Miehestä isäksi

Isäksi tuleminen ei tarkoita siittiöiden toimittamista emättimen kautta munasolun luo, joka hedelmöittyy. Pelkkä lisääntyminen ei riitä, tarvitaan sosiaalista isyyttä, rakkaussuhdetta omaan jälkeläiseen ja järjen valintoja ja vastuullisuutta elämän järjestämisen kanssa. Isyys on aivan yhtä suuri mysteeri kuin äitiyskin. Miehen on vain naista vaikeampaa ottaa itselleen isyys, koska lapsen maailmassa on jo äiti, aikuinen, joka näyttää osaavan lapsen hoidon luonnostaan. Kuitenkin isä on täsmälleen yhtä tärkeä lapsen maailmassa kuin äitikin. Miehelle isyydessä on tärkeää saada varmuus siitä, että itse on maailman tärkein ihminen juuri tälle lapselle. Niinpä lapsen maailmassa tärkeimpien aikuisten roolit ovat tasavertaiset, perustarpeista pystyvät molemmat huolehtimaan ja tunteen tason turvallisuuden varmistaa aina toinen vanhempi jos toinen ei ole saatavilla.

» Isyys on iso juttu

» Biologista lisääntymistä ja järjen valintoja

» Viisasta vanhemmuutta

» Isyys parisuhteessa

Jokaisella äidillä ja isällä tulisi olla oikeus tarjota omille jälkeläiselleen parasta mahdollista hoitoa niin kauan, kun lapset sitä tarvitsevat. Lapsilla on oikeus rikkaaseen psyykkiseen, emotionaaliseen ja sosiaaliseen kasvuympäristöön ainoan lapsuutensa ajan. Ei ole saman tekevää kuka vauvanvaipat vaihtelee: ensimmäisen elinvuoden aikana rakentuvat struktuurit kielelle, motoriikalle, ihmissuhteille ja mielenterveydelle. Myös vanhemmuuden kokemus rakentuu vuorovaikutuksessa vauvaan. Syntymästään lähtien lapsella on voimakas tarve solmia kiinteä suhde lähiaikuisiin. Lapsi viestittää avuttomuutta - hoivan, huolenpidon ja suojelun tarvetta ja aikaansaa aikuisessa vastuun ja vanhemmuuden tunteen kehittymisen. Toiset aikuiset eivät reagoi kovinkaan vahvasti lapsen tarvitsevuuteen, jotkut taas kokevat tilanteen yllättävän vaativana ja uuvuttavana. Herkälle ihmiselle kokemus voi aiheuttaa riittämättömyyden tunteen ja masentaa, etenkin jos hän tuntee olevansa vastuussa aivan yksin.

Kiinnittyminen on molemminpuolinen vuorovaikutuksessa tapahtuva prosessi, jonka ehtona on pysyvyys ja yhdessä vietetty aika. Se kasvattaa aikuisessa vanhemmuutta ja lapsessa turvallisuuden tunnetta. Näistä syistä on tärkeää, että myös isät saavat heti alusta lähtien viettää aikaa vauvojen kanssa. Sekä isällä että äidillä tulisi olla oikeus panostaa alusta asti täysillä omaan vanhemmuuteensa. Kiinnittymisen kehittyminen ei riipu biologisesta vanhemmuudesta, mutta on välttämätön jotta lapsi tuntuisi tärkeältä ja omalta. Joskus isät jäävät täysin vaille tätä alkuvaiheen leimautumista, ja joutuvat seuraamaan perheen pikkulapsivaihetta lähes ulkopuolisina. Silloin vaativa ja vaimoa uuvuttava muksu voi leimautua häiriköksi tai kilpailijaksi perheessä, tai pahimmillaan koko perhe alkaa tuntua täysin vieraalta.

Parasta rohkeutta vauvallekin antaa se, jos hänellä on hoitotakuu: useampia pysyviä aikuisia jotka kilpailevat hänen hoidostaan, turvallisia ihmisiä jotka taistelevat päästäkseen luotetuiksi vastuuaikuiseksi juuri tämän ihanan lapsen maailmaan. Silloin hän saa tunteen, että moni iso ihminen on häneen sitoutunut ja haluaa häntä hoitaa. Näin lapsen ei ole pakko valvoa sitä yhtä ainokaista omaa aikuista joka sekunti: jaksaako hän ja ei kai vain hylkää. Jos siis yksi sattuu suuttumaan, väsymään, sairastumaan tai muuten vain katoamaan, se ei ole ihan niin vaarallista: on varmasti muita vastuuaikuisia vielä jäljellä!

