Jousimieheksi ei synnytä, vaan tempaudutaan. Joskus se tapahtuu jo lapsena. Sytyke voi olla lemmikki-eläin, ottelu johon pääsee katsojaksi tai vaikka televisio-ohjelma. Pienen jousimiehen päässä syttyy lamppu: tämä on minun juttuni! Joillekin riittää yksi hurahdus – eikä tämä sana ole tässä negatiivinen. Jotkut tempautuvat uusiin asioihin esimerkiksi 12 vuoden välein. Tämä jakso on tälle merkille tärkeä.
Usein innostuksenaihe vie kauas kotoa – opiskelemaan, matkustamaan tai osallistumaan samanmielisten piireihin. Nuorta sielua ohjaa oikeudenmukaisuus tai voitontahto. Aikuinen sielu rakastuu Pariisiin tai pariisilaiseen. Vanhat sielut etsivät totuutta, ja voivat opiskella kieliä ja muuttaa muualle totuuden perässä.
Varsinkin yöllä syntyneissä on myös niitä, jotka viihtyvät kirjapinojen tai muiden kokoelmien kanssa yksikseen. Tällöin kieli tai musiikki on yhdysside ulkomaailmaan. Sibeliusta ei nähty koiraa ulkoiluttamassa ja Suomen suurenmoisin jousimies, lastenkirjailija Kirsi Kunnas on viihtynyt työpöydän ääressä, vaikka on toki muuten voinut parveilla ihmisten parissa.
Jousimiehen avainikä on 56–62 vuotta. Tuolloin voi jo olla oman alansa tietäjä tai velho. Osallistuva elämäntapa voi viedä vaikka eduskuntaan tai harrastuspiirin johtoon. Vanhuus on harvoin tyhjä ja yksinäinen. Jos jälkikasvua on siunaantunut, ja sille jälkikasvua, voi isovanhemman rooli olla rooleista parhain.
