Terve.fi

Hiuksia päässä tänään, huomenna vielä enemmän

Hiuksia päässä tänään, huomenna vielä enemmän
Hiustenlähtöä voidaan hoitaa lääkkeillä, hiusten siirroilla tai molemmilla. Lopullista ratkaisua ongelmaan ei kuitenkaan ole löydetty.

Hiustenlähtöä voidaan hoitaa lääkkeillä, hiusten siirroilla tai molemmilla. Lopullista ratkaisua ei kuitenkaan ole löydetty.

Yleisimmästä eli miestyyppisestä hiustenlähdöstä kärsiville miehille ja naisille, jotka pähkäilevät, mitä tälle vaivalle voisi tehdä, on tarjolla sekä rohkaisevia että lannistavia uutisia.

Hiusten nuoruuden loistoa ei vieläkään pystytä noin vain palauttamaan. FDA ei ole hyväksynyt tällä käyttöaiheella yhtään uutta lääkettä sitten vuoden 1997. Hiusten siirtokin, joka on käytössä olevista hoidoista tehokkain, tulee kalliiksi eikä näillä näkymin halpene jatkossakaan.

Hiusten siirtojen tulokset ovat parantuneet kirurgisten tekniikoiden kehittymisen myötä, mikä varmasti ilahduttaa niitä, joilla on tähän varaa. Toisaalta viimeaikaiset bioteknologiset keksinnöt saattavat johtaa yhä kajoamattomampiin hoitoihin.

Rappeutuvat karvatupet

Keskimääräisellä murrosikäisellä on päänahassaan noin 100 000 hiusta. Lähes jokainen ihminen kärsii iän myötä jonkinasteisesta hiustenlähdöstä, mutta miestyyppisestä hiustenlähdöstä kärsivillä ongelma on muita näkyvämpi. Tämä jommaltakummalta vanhemmalta peritty ominaisuus saa hiukset vähitellen lähtemään päälaelta. Noin joka toinen mies on 50 ikävuoteen ja noin 38 % naisista 70 ikävuoteen mennessä merkittävästi kaljuuntunut.

Miestyyppinen hiustenlähtö aiheutuu päänahan karvatuppien vähittäisestä surkastumisesta, jolloin ne eivät enää kasvata hiuksia yhtä tehokkaasti kuin nuorempana. Yksittäinen hius kasvaa normaalisti kahdesta kuuteen vuotta, lepää useita kuukausia ja irtoaa sitten. Tilalle kasvaa uusi hius. Terveen päänahan karvatupista yli 90 % on kasvuvaiheessa.

Karvatuppien surkastuessa kasvuvaihe lyhenee ja lepovaihe pitenee. Tästä aiheutuu kaksi ongelmaa. Uudet hiukset ovat yhä lyhyempiä, mutta samalla niitä on myös vähemmän. Nämä ikääntyneet karvatupet tuottavat myös ohuempia hiuksia. Miestyyppisestä hiustenlähdöstä kärsivillä miehillä (ja hyvin harvoilla naisilla) on kolmaskin ongelma: karvatupet surkastuvat riittävästi menettääkseen kokonaan kykynsä kasvattaa hiuksia, joten kaljuus alkaa levitä.

Karvatuppien kyky kasvattaa hiuksia heikkenee hormonaalisten muutosten takia. 5-alfa-reduktaasi-niminen entsyymi muuntaa testosteronia dihydrotestosteroniksi (DHT), joka stimuloi karvatuppien kasvua, tosin tyypillisesti vain kasvoissa ja muissa kehon osissa muttei päänahassa, missä sen vaikutukset ovatkin päinvastaisia. Miestyyppisestä hiustenlähdöstä kärsivien nuorten miesten ja naisten veren 5-alfa-reduktaasitasot ovat tavallista korkeampia ja testosteronia estrogeeniksi muuntavan entsyymin tasot puolestaan tavallista matalampia.

Naisten miestyyppinen hiustenlähtö tunnetaan kuitenkin yhä huonosti. Tutkijat uskovat, että useiden entsyymien ja hormonien yhteisvaikutuksen lopputulos muistuttaa DHT:n vaikutuksia. Estrogeeni näyttää suojaavan hiustenlähdöltä. Tutkimustulokset viittaavatkin siihen, että estrogeenin ja testosteronin välinen suhde saattaa olla tämän ilmiön takana. Hiustenlähtöä voi tapahtua milloin tahansa puberteetin jälkeen, mutta monet naiset alkavat kärsiä tästä vaivasta vasta yli 50-vuotiaina, luultavasti vähenevän estrogeenierityksen myötä.  

Hellävaraisesti

Hiustenlähtöä voi sen varhaisvaiheessa vähentää hoitamalla hiuksia hellästi. Hiukset ovat kosteina hauraampia kuin kuivina, joten on tärkeää kuivata hiukset hellästi pyyhkeellä eikä kammata tai harjata niitä rajusti. Hiusten väkivaltainen kohtelu voi saada hiukset irtoamaan kasvualustastaan. Pään raapimisen sanotaan helpottavan ajattelua, mutta se ei ole hiuksille hyväksi. Jos päänahka kutisee herkästi, kutinaa vähentävän shampoon käyttö saattaa auttaa. Afrokampaukset ja kaikki kampaukset, joissa hiuksiin kohdistuu vetoa, voivat nopeuttaa hiustenlähtöä.

Hiustenlähtöön löytyy internetistä monenlaisia hoitoja. Jotkut niistä perustuvat erikoisshampoisiin ja kapseleina nautittaviin luontaistuotteisiin, jotka voivat sisältää mm. sahapalmua. Tuotteita ylistävistä, maksetuista lausunnoista huolimatta näiden konstien tehosta ei ole juurikaan näyttöä. Tuotteet kannattaakin jättää ostamatta.

Hiuslisäke voi tietysti tulla kyseeseen, mutta sillä on taipumus kulua ja haalistua parin vuoden säännöllisessä käytössä kampaamisen, auringonsäteilyn ja tavanomaisen pesun takia. Huomaamattomat hiuslisäkkeet ovat lisäksi usein kalliita.

Kun äkillinen hiustenlähtö yllättää

Hiustenlähtö tapahtuu yleensä vähitellen vuosien aikana, mutta tietyt tilat voivat nopeuttaa sitä. Tässä muutamia niistä:

Pälvikaljuus (alopecia areata)

Pälvikaljuus on autoimmuunisairaus, jossa tulehdussolut hyökkäävät omia karvatuppia vastaan aiheuttaen hiustenlähtöä pieninä, pyöreinä, kolikkoa suurempina pälvinä. Useimmilla tästä sairaudesta kärsivillä on päässään vain muutama harva pälvi. Toisilta lähtee enemmänkin hiuksia. Harvoissa tapauksissa jopa kaikki hiukset voivat lähteä päästä, minkä lisäksi muukin ihokarvoitus voi hävitä. Monien muiden autoimmuunisairauksien tavoin tämänkään taudin perimmäistä syytä ei tunneta. Joillakin potilailla ilmenee toistuvia hiustenlähtöepisodeja. Useimmiten hiukset kasvavat itsestään takaisin 6–12 kuukauden kuluessa, mutta aikataulua ei voida ennustaa kovin tarkasti. Tietyt hoidot voivat nopeuttaa hiusten takaisinkasvua potilaiden odotellessa hiusten kasvun normalisoitumista. Tällaisia ovat mm. antraliini, siklosporiini, minoksidiili ja sulfasalatsiini paikallishoitona, kortikosteroidit ruiskeina, tabletteina tai voiteena sekä fotodynaaminen hoito, jossa ultraviolettisäteilyllä aktivoidaan valoherkkiä lääkkeitä. Mikään näistä hoidoista ei ole takuuvarma.

Hajanainen hiustenlähtö (telogen effluvium)

Hajanainen hiustenlähtö on äkillinen, nopea hiustenlähtö, jota ilmenee liian monen hiuksen siirtyessä yhtä aikaa kasvusyklinsä lepovaiheeseen (telogeenivaihe). Se johtaa yleensä pikemminkin hiusten ohenemiseen kuin kaljuuntumiseen. Ihmiset saattavat huomata tyynylleen, hiusharjaansa tai kampaansa irronneen tavallista enemmän hiuksia. Tämän lisäksi vetokokeessa, jossa pientä hiustukkoa vedetään hellävaraisesti, voi irrota paljon hiuksia.

Lähes mikä tahansa ruumiillista stressiä tai hormonaalisia muutoksia aiheuttava tekijä voi laukaista hiustenlähdön. Tällaisia ovat mm. synnytys, raju tehodieetti, iso leikkaus tai vaikea infektio. Yli 30 lääkettä on yhdistetty hajanaiseen hiustenlähtöön. Tällaisia ovat mm. hepariini ja varfariini (veren hyytymisenestolääkkeitä), litium (kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääke) sekä ramipriili (ACE-estäjä).

Kunhan tämän tyyppisen hiustenlähdön syy on poistettu, hiukset kasvavat lähes aina takaisin. Syyn selvittäminen ja eliminointi onkin tässä tärkeää. Synnytyksen, infektion tai leikkauksen jälkeen olisi parasta odotella jonkin aikaa, koska hiusten uudelleenkasvu voi helposti viedä useita kuukausia tai kauemminkin.

Syöpähoidon aiheuttama hiustenlähtö (anagen effluvium)

Kemoterapian haittavaikutuksena ilmenevä hiustenlähtö on läheistä sukua hajanaiselle hiustenlähdölle, mutta johtuu hiusten kasvuvaiheen (anageenivaihe) häiriöstä, joten sitä pidetään erillisenä häiriönä. Tällainen hiustenlähtö on yksi eräiden syöpälääkkeiden haittavaikutuksista. Monet syöpälääkkeet pienentävät nimittäin kasvaimia hidastamalla solujen nopeaa jakautumista, josta hiustenkin kasvu riippuu.

Hiustenlähtö alkaa yleensä 1–2 viikkoa kemoterapian aloittamisesta. Hiustenlähtö on yleensä sitä vaikeampaa, mitä useampaa eri lääkettä käytetään ja on yleensä nopeaa. Potilaat saattavat menettää kaikki hiuksensa. Tällaista hiustenlähtöä ei voida mitenkään ehkäistä, mutta hiukset kasvavat vähitellen takaisin syöpähoitojen loputtua.

Lääkehoito tulee kalliiksi

FDA on hyväksynyt hiustenlähtöön kaksi lääkettä: ilman reseptiä myytävän minoksidiilin ja reseptillä myytävän finasteridin.

Minoksidiilia on saatavissa 2-prosenttisena liuoksena naisille ja 2–5-prosenttisena liuoksena miehille. Vuonna 2006 minoksidiilista tuli markkinoille vaahtoversio, jonka valmistaja väittää kuivuvan nopeammin ja olevan vähemmän rasvainen kuin aikaisemmat versiot.

Tutkimuksissa minoksidiilia kahdesti päivässä käyttäneistä 25–50 % on havainnut hiustenlähdön hidastuneen ja hiusten kasvun jopa virkistyneen. Yleisimmät haittavaikutukset ovat kutina ja ärsytys. Hoito maksaa noin 10-15 dollaria kuukaudessa.

Finasteridiä on saatavissa 1 milligramman tabletteina, kun sitä käytetään hiustenlähtöön. Miehet käyttävät sitä isompina annoksina eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun hoitoon. Lääke estää testosteronin muuntumisen DHT:ksi ja on hyväksytty vain miehille. Eräissä tutkimuksissa on kuitenkin saatu viitteitä siitä, että finasteridi tehoaisi tietyissä olosuhteissa naistenkin hiustenlähtöön, mutta tähän mennessä tehdyissä varhaisissa kokeissa tätä ei ole voitu vahvistaa. Finasteridi on minoksidiilia tehokkaampi. Sitä käyttäneistä kaksi kolmesta on kertonut hiustensa kasvun virkistyneen. Lääke on toisaalta kalliimpi ja maksaa 50-75 dollaria kuukaudessa. Haittavaikutukset ovat harvinaisia, mutta finasteridi voi aiheuttaa erektiohäiriön ja seksuaalista haluttomuutta.

Kiusallista sekä minoksidiilin että finasteridin käytössä on se, että niitä on käytettävä jatkuvasti, jotta hyödyt säilyisivät. Kun lääkitys lopetetaan, kaljuus palaa entiselleen. Niinpä vuosien hoito voi tulla kalliiksi.

Lääkärit neuvovat yleensä huomattavasta miestyyppisestä hiustenlähdöstä kärsiviä potilaitaan kokeilemaan ensin tavanomaisia hoitokeinoja ainakin vuoden ajan. Jos tulokset eivät tyydytä, voidaan turvautua hiustensiirtoon.

Karvatupet jaetaan eri puolille päätä

Hiustensiirrossa poistetaan karvatuppia normaalin hiustenkasvun alueelta pään sivuilta ja siirretään alueille, joiden hiukset ovat ohentuneet. Raha on yksi tärkeimmistä hiustensiirron esteistä. Käsityövaltainen, viisi tuntia kestävä toimenpide, joka tyypillisesti vaatii jopa yhdeksänhenkisen leikkaustiimin maksaa 8 000-12 000 dollaria. Kaiken lisäksi parhaat tulokset vaativat yleensä kaksi toimenpidettä.

Hiustensiirtotekniikka on tasaisesti parantunut sitten 1950-luvun, jolloin se kehitettiin, joten nykyisin on aikaansaatavissa aiempaa luonnollisempi hiusraja ja ulkonäkö. Kirurgit ovat siirtyneet isoista siirteistä pieniin minisiirteisiin (3–6 karvatuppea) ja mikrosiirteisiin (1–2 karvatuppea).

Viimeisin tekniikka on ns. follicular unit -mikrosiirretekniikka (FUT), joka jatkaa nopeaa kehitystä kohti yhä pienempiä siirteitä. Yksi siirrettävä yksikkö on tässä pieni kimppu, joka käsittää 1–4 karvatuppea, talirauhasia, pienen karvankohottajalihaksen ja muuta kudosta. Kun siirrettävät yksiköt on poistettu, joko kapeina kaistaleina tai yksikkö kerrallaan, kirurgi poistaa ylimääräistä kudosta ennen kuin istuttaa yksittäiset yksiköt päänahkaan.

Tämä tekniikka mahdollistaa siirrettävien hiusten istuttamisen yhä tiheämpään ja vähentää tahatonta karvatuppien tuhoa niitä siirrettäessä. FUT-tekniikka on parantanut tuloksia naisilla, joten hiustensiirto tuleekin nykyisin aiempaa paremmin kysymykseen myös heillä.

Noin 80 % siirretyistä hiuksista irtoaa kolmen viikon sisällä, mutta noin kolme kuukautta tämän jälkeen karvatupet alkavat kasvattaa hiuksia normaaliin tapaan ja hiusten kasvu jatkuu siitä eteenpäin. Minoksidiilin käyttö voi nopeuttaa tätä prosessia. Komplikaatiot ovat harvinaisia, mutta verenvuotoa, infektioita ja arpimuodostusta voi esiintyä.

Hiova geeli

Kehitteillä on useita lääkkeitä, joiden avulla karvatuppien toimintakyky voidaan säilyttää. Ne muistuttavat lähestymistavaltaan minoksidiilia ja finasteridiä. Eräät lääkeyhtiöt toivovat kuitenkin pystyvänsä kehittämään täysin uusia lähestymistapoja, joiden avulla voitaisiin luoda karvatuppia lähes tyhjästä. Yksi esimerkki sai alkunsa Pennsylvanian yliopiston tutkijoiden havaittua haavoista toipuvien hiirten kehittäneen uusia karvatuppia. Vuonna 2007 arvostetussa Nature-lehdessä julkaistussa tutkimusraportissa päätutkija George Cotsarelis osoitti, että ihoa vaurioitettaessa ihosolut toimivat kantasolujen tavoin tuottaen uusia karvatuppia. Hänen perustamansa yritys pyrkii soveltamaan löytöään ihmisiin, jolloin, ainakin teoriassa, voitaisiin hankaavalla geelillä vaurioittaa ihoa hellävaraisesti, minkä jälkeen iholle laitettaisiin paikallisvoidetta, joka käynnistäisi karvatuppia aikaansaavat geenit.

Toinen biotekninen mahdollisuus on tekniikka, jossa hiuksia kehittäviä soluja uutetaan, monistetaan valvotuissa olosuhteissa (esimerkiksi soluviljelmässä) ja istutetaan takaisin päänahkaan.  

Jokaisen oma asia

Psykologisten seurausten lisäksi miestyyppinen hiustenlähtö ei aiheuta varsinaisia terveyshaittoja. On jokaisen omassa päätäntävallassa, haluaako asialle tehdä jotakin vai haluaako sen unohtaa, mutta päätöksen on hyvä perustua keskusteluihin eri vaihtoehdoista ihotautilääkärin, perheen ja ehkä myös joidenkin objektiivisten ystävien kanssa. Huomioon on otettava ikä, hiustenlähdön mittakaava, odotukset ja taloudellinen tilanne. Asiassa ei ole olemassa oikeaa tai väärää ratkaisua, vaan tilanne riippuu täysin siitä, mitä itse kukin katsoo parhaaksi tehdä suhteessa vaivaan ja kustannuksiin.

Copyright © 2008 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

 

Julkaistu: 19.5.2009
Kommentoi »