Niasiini

Niasiini on suurina annoksina (vähintään 1 000 milligrammaa päivässä) tehokas kolesterolilääke.

HDL-kolesteroliin vaikuttavan lääkkeen epäonnistuminen saattaa olla tämän B-vitamiiinin suuri mahdollisuus.

Lääkeyritykset ovat kuumeisesti etsineet lääkettä, joka kohottaisi HDL-kolesterolia. Kyseessä on itsessään arvokas tavoite, vaikkakin sen saavuttamista olisikin ajanut eteenpäin se tosiasia, että monen LDL-kolesterolia alentavan lääkkeen patenttisuoja on lakkaamassa.

Matala veren HDL-kolesteroli, miehillä alle 40 mg/dl ja naisilla alle 50 mg/dl, on merkittävä sydänkohtauksen riskitekijä. On arvioitu, että jokainen 1 mg/dl:n suuruinen HDL-kolesterolin nousu vähentäisi riskiä 2-3 %. Yhdysvaltalaisen kansallisen suosituksen mukaan HDL-kolesterolin tavoitetasona tulisi olla vähintään 60 mg/dl. Useiden tutkimusten mukaan korkea HDL-kolesteroli hyödyttäisi erityisesti naisia.  

Takaisku

Pfizerin torsetrapibi oli HDL-kolesterolia kohottavan lääkeaineen metsästyksen alkuaikojen johtotähti. Lääke perustui uuteen lähestymistapaan, jossa kolesteroliin vaikutetaan estämällä kolesteryyliesteriä kuljettavan proteiinin toiminta. Pienessä, New England Journal of Medicine lehdessä kolme vuotta sitten julkaistussa tutkimuksessa osoitettiin, että kun torsetrapibia otettiin yhdessä atorvastatiinin kanssa, HDL kohosi yli 60 %. Suuremmat annokset kaksinkertaistivat HDL-kolesterolitason. Enemmänkin erinomaisia tutkimustuloksia julkaistiin vuonna 2006, vaikka haittavaikutuksena ilmenevä verenpaineen kohoaminen alkoi tässä vaiheessa jonkin verran huolestuttaa.

Joulukuussa 2006 menestyslääkkeen aihio koki takaiskun. Pfizer lopetti äkkiä 15 000 potilaan kokeen, kun havaittiin, että 82 torsetrapibi-atorvastatiini-yhdistelmää saanutta potilasta oli kuollut, mutta vain 51 pelkkää atorvastatiinia saanutta. Yhden teorian mukaan torsetrapibi sai joillakin potilailla aikaan virheellisesti toimivan HDL-kolesterolin tuotannon, joka pikemminkin edistää valtimonkovettumatautia sen sijaan, että ehkäisisi sitä.

Muitakin HDL-kolesterolia kohottavia lääkkeitä kokeillaan parhaillaan, mutta torsetrapibin aiheuttamat ongelmat hidastanevat uusien lääkkeiden kehitystyötä.  

Flushing-oire on tärkein haittavaikutus

Niasiini eli nikotiinihappo on B-vitamiini. Sen puute aiheuttaa pellagran, joka on vakava mm. iho-oirein ilmenevä puutostauti. Suurina annoksina (vähintään 1 000 milligrammaa päivässä) niasiini on tehokas kolesterolilääke. Statiinit, kuten atorvastatiini tai simvastatiini alentavat paremmin ”huonoa” LDL-kolesterolia, mutta ne eivät ole läheskään niin monipuolisia kuin nikotiinihappo. Niasiini nimittäin alentaa myös triglyseridejä (statiinitkin alentavat niitä jonkin verran) ja kohottaa myös ”hyvää” HDL-kolesterolia.

Niasiinin vaikutuksia HDL-kolesteroliin vähätellään usein. Pienimmillään se kohottaa HDL-kolesterolia 15 %, mutta enimmillään 30 – 35 %, mikä ei ole lainkaan huonosti. Niasiinia myydään ilman reseptiä kahdessa eri muodossa, nopeavaikutteisena ja hitaasti lääkeainetta vapauttavana valmisteena. Nopeavaikutteinen muoto voi olla epäkäytännöllinen. Sitä on otettava pieninä annoksina (250 – 500 mg) monta kertaa päivässä. Haittavaikutukset voivat olla ongelmallisia, erityisesti epämiellyttävä kasvojen punoitus ja kuumotus (ns. flushing-oire).

