Kuinka AA toimii

Joidenkin arvioiden mukaan jopa yksi kymmenestäyhdysvaltalaisesta on osallistunut ainakin yhteen AA:n kokoukseen.Tähän joukkoon kuuluu kaksi kolmasosaa niistä, joita on joskus hoidettualkoholiongelman takia..

Vuodesta 1935 lähtien alkoholismin hoidossa on otettu käyttöön uusiahoitoja, kuten lääkitystä ja käyttäytymisterapiaa. Tästä huolimatta AAon kaikkialla läsnä olevana ja lähes maksuttomana kestänyt kilpailun jatarjoaa edelleen monille parhaiten toivoa. Tutkijat ovat alkaneetsystemaattisesti pohtia, miten ja miksi AA:n lähestymistapariippuvuuksiin onnistuu tai epäonnistuu. Heidän havaintonsa saattavatparantaa kaikenlaisten päihteiden väärinkäyttäjien hoidontulevaisuudennäkymiä.

Tavoitteet ja keinot

AA:n pääperiaatteen muodostavat 12 askelta, joita levitetään ns.”Ison Kirjan” sekä myös muun kirjallisuuden muodossa. Näilläsuuntalinjoilla haetaan hengellistä muutosta. Jäsenten pitäisi ottaavastuuta itsensä muuttamisesta ja muiden auttamisesta. Heidänedellytetään myöntävän menettäneensä vallan alkoholille tai muillepäihteille ja heidän elämänsä käyneen hallitsemattomaksi. He hakevathengellistä heräämistä vetoamalla korkeampaan voimaan rukoilemalla jameditoimalla, myöntämällä syntinsä ja virheensä, hyvittämällä muitakohtaan tekemänsä vääryydet ja viemällä viestiä eteenpäin. Liikkeenperustajalle, joka tunnettiin nimellä Bill W., muutos oli äkillinen javavisuttava ja siihen liittyi mystisiäkin sävyjä. Usein muutos onkuitenkin asteittainen toistuvine etenemisineen ja takaiskuineen, mikäon riippuvuuksista toipumiselle tyypillistä.

Vaikka 12 askeleeseen sisältyykin viittaukset Jumalaan, AA ei silti oleuskonnollinen järjestö. Jäsenet voivat tulkita ajatuksen korkeammastavoimasta omalla tavallaan. Jäsenyydelle ei ole muodollisia vaatimuksia.Pelkkien etunimien käyttö takaa anonymiteetin eli nimettömyyden.Välttämättömät toimintakulut katetaan jäsenten vapaaehtoisillalahjoituksilla.

AA:n jäsenet tunnustautuvat alkoholisteiksi ja välttävät yleensäkokouksissaan keskustelua muista aiheista. Tunnetuimmassa muodossaan hekertovat yksi kerrallaan kertomuksia raitistumisestaan ja keskustelevatyrityksistään kohdata 12 askeleen periaatteen haasteet. KaikissaAA-ryhmissä ei kuitenkaan toimita näin. Niinpä järjestetään myös isojakokouksia, joissa puhujat esittäytyvät. Jäseniä kehotetaan käymäänkokouksissa päivittäin ensimmäisten kuukausien aikana retkahdusvaaranollessa suurimmillaan. Lisäksi heitä kehotetaan etsimään itselleentukihenkilö eli kauan AA:ssa toiminut henkilö, joka on ollut hyvänaikaa raittiina ja jonka puoleen uusi jäsen voi kääntyä tarvitessaanneuvoja tai henkistä tukea. Tukihenkilö toimii myös raitistuneenihmisen mallina.

AA:ta sanotaan syystäkin toveruusjärjestöksi. Se tarjoaa sosiaalistatoimintaa, joka voi toimia juomisen korvikkeena. Jäsenet saavat uusiaystäviä ja oppivat uusia tapoja hallita juomahimoaan. Kuten muissakinitsehoito- tai ryhmäterapiaohjelmissa, muiden kuunteleminen auttaaihmisiä ymmärtämään, että he eivät ole ongelmansa kanssa yksin ja seantaa heille keinoja korjata virheellisiä ajatuksiaan itsestään.Tutkimuksissa on osoitettu, että yksinäiset ihmiset käyvätAA-kokouksissa pitempään kuin parisuhteessa elävät.

AA:n laajalle levinnyt vaikutus heijastuu iskulauseissa, joista AAtunnetaan. ”Juuri ensimmäinen ryyppy saa sinut juomaan” kehottaajäseniä pyrkimään täysraittiuteen. ”Päivä kerrallaan” varoittaa heitäolemaan lannistumatta retkahduksen sattuessa. ”Ajattele alkoholin läpi”rohkaisee heitä miettimään toimiensa pitkäaikaisvaikutuksia. Kutenkäyttäytymisterapiassakin, heitä varoitetaan pysymään kaukanaalkoholiin liittyvistä ihmisistä, paikoista ja asioista ja tiedostamaanvaara erityisesti ollessaan vihaisia, nälkäisiä, väsyneitä taiyksinäisiä.

