Narsistin kanssa elänyt: ”Kumppanini sai minut uskomaan, että ansaitsen kuolla!”

"Suhde narsistin kanssa sai persoonallisuuteni muuttumaan täysin. Minusta tuli masentunut, ahdistunut, pelokas ja takertuva. Ajattelin, että olen mitättömin olento maan päällä ja ansaitsisin korkeintaan liikenneonnettomuuden kohdalleni."

Näin kertoo Noora (nimi muutettu), joka eli yhdessä narsistisen kumppanin kanssa kolme vuotta. Tuon kolmen vuoden aikana Noora menetti itsetuntonsa lähes täysin, eikä usko sen palaavan entiselleen koskaan ammattiavusta huolimatta.

Narsistienuhrit.infon mukaan narsismi on persoonallisuushäiriöihin kuuluva psyykkinen ongelma. Infossa kerrotaan, että narsismista kärsivällä on laaja-alaisia suuruuskuvitelmia joko mielikuvien tai käytöksen tasolla. Narsisti janoaa ihailua, eikä hänellä ole normaalia kykyä empatiaan. Narsistin ihmissuhteet usein kärsivätkin empatian puutteesta ja ylimielisyydestä.

Kuvaus on Nooralle tuttuakin tutumpi. Hänen kumppaninsa narsistiset piirteet nousivat pintaan jo suhteen hyvin varhaisessa vaiheessa.

– Ensimmäiset kumppanini oudot piirteet alkoivat jo viikkojen kuluttua ensitapaamisesta. Hän alkoi kritisoida minua entisestä elämästäni ja pisti minut pyytämään anteeksi tapahtumia, jotka olivat tapahtuneet ennen häntä.

Nooran mukaan kumppani oli kuitenkin alkuaikoina muutoin niin ihana ja rakastettava, ettei hän osannut välittää pienistä outouksista.

– Alkuun en edes huomannut niitä, sillä olin vain niin rakastunut.

Minun olisi pitänyt muuttua”

Lopulta kumppanin jatkuva arvostelu, alistaminen, mitätöinti ja mollaaminen saivat kuitenkin riittää Nooralle.

– Lähdin hakemaan netistä apua ahdistukseeni ja törmäsin ensimmäisen kerran tietoon narsismista. Kun luin kuvauksia narsistisesta ihmisestä, tuntui kuin olisin lukenut omasta elämästäni.

Noora yritti myös keskustella kumppaninsa kanssa suhteen ongelmista, mutta siitä ei ollut apua.

– Hän toisteli jatkuvasti, että meillä menisi paremmin, jos vain minä olisin erilainen. Yritimme pariterapiaakin, mutta lopetimme muutaman käynnin jälkeen. Kumppanini onnistui hurmaamaan terapeutitkin puolelleen, joten en pitänyt terapiaa enää puolueettomana.

Epämääräistä ja ailahtelevaista arkea

Nooran mukaan kaikista vaikeinta narsistisen kumppanin kanssa elämisessä oli se, ettei mihinkään voinut luottaa. Kumppani saattoi aloittaa riidan ja mollaamisen aivan mistä tahansa.

– Hänen mielialansa vaihtelivat miten sattuu, ja kotona joutui olemaan aina varpaillaan, ettei vain suututtaisi toista taas.

Ymmärrettyään kumppaninsa kärsivän narsismista, Noora alkoi punnita vaihtoehtoja.

– Missään välissä en ajatellut, että hän paranisi tai muuttuisi. Aluksi pysyin suhteessa senkin takia, että meillä oli yhteinen pieni lapsi. Viimeinen niitti tuli kuitenkin, kun pohdiskelin itseäni ja omaa oloani. Olin suhteen päättyessä 24-vuotias ja ajattelin loppuelämäni olevan liian pitkä näin huonoon suhteeseen.

Eron jälkeen Noora hakeutui terapiaan, jonka kertoo nopeuttaneen toipumistaan. Entinen kumppani aiheuttaa edelleen ongelmia esimerkiksi lapsen huoltajuusasioissa, mutta Noora kiittelee hyvää tukiverkostoaan siitä, että jaksaa jatkaa eteenpäin.