Isyys on iso juttu

Moni poika on saattanut kasvaa lapsuutensa ja nuoruutensa melko lailla vailla isän seuraa. Isät ovat olleet enemmän meneviä kuin tulevia: aina poissa, töissä, kiireessä. Mitä silloin miettii pieni mies? Miltä tuntuu olla kotiin vielä sidottu, vailla työtä ja tärkeitä tehtäviä - ilman autoa ja ajokorttia, mutta eräällä tavalla oman isänsä hylkäämä? Sitä kohtaloa ei toivoisi kenellekään. Voi tulla sellainen tunne, etteivät koti, arkipäivän pienet ihmiset, avuttomuus ja keskeneräisyys kuulu ollenkaan miehen elämään. Voi tulla ajatus, että on kiireesti kasvettava isoksi, näytettävä aikuiselta niin pian kuin mahdollista, jotta oma isä arvostaisi ja huomaisi. On karistettava ympäriltään kaikki lapsuuteen ja nuoruuteen liittyvä, koska se ei ole miehekästä. On tosi sääli jos näin käy, koska silloin kasvaa taas uusi sukupolvi miehiä, jotka eivät osallistu lastensa kasvatukseen.

Jokaisella pienellä pojalla - ja tytöllä myös - pitäisi olla oikeus isänsä läsnäoloon ja kasvatukseen. Muuten omaan sieluun jää helposti hurja isyyden kaipuu joka voi olla iso ongelma sitten, kun itse pitäisi olla isä. Ei osaa antaa lapsellensa sellaista, mitä ei ole itsekään saanut vaan ärtyy ja masentuu. Ankarat, väkivaltaiset ja poissaolevat isät ovat oman historiansa uhreja. Sen sijaan, että he toistaisivat omia huonoja kokemuksiaan, heidän pitäisi katsoa itseensä ja lähteä kasvun tielle, vaikka se olisi vaikeaa. Heidän pitäisi opetella arvostamaan omaa poikaansa ja perhettään tasa-arvoisina ja jakaa aikaansa tasapuolisesti työn, harrastusten ja perheen kesken. Monilla on kuitenkin onni kasvaa kannustavan ja läsnä olevan isänsä kannattelemina lapsuudesta nuoruuteen ja aikuisuuteen. Perheen perustaminen tarkoittaa aina osittaista luopumista omasta ajasta, vallasta ja rahasta ja toisaalta se tarkoittaa moninkertaista rikastumista uudella elämää suuremmalla rakkaussuhteella, jonka veroista ei maailmassa ole.

Biologista lisääntymistä ja järjen valintoja

Murrosiässä siemensyöksyt alkavat ja poika saa ensimmäisen merkkinsä lisääntymiskyvystä. Seurustelun ja seksuaalisen kehityksen myötä jossakin vaiheessa yhdynnät tulevat suurimmalle osalle ajankohtaisiksi. Lisääntymisvietti ohjaa yhdyntään ja lisääntymiseen, tunne ohjaa yhteenliittymiseen ja mielihyvän tavoitteluun ja järki ohjaa todellisuuden oivaltamiseen ja pyrkii mahdollistamaan jälkeläisten syntymiselle mahdollisimman hyvät edellytykset. Ehkäisymenetelmien käyttö on täysin järjen valinta ja toimii itse asiassa biologiaa vastaan samalla kuitenkin mahdollistaen syntyvien lasten kasvulle ja kehitykselle perheessä sosiaalisesti parhaat olosuhteet.

Lapsen kasvattamisen, hoivaamisen ja huolenpitämisen tarve on meissä synnynnäistä ja lisääntymisen biologiaan sidottua, geneettistä viettiä. On siis aivan oikein ja normaalia pohtia lisääntymistä, kaikissa elämän vaiheissa. Nuoruudessa tuntuu jännittävältä miettiä, että itse oikeasti voi saada aikaan uutta elämää, omista perintötekijöistä syntyneen yksilön ja omassa siemennesteessä mahdollisesti oikeasti uiskentelee siitoskykyisiä siittiöitä. Lisääntymiseen kutsuva vietti on kautta aikojen "vienyt tikanpojan puuhun". Ei siinä ole luolamiesaikanakaan mitään seksivalistusta tarvittu, ihmiset ovat aina osanneet lisääntyä. Niinpä kutsu on vahva heti nuorena vähän riskeerata ja testata omaa siementään, kasvaisikohan siitä jotakin! Aikuistuessa lisääntymisvietin rinnalle tulee yleensä jossakin vaiheessa mukaan perheenperustamisvietti, joka antaakin lasten suunnittelulle erilaista pohjaa; mies alkaa miettimään onko minusta isäksi? Millaisen naisen haluaisin lasteni äidiksi? Onko minulla varaa elättää lastani ja millaiseen maailmaan lapseni syntyisikään? Tässä vaiheessa mies yleensä alkaa myös rakentaa maailmaa mieleisekseen, luoda uraa taloudellisen turvallisuuden saavuttamiseksi ja toivoo löytävänsä elämänkumppanin ja jos/kun löytää, rakentaa suhdetta pysyväksi, perheen perustamista ja säilymistä turvaten.

