Kalojen myötä lopputalvi muuttuu kevääksi, mistä johtuen kaloilla on sisäänrakennettu kyky aistia aikojen muuttumista yleisemminkin. Kalat ovat ilmapuntari-ihmisiä. Sekä pienissä että suurissa asioissa he reagoivat ensimmäisten joukossa uusiin tuuliin.
Jos vaikkapa ihmiset alkaisivat muuttaa kaupungista maalle suuremmassa määrin, voisi kalaihminen avata kiinteistönvälityksen ja hyötyä tästä trendistä. Jos "fisu" huomaa, ettei viikonloppuna maistelu enää huvita, on mediassa pian juttuja suomalaisten raitistumisesta – ja niin pois päin.
Toinen lopputalven piirre on se, että kun jollekin ilmiölle pitää löytää kasvot, ovat kalat ensimmäisenä jonossa. Sattumalta silakkamarkkinoille tullut fisu pääsee televisiouutisiin kertomaan vaikutelmiaan. Millaista on asua Kodisjoella tai Kiimingissä? Paikallinen kala kertoo.
Tämä heijastelee talven asetusta – pimeyden lapset ovat jokamiehiä, jotka ovat keskenään vaihdettavissa. Tästä ei pidä älähtää, koska se sattuu olemaan kehityksen huippu, jonka ansiosta kulttuuri pysyy pystyssä, vaikka kaikki sen edustajat vaihtuvat ajan kanssa nuorempiin.
Kaloilla on myös verraton kyky tuurata toisia, kun nämä katkovat luitaan tai ovat muuten työkyvyttömiä. Tässä auttaa alitajuinen kyky omaksua rooleja, mikä on mielikuvituksen erikoinen muoto. Tiedenero Einstein sanoi aina, että aivojen tärkein taito on mielikuvitus. Myös huumorintaju on yksi älykkyyden muoto – ja siinähän ne tärkeimmät kalapiirteet ovatkin.
Kalojen erityisin lahja on kyky elää hyvin vanhaksi, ja kokea silti elämänsä mielekkääksi. Jos mieleen tulee Aira Samulin, niin hyvästä syystä!
