt ja muut hengentuotteet helpottavat toisten elämää. Jos taviskauris keksii jotain näppärää ja postittaa ideansa niksipalstalle, josta lukijat sen omaksuvat ja voivat kierrättää jätteitä tai tehdä ruoantähteistä herkullisen aterian, on hän hintansa nokkinut.
Historiasta löytyy Louis Pasteur, joka keksi kuumentaa maitoa parantaen sen säilyvyyttä. Pastörointia käytetään edelleen kaikkialla. Nobel-palkittu A. I. Virtanen antoi nimensä AIV-rehulle, jonka ansiosta lehmänrehu säilyy talven yli.
Kannattaa huomata, että näiden talvilasten elämä liittyy syntymävuodenaikaan. Voi arvailla että ensimmäiset villasukat on virkannut kauris. Kuten brittiläiset sanovat: välttämättömyys on keksintöjen äiti. Lapset ja lehmät on ruokittava talvellakin – ja jalat pidettävä lämpiminä. Kauriin pärjääminen onkin kiinni siitä, että tajuaa ulkoiset pakot ja keksii keinoja niiden voittamiseksi – tai omaksuu toisten keksimiä niksejä.
Kuten muillakin talvimerkeillä, on kauriilla noin kolme mahdollista elämänpolkua: opinnot, musiikki ja vaeltelu. Jos plakkarissa on tutkinto, edessä on ura, jolle pitää antautua. Soittimen hallinta tai laulutunnit viitoittavat erilaiselle tielle.
Vaeltelu vei ennen vanhaan ihmisiä Ameriikan raitille, mutta nykyään voi lähteä mihin vain, ja antautua eteen tuleville tilaisuuksille. Tärkeää on, ettei haaskaa aikaansa jossitteluun. Hyvä kauris antautuu kohtalolleen kuten Remu rumpaliksi tai Sofi Oksanen kirjailijaksi.