Viisasta vanhemmuutta

Lapsella on oikeus kypsään ja vahvaan vanhemmuuteen, mikä tarkoittaa, että todella on ainakin kaksi sitoutunutta ja melko aikuista kasvattajaa jotka tukevat toisiaan ja tuovat näkökulmiaan lapsen maailmankuvaan. Isyys on siis paitsi lapsen siittäminen (joka on pikkujuttu kaiken muun rinnalla), myös sitoutuminen pysyä äidin rinnalla, sitoutuminen lapsen elämään läsnä olevaksi aikuiseksi 20v ajaksi sekä suuri rahallinen panostus. Tarvitaan jatkuva vastuullisuus siitä, kuka lasta hoitaa päivittäin, mistä lapselle sänky, oma huone, kunnon koulu, kuka auttaa läksyissä, kuka hoitaa yöitkut jne. Vanhemmuudesta ei voi ottaa avioeroa, vaan isäksi tullaan koko iäksi. Jos parisuhde ei kestä, saa äiti yleensä (ainakin vielä nykyään) pitää lapsen, mutta isällä on edelleen paljon velvollisuuksia, esimerkiksi maksaa elatusmaksuja lapsen täysi-ikäisyyteen saakka. Lapsella on myös tapaamisoikeus vanhempiinsa, joten isällä on tapaamisvelvollisuus. Tämä tarkoittaa, että sosiaaliviranomaisten kanssa yhteistyössä on sovittu tietyt ajankohdat, jolloin lapsi viettää aikaa sen vanhemman kanssa, jonka kanssa ei vakituisesti asu. Käytännössä isät suurimmaksi osaksi hoitavatkin isyyttään hyvin, vaikka asuvatkin erillään lapsestaan. Toisaalta valitettavan usein vanhempien keskinäiset riidat vaikuttavat myös vanhemmuuden hoitoon, jolloin isä saattaa suosiolla olla erossa lapsestaan välttääkseen riitoja lapsen äidin kanssa. Silloin lapsi joutuu maksamaan hinnan aikuisten kyvyttömyydestä neuvotella asioitaan selviksi.

Isäksi tuleminen on oikeastaan aika paljon vaikeampaa kuin äidiksi tuleminen, sillä siitä hetkestä lähtien kun siemenneste on purkautunut miehestä naiseen ja hedelmöittänyt munasolun, hänen tuleva lapsensa on poissa miehestä, naisen sisällä kasvamassa lapseksi, joka syntyy naisesta. Suurin osa vastasyntyneistä saa ravintonsa alussa äidin rinnoista, isä ei voi imettää lasta. Moni mies voi tuntea itsensä hyvin ulkopuoliseksi lapsen ja äidin läheisyydessä: Mikä minun osani isänä on? Toisaalta lapsen avuttomuus saattaa jopa pelottaa miestä: Miten pärjään pienen lapsen kanssa?

Historiallisesti nykypäivänä miehellä on oikeastaan ensimmäinen kerta, kun hänen on järkevää luoda tunneside vastasyntyneeseen vauvaan. Aikaisemmin lapsen elinkelpoisuus oli sidoksissa äitiin ja imetykseen. Jos äiti kuoli, kuoli lapsikin. Mies tiesi, että hän ei voi huolehtia imeväisestä, vaan miehen ja lapsen välisen tunnesuhteen luominen nousi merkitykselliseksi vasta, kun lapsi pärjäsi samalla ravinnolla miehen kanssa ja selvisi samoissa olosuhteissa, missä mieskin. Nykyään onneksi lapsen ruokinta ei ole miehellekään ongelma, koska hän voi ruokkia lastaan tuttipullosta äidinmaidonkorvikkeilla, tämä tulee ajankohtaiseksi, mikäli luonnollinen imetys äidiltä lapselle ei syystä tai toisesta toteudu. Toki mukavuussyistä tai käytännön syistä (äidin vapaapäivä, yöunet tai isän ja lapsen yhteinen matka ilman äitiä) nykyään isä voi huolehtia ruokinnasta myös niissä tilanteissa, missä äiti on lypsänyt valmiiksi maitoa, jolloin isän antama ravinto on kuitenkin sitä parasta mahdollista luonnon muovaamaa äidinmaitoa. Siispä isyys on kuitenkin enemmän kuin mahdollisuutta huolehtia lapsensa perustarpeista, se on varmuutta siitä, että tästä ihmisestä pystyn kaikilla tavoilla huolehtimaan ja rakastamaan häntä. Isän ja lapsen suhde muodostuu yhteisten kokemuksien kautta. Kun mies saa kokemuksia siitä, että hän pärjää oman lapsensa kanssa, hän saa vahvistusta isyyteensä. Toisaalta, kun lapsi saa kokemuksia, että isä vastaa hänen tarpeisiinsa, hän oppii luottamaan isäänsä ja tunneside vahvistuu.