12 askeleen fasilitaatio

AA:n ja mielenterveyden ammattilaisten väliset suhteet olivataikaisemmin jännittyneet ja etäiset, koska parhaista lähestymistavoistaalkoholismin ja muiden riippuvuuksien hoidossa vallitsimielipide-eroja. Nykyisin yhteistyö on tavallisempaa kuin konfliktit.AA ei hylkää lääketiedettä eikä psykiatriaa eikä myöskään kilpaileniiden kanssa. Monet jäsenet hakeutuvat myös psykoterapiaan taiammattiauttajan antamaan ohjaukseen. Jotkut käyttävät myöspsyykenlääkkeitä. Useimmat mielenterveyden ammattilaiset ohjaavatpotilaita AA:han ja monet käyttävät jopa 12 askeleen periaatetta taisisällyttävät hoito-ohjelmiinsa tavalla tai toisella 12 askeleenperiaatteen. Tätä käytäntöä sanotaan usein 12 askeleen fasilitaatioksi.

National Institute of Alcohol Abuse and Alcoholism-tutkimuslaitoksen(NIAAA) tutkijoiden kehittämässä hoitomallissa 12 askeleenfasilitaatiota soveltavat terapeutit jakavat potilaille informaatiotaAA:sta ja muista 12 askeleen periaatetta soveltavista ryhmistä.Potilasta saatetaan pyytää pitämään päiväkirjaa AA:n kokouksista jakeskustelemaan niistä terapeutin kanssa. Kemiallisen riippuvuudenhoitomallissa 12 askeleen fasilitaatioon liittyy valvottu vieroitussairaalassa tai vieroitusklinikalla.

AA:n tutkiminen on vaikeaa, koska se ei ylläpidä jäsenrekistereitä jakoska seurantaa ei juuri ole. Tästä huolimatta tutkijat ovat yrittäneetselvittää, toimiiko malli paremmin joillakin tai kaikillaalkoholisteilla. Lisäksi on pyritty selvittämään, mitkä niistä syistä,joilla mallin tehoa perustellaan, ovat merkittävimpiä. Käytännön syistäuseimpiin tutkimuksiin osallistuu henkilöitä, jotka ovat liittyneetAA:han saatuaan 12 askeleen fasilitaatiota tai muuta ammatillistahoitoa.

Tutkimuksissa on toistuvasti vahvistettu, että AA:han osallistuvatalkoholistit selviävät muita paremmin. Esimerkiksi tutkimuksessa, johonosallistui avohoidosta AA:han siirtyneitä alkoholi- jahuumeriippuvaisia potilaita, osallistujista 38 % oli yhä kahden vuodenkuluttua mukana vertaistukiryhmissä. Yhä osallistuneista 81 % olipysynyt raittiina edeltävän puolen vuoden ajan, mutta AA:hanosallistumattomista vain 26 %. Myös eräästä poikkeuksellisenpitkäaikaisesta, 16 vuotta kestäneestä seurantatutkimuksesta, saatiinsamanlaisia tuloksia. Tuon ajan kuluttua kahdella kolmesta AA:hanvähintään 6 kuukauden ajan osallistuneesta ei ilmennyt juurikaanalkoholin ongelmakäyttöä, kun AA:han osallistumattomista vain kolmannesoli päässyt alkoholi-ongelmastaan.

Tutkimuksissa ei ole osoitettu, toimiiko AA tai 12 askeleenfasilitaatio alkoholisteilla yleensä vai vain tietyntyyppisilläalkoholisteilla siinä, missä muut hoitomuodot epäonnistuvat.MATCH-projekti (Matching Alcoholism Treatments to Client Heterogeneity)on suurin ja huolellisimmin koskaan toteutettu alkoholismin hoitoaselvittävä tutkimus. NIAAA:n rahoittamat tutkijat vertasivat 12askeleen fasilitaatiota kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan jamotivaatiota vahvistavaan hoitomalliin (MET). Kaikki kolme 90 päivänhoitojaksoa tehosivat yhtä hyvin. Kaikissa kolmessa ryhmässä potilaistaiso osa oli raittiina ja heillä ilmeni vähemmän juomakausia sekä hetihoidon jälkeen että vuotta myöhemmin.

Vuonna 2006 julkaistussa Cochrane Collaborationin katsauksessaanalysoitiin kahdeksan kliinisen kokeen hoitotuloksia. Kokeisiin oliosallistunut lähes 3 500 potilasta. Katsauksessa verrattiin 12 askeleenfasilitaatiota muihin alkoholismin psykososiaalisiin hoitoihin. Kaikkiahoitoja saaneista osallistujista yhtä suuri osa oli jättänyt kokeenkesken. Kaikki hoidot vaikuttivat samalla tavalla juomisen määrään jasen seurauksiin.

Menestyksen salaisuus

Tutkijat ovat jo ottaneet seuraavan askeleen selvittämällä, mitkä osatAA:n kokonaisuudesta ovat hyvän lopputuloksen kannalta tärkeimpiä.Rajallisen näytön perusteella voidaan vetää seuraavia alustaviajohtopäätöksiä:

Mukana pysyminen. Mitä pitempään potilas pysyy AA:ssa, sitä paremminhän yleensä selviää. Kahdeksanvuotisessa seurantatutkimuksessahavaittiin, että potilaat, jotka jatkoivat AA:ssa vähintään kahdenvuoden ajan, joivat muita vähemmän, kärsivät vähemmän alkoholinhaitallisista seurauksista ja pysyivät muita todennäköisemminraittiina. Potilaat, jotka pysyivät toiminnassa mukana korkeintaan vainmuutamien kuukausien ajan, eivät selvinneet yhtään paremmin kuin ne,jotka eivät osallistuneet lainkaan. Potilaiden, jotka lopettivat AA:ssakäymisen ensimmäisen vuoden jälkeen, juomisongelmat olivat itse asiassavaikeampia kuin