– Ei auta kuin kestää. Välillä uuvuttaa, mutta toisaalta olen onnellinen, että olen päässyt eroon narsistista. Jotkut kun eivät kykene koskaan irtaantumaan, hän murehtii.

Lue myös:

Narsismi -tietopaketti

Mistä tietää, onko uusi kumppani narsisti?

Facebookin pimeä puoli: aggressiivinen narsismi

6 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Kommentit

Vierailija (ei varmistettu)
Neljä riviä tekstiä? Siinäkö se juttu oli?
Vierailija (ei varmistettu)
ensin nainen valehtelee rakastavansa ja kertovansa jos joku vaivaa, sitten jättää ilman varotusta seinään, puhelimen välityksellä ja valehtelee vielä kaupan päälle vaikka ja mistä. kun nainen valehtelee suhteessa, jää kiinni ja tästä ei saisi sanoako ja suuttuako, ei ilmeisesti, tämän mukaan olen narsisti kun näin suhteessa pääsi käymään. tilanteiden äittyes riidaks, pyydän saada olla jonkinaikaa omis oloissani et voisin miettiä asiaa ja sen jälkee keskustella rationaallisesti, mut nainen vaa jäkättää et eiku tää pitää puhuu nyt ja vaikka moneen kertaan pyydän et anna mun nyt jumalauta olla rauhas, ei auta vaa jäkä jäkä jäkä ja sit ihmetellää miks keittää kiinni ja haukutaa kaikille kui paska olen. nainen itse haluaa viettää aikaa paljon kotona ja tulla kotiin suoraan töistä, mutta erotessa valehtelee kaikille miten mies on pitänyt vankina kotonaan juujuu vaikka naisen omista kavereista ei suhteen aikana kuulunu juuri yhtikäs mitää eikä nainen itse tehnyt juuri mitään tavatakseen kavereitaan = hienoja kavereita jotka vielä kusettavat toinen toisiaan haha. näköjää myös se et unelmoin menestyväni rakastamani asian kanssa tekee musta narsistin. ilmeisesti ylipäätää se et mua vituttaa ihmisten valehtelu tekee musta narsistin. sitten nainen haukkuu erotessa jokaselle miten vaarallinen narsistisekopää olen ja itsessään ei ole mitään vikaa vaa ottaa uhrin aseman ja hakee kaikkialta sääliä mistä sitä on irti saatavilla. ainiijoo vei se multa vielä sikana fyrkkaa ulkomaanmatkoja myöten rakkauden varjolla, mut itse hyvä kun uhras muhu, ilma et oisin joutunu maksaa takas, euron euroa. ja mä olen narsisti hahahaa nii varmasti juu! miettikää idiootit ennenku alatte jaella noita paskaleimojanne!
Vierailija (ei varmistettu)
Vastaus edelliselle kirjoittajalle "vierailija" joka tuossa hieman avautui.. Ensinnäkin kiitän sinua että olet rohkeasti kirjoittanut edellisen kommenttisi ja vielä melko avoimesti "tunteikkaasti". Haluan sanoa että et ole yksin. Olit narsisti tai et, mutta tuo tarina on joka puolella ympärillä, sama kaava, sama stoori, sama lopputulos. Itse olin juuri kesällä 2016 samassa tunne mylläkässä, sama tilanne exän kavereita myöten mitä mainitsit. Yllättäen yli 8 vuoden suhteen jälkeen, kaverit joita ei ollut kuulunut eikä näkynyt, ovat asemassa selittämään miten minun pitäisi keskittyä omiin asioihini ja antaa exän olla. Ongelma nimenomaan on siinä mitä koen exän tehneen omanarvontunteelleni. Tunnen vahvasti tulleeni väärin kohdelluksi useampien vuosien lupausten ja vaatimusten jälkeen, en saanut suhteesta muuta kuin romahtaneen itserunnon ja vahvan huijatuksi tulemisen tunteen. Syy siihen miksen saanut rakkautta oli aina minussa, minun