Kasvojen punoitus ja kuumotus ovatkin olleet niasiinin pahimmat ongelmat. Aspiriinitabletin ottaminen 30 – 60 minuuttia ennen niasiinia saattaa lievittää oireita, mutta tämä ei välttämättä aina tepsi. Joskus auttaa myös niasiinin aloittaminen pienellä annoksella (esim. 100 mg) ja annoksen hidas kasvattaminen.

Hitaasti lääkeainetta vapauttavassa muodossa niasiini ei aiheuta yhtä todennäköisesti punoitusta ja kuumotusta, mutta aiheuttaa todennäköisemmin maksaongelmia kuin nopeavaikutteisessa muodossa. Tämä johtuu luultavasti siitä, että lääke tällöin pysyy kauemmin elimistössä. Lisäksi hitaasti vapautuva niasiini aiheuttaa kihtiä kohottamalla veren virtsahappopitoisuutta.

Älä osta niasiinituotteita, jotka eivät aiheuta lainkaan kuumotusta ja punoitusta, jos haluat parantaa kolesteroliarvojasi. Nämä valmisteet eivät luultavasti vaikuta juuri lainkaan kolesteroliarvoihin.

Niasiinista on myös olemassa reseptillä myytäviä valmisteita, jotka sekoittavat tilannetta entisestäänkin. Niitä kutsutaan pitkitetysti lääkettä vapauttaviksi valmisteiksi. Yleisesti potilaista on helpompaa käyttää näitä reseptilääkkeitä kuin ilman reseptiä myytäviä, koska ne aiheuttavat vähemmän haittavaikutuksia ja niitä ei tarvitse ottaa yhtä usein. Niiden vaikutukset ja haittavaikutukset ovat myös muita ennustettavampia eivätkä ne aiheuta yhtä herkästi maksavaurioita kuin ilman reseptiä myytävät, hitaasti lääkeainetta vapauttavat valmisteet.  

Muutakin kuin vitamiini

Lääkärit varoittivat ennen diabetespotilaita käyttämästä niasiinia sanoen, että se saattaisi nostaa verensokeria, kuten eräissä pienissä tutkimuksissa oli todettu. Myöhemmissä perusteellisissa kokeissa osoittautui, että niasiini vaikuttaa veren glukoosiin korkeintaan heikosti. Nykyään Yhdysvaltalainen diabetesjärjestö American Diabetes Association suositteleekin niasiinin käyttöä diabeetikoille, joiden HDL-kolesteroli on matala.

Niasiinia voi käyttää yhdessä statiinin kanssa, mutta tällöin on tärkeää olla lääkärin valvonnassa. Tutkimuksissa on osoitettu, että niasiini voi pahentaa statiinien aiheuttamien vakavien haittavaikutusten, kuten maksa- ja lihasvaurioiden riskiä. Joidenkin uusimpien tutkimusten mukaan riski tosin on pieni.

Niasiinin ongelmana on, että kuluttajat eivät näe sitä yhtä tehokkaana lääkkeenä kuin se on. Annoksilla, joita tarvitaan kolesteroliarvoihin vaikuttamiseksi, niasiini ei enää olekaan pelkkä vitamiini, vaan muuttuu tehokkaaksi lääkkeeksi.

Niitä varten, jotka eivät halua syödä lääkkeitä, on muitakin keinoja kohottaa HDL-kolesterolia. Monet asiat, joita meidän tulisi muutenkin jatkuvasti tehdä terveytemme hyväksi, kohottavat samalla automaattisesti HDL-kolesterolia. Lista kuulostaa tutulta: Liiku, vältä transrasvoja, käytä alkoholia kohtuullisesti (voi kohottaa HDL-kolesterolia 4 mg/dl), laihduta, jos olet ylipainoinen ja älä tupakoi.

Copyright © 2007 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.