Kautta aikojen isän ja lapsen suhteen esteenä tai edistäjänä on toiminut äiti. Äidin ja lapsen suhde on ainutlaatuinen, he ovat yhtä raskaudessa ja syntymän jälkeenkin imetysaikana äidin ja lapsen läheinen suhde jatkuu. Äidille kokemus suhteen ainutlaatuisuudesta saattaa olla niin huumaava, ettei sitä haluakaan jakaa kenenkään kanssa. Korvaamattomuuden tunne, jota lapsen avuttomuus vahvistaa, on tietoisuutta siitä, että lapsi tarvitsee äitiään voi estää äitiä päästämästä myös lapsen isää kosketuksiin tuon tunteen kanssa. Äiti saattaa jopa olla mustasukkainen isälle, joka saa rauhoittumaan lapsen, ja hän voi häiritä isän ja lapsen välistä suhdetta omalla itsekkyydellään. Kovin usein isät saavat kuulla pitävänsä vauvaa väärässä asennossa, tarjoavansa väärään aikaan ruokaa ja pukevansa vääränlaiset vaatteet vauvan päälle. Ikään kuin äidin hallussa olisi ainoa ja absoluuttinen totuus ja kyky arvostella miehen tapaa olla vanhempi. Tällöin etenkin nuori ja itsestään epävarma isä jää helposti niin syrjään että luopuukin koko jutusta eikä perhe enää ehkä tunnu omalta. Olisipa hyvä, kun vanhemmat osaisivat tämän yhteisvastuun ottaa toisiaan arvostaen eikä loukaten. Isyys on miehen otettava. Se on aivan yhtä ainutlaatuinen tunne ja lapselle tärkeä kuin äitiyskin.

Isyys parisuhteessa

Parisuhteessa tasa-arvoisuutta on myös tasavertaisuus lapsen edessä. Oikeastaan mottona naiselle, joka tukee miehensä isyyttä voisi olla: "Jos lapsi isälleen itkee, se ei ole äidin ongelma." Parhaimmillaan äiti sallii isän ja lapsen suhteen muodostumisen myös koettelemusten kautta ja antaa miehelle tilaa luoda omalla tavallaan omia juttuja ja olemista. Kaikki se sylittely ja silittely, loruttelu ja keinuttelu jota aikuiset vaistomaisesti lastensa kanssa tekevät on äärettömän tärkeää ja kertoo lapselle: olet toivottu, tarpeellinen, kokonaan hyvä ja haluan olla kanssasi. Isyydessäkin on tärkeää saada varmuus siitä, että itse on maailman tärkein ihminen juuri tälle lapselle. Tyynnyttelyn, touhuilun, yhdessä olemisen ja lapsen perustarpeiden tyydyttämisen kautta näitä kokemuksia kertyy miehelle. Isä ei ole äidin pikkuapulainen, joka toteuttaa äidin toiveita, vaan itsenäinen, yhtä vastuullinen henkilö lapsen elämässä - yhtä tärkeä ja tasavertainen kuin äitikin. Isän tapa hoitaa asioita lapsensa kanssa ei aina äidin mielestä ole järkevää, mutta se ei silti ole yleensä väärä tapa, ainoastaan erilainen. Lapselle suhde vanhempiinsa on tärkeintä maailmassa. Kun avuttomalle pienokaiselle muodostuu kaksi yhtä vahvaa aikuissuhdetta, suhde äitiin ja suhde isään, hänellä on parhaat mahdolliset edellytykset kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi.

Lasten kasvatus vaatii resursseja: rahaa, aikaa, opettelemista, psyykkisiä voimavaroja, kärsivällisyyttä, epäitsekkyyttä, organisaatiokykyä, terveyttä, valvomista, pysyvyyttä, muutaman tunnin välein toistuvia hoitotoimenpiteitä ja noin 50 litraa vanhemmuutta per lapsi per vuorokausi. Myös aikuisen on tankattava itseensä jotakin, mistä ammentaa voimaa ja vanhemmuutta: verkostojen, huvitusten ja oman terveyden hoidon avulla. Puhumattakaan siitä, että parisuhteen hoito on yhtä välttämätöntä.

Raisa Cacciatore ja Erja Korteniemi-Poikela / Väestöliitto

» Väestöliitto

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.