Terve.fi

Kutinaa ja punoitusta varvasväleissä

Kutinaa ja punoitusta varvasväleissä
Ihon sienitaudit ovat tavallinen ihoinfektioiden ryhmä. Tyypillisesti silsa iskee kynsiin, etenkin isovarpaisiin, mutta osaa se hakeutua myös muualle.
Teksti

Varsinkin ihoalueet, jossa kostea iho hautoo toista ihoa vasten, kuten nivusseutu ja varpaiden välit, ovat rihmasienille mieluisia.

Jalkasilsan aiheuttaa rihmasienilajike Tricophyton rubrum, harvemmin sen lähisukulainen Tricophyton mentagrophytes. Useimmiten sen löytää reunimmaisesta varvasvälistä, jossa se vähän aikaa muhittuaan lähtee herkästi leviämään myös muihin varvasväleihin, saastuttaa kynnen ja saattaapa se pitkittyessään hakeutua koko jalkapohjankin alueelle.

Silsasientä kaikkialla missä ihmisiäkin

Rihmasienet ovat niin tavallisia, että ihmisen on varmaankin mahdotonta elää ilman, että altistuisi niille jossakin yhteydessä.

Julkiset pesutilat kuntosaleilla ja uimahalleilla ovat niille otollista maaperää. Sellaisissa paikoissa vieraillessaan olisikin syytä käyttää henkilökohtaisia sandaaleita ja huolehtia varvasvälihygieniastaan, mikäli haluaa välttyä sienitartunnalta. Ikäihmiset tai entuudestaan sairaat ovat taudille muita alttiimpia.

Usein kutsumaton rihmasienivieras havaitaan varvasvälipesästään pitkän talven jälkeen, kun hiostavat talvikengät riisutaan ja aletaan pukeutua kevyemmin.

Tartunta on joskus oireeton, ja siksi olisikin syytä tarkkailla varpaitaan säännöllisesti, jottei infektio huomaamattomana pitkittyisi. Sinänsä silsa ei ole vaarallinen, mutta vaurioitunut iho saattaa toimia porttina muille infektiotaudeille, kuten streptokokkibakteerin aiheuttamalle ruusutulehdukselle, joka ei normaalisti pystyisi ehjän ihon läpi iskemään.

Varvasvälisilsan erottaa muita varvasvälejä vaaleampana ja hautuneena ihona, jossa on joskus kevyttä ihon kuoriutumista, punoitusta, kutinaa ja ihorikkeymää.

Kynteen levitessään kynsi muuttuu paksuuntuneeksi, sameaksi, epämuotoiseksi ja vaikeasti leikattavaksi.

Mikäli rihmasieni onnistuu levittäytymään koko jalkapohjan alueelle, jalkapohja alkaa hennosti hilsehtiä ja ihon pinta muuttuu mokkasiinimaiseksi. Ihottuman reuna-alueella voi olla punoitusta ja jopa rakkulointia.

Jalkasilsan diagnoosi on helpoimmissa tapauksissa selvä jo ensi silmäyksellä, mutta joskus otetaan sieniviljelynäyte, joka varmistaa epäilyt.

Lievissä tapauksissa omahoito parantaa

Tavanomainen yhden tai kahden varvasvälin silsa on helppo hoitaa apteekista reseptittä saatavilla valmisteilla. Yleisimmin käytettävissä voiteissa on terbinafiinia tai imidatsoli-ryhmän sienilääkkeitä.

Kutiseviin ja kovin tulehtuneisiin muutoksiin voi käyttää sienilääkkeen ja miedon kortisonivoiteen sekoitusta, joka lievittää oireita nopeammin. Voidetta käytetään kerran tai kahdesti päivässä kuuriluonteisesti pakkauksen ohjeen mukaan.

Mikäli ihottuma näyttää levinneen laajemmalle jalkaterässä tai se on erityisen punoitteleva ja ärtynyt, on syytä käydä näyttämässä tilannetta lääkärille ennen lääkehoitokokeiluja.

Mukana voi nimittäin olla bakteeritulehdusta, joka on päässyt leimahtamaan rikkonaisen ihon läpi, eivätkä silsavoiteet muutenkaan ole riittävä hoito laajassa jalkasilsassa, vaan lääkäri voi harkita parantumisen varmistamiseksi suun kautta otettavaa sienilääkekuuria.

Ehkäisyä ei myöskään saa unohtaa, joten muistakaamme sulkea jumppakassiin myös suihkusandaalit!

Julkaistu: 4.2.2008
Kommentoi »