piti aina olla tai tehdä jotain paremmin tai minussa oli aina jotain niin pahasti pielessä ettei minua voi edes halata: mielisairas, hullu, ääliö, pässi, sika, laiska, idiootti, ruma, jne jne... milloin mikäkin. Vaikka olin suhteessa mies niin koen että täkkaiset vaatimukset ja niiden täyttämisen jälkeen saatu negatiivinen vastine ja vaatimuksen muutos loukkasi minua syvästi ja sai minut kerta toisensa jälkee enemmän ja enemmän ahdistumaan ja suutuin usein joka taas ruokki hullua imagoa. Lopulta huomasin ettei mikään minun henkilökohtainen asia onnistu, ei työt, ei ura, ei harrastukset ja lopulta edes päivittäiset perus asiat innistuneet ja köysi kiristyi sitä mukaan mitä alemmas toimintakyky laski. Lopulta tuli lopullinen niitti. Exä osti asunnon ja muutti pois, vei lapset mukanaan ja yllättäen hänen elintasonsa lähti kuin raketti taivaalle, minun jäädessä kodittomaksi, elatusmaksajaksi. Mitään mitä sanon tai teen tai yritän todistaa ei uskota tai ei kiinnosta oikein ketään. Olen yrittänyt saada totuutta julki ja tämä taas kääntyy että juuri minä olen tilanteessa se narsisti joka nyt yrittää viimeisillään mustamaalata kun on menettänyt "lähteensä". Tosiasia on se että narsisti ei "menetä lähdettään". Näin olen lukenut, aina on varalla uusi lähde ja harvemmin suhteessa narsisti on se lytätty osapuoli joka jää tyhjin käsin kaiken ulkopuolelle. Itse koen että nyt useamman juukauden jälkeen näen ja tajuan miten syvällä pinnan alla elin. Lopulta kun exä oli "valmis" nousemaan seuraavalle tasolle niin sanotusti ja koki että minusta on enemmän hyötyä elatusmaksajana kuin kotiorjana, hän käänsi kanavaa. Hän oli lopulta se joka oli pimittänyt useamman vuoden taloudellisia asioita, tulojaan säästöjään, peittänyt todelliset aikomuksensa ja sai minut vielä tekemään yhteisen lapsen siinä uskossa että sen jälkeen hän muuttaa käytöstään minun suhteen. Hän oli valmis valehtelemaan ja vetämään toisen ihmisen elämänlangan ja energiat täysin solmuun saadakseen mitä halusi. Ja kun rahat, lapset ja ns. teatterilavan kulissit olivat valmiit, minut pudotettiin kelkasta. 2 viikkoa muutosta oli jo uusi kumppani kuvioissa vaikka olimme 8 vuotta olleet yhdessä, hän hyppäsi todella uskomattomasti kyydistä toiseen. Kaikki mitä koitan sanoa ihmisille että miten koen minulle käyneen, minua kehoitetaan keskittymään vain omiin asioihini ja että exäni ja lapseni asiat eivät kuulu minulle. Tämä alkoi miltei heti eron jälkeen. Nyt puoli vuotta myöhemmin.. Olen alkanut ymmärtää kuvion ja juonen, ymmärrän exän persoonaa paremmin ja että lopulta se olin minä itse joka sen mahdin annoin. Ehkä oma itseluottamuksen puute ja läheisyyden kaipuu olivat se porkkana jota minua vastaan kylmästi käytettiin. Vaikeinta on hyväksyä asiat ja että tällaistakin maailmassa tapahtuu. Psykologista rikollisuutta jota vastaan on hyvin vaikea saada oikeussuojaa. Tärkeintä on oppia tuntemaan itsensä, arvostamaan itseään ja ennen kaikkea suojaamaan itseään. Oppia näkemään ja luottamaan omiin tunteisiin. En voi kieltää että en olisi mukamas tiennyt koko 8 vuoden ajan että toisessa ei ole kaikki hyvin, se että en saanut sitä yhtä myötätuntoista kokemusta exän suunnalta, muodostui minulle pakkomielteeksi ja sen jälkeen olin koukussa. Tällaista tapahtuu joka puolella. Se ei ole koskaan oikein ja se on väärin mutta näissä tansseissa ketään ei pakoteta tanssimaan. Valitettavan usein nämä parit löytävät toinen toisensa ja jostain hullusta syystä molemmat sen tanssin haluaa tanssia kunnes lopulta... Voimia kaikille kanssa eläjille. Vinkkinä sanon että se suunta parannukseen ON tällaisen jälkeen siellä yksinäisyyden puolella. Tarkoittaen: ota aikaa itsellesi, hanki neuttaali keskustelukumppani tai taho, vältä kontaktia myrkylliseenexään kunnes olo alkaa paranemaan ja alat näkemään koko kuvan paremmin. Mene eteenpäin, tee suunnitelma huomiselle, huomenna seuraavalle viikolle, seuraavalla viikolla päätä mihin suuntaan viet elämäsi ensi kuun jälkeen... Jatka matkaa ja rauhoitu: shit happens!
Vierailija (ei varmistettu)
kiitos kaikille kokemus viesteist ne semppaa eteen päin ja kiitos etityisesti 13.11.2016 viestille meinaan aijon sun ojeitten mukaan löytää paremman tulevaisuuden. itel kävi myös köpelösti ennen kun tajusin et olin elännyt narsistin kanssa 6.v sekin lähti suhteest yhtäkkiä pois. en tiedä onko elintaso jo noussut ehkä onkin. mut hällä väli sinnitellään. Se vaan osas niin hienovaraisesti monta vuotta mua manipuloida ja esittää joka toinen viikko tyttärilleen mahtavaa isää. Se käytti hyväkseen mun läheisyyden kaipuut enkä saanut koskaan oma aloitteisesti sielt suunast läheisyyttä,rakkautta ja empatiaa. Nykyään luulen et se ei vain osaa elää tuollaisten tunteiden kans. harmi meinaan se osas välil luoda hyvin romanttisen illuusion puolisolleensa. Siis rakkaut ehkä löytys muutamii kertoi romantisen illallisen merkeis. mut aijon todella selvitä täs pohjasta taas omaksi itsekseni.
Vierailija (ei varmistettu)
kiitos kaikille kokemus viesteist ne semppaa eteen päin ja kiitos etityisesti 13.11.2016 viestille meinaan aijon sun ojeitten mukaan löytää paremman tulevaisuuden. itel kävi myös köpelösti ennen kun tajusin et olin elännyt narsistin kanssa 6.v sekin lähti suhteest yhtäkkiä pois. en tiedä onko elintaso jo noussut ehkä onkin. mut hällä väli sinnitellään. Se vaan osas niin hienovaraisesti monta vuotta mua manipuloida ja esittää joka toinen viikko tyttärilleen mahtavaa isää. Se käytti hyväkseen mun läheisyyden kaipuut enkä saanut koskaan oma aloitteisesti sielt suunast läheisyyttä,rakkautta ja empatiaa. Nykyään luulen et se ei vain osaa elää tuollaisten tunteiden kans. harmi meinaan se osas välil luoda hyvin romanttisen illuusion puolisolleensa. Siis rakkaut ehkä löytys muutamii kertoi romantisen illallisen merkeis. mut aijon todella selvitä täs pohjasta taas omaksi itsekseni.
Vierailija (ei varmistettu)
Ite oon tässä just eron keskellä. Tänään viimeksi tunsin syyllisyyttä siitä, kun sotkin ex-vaimoni seurustelusuhteen, jonka hän aloitti kaksi viikkoa sitten, eli samaan aikaan kun lähetettiin eropaperit. Ja kyllä minä tunsin aivan järkyttävää syyllisyyttä ja pyysin anteeksi asiaa. Vasta koiraa ulkoiluttaessa tajusin mitä olin tehnyt. Tunsin syyllisyyttä mistä? Pyysin anteeksi mitä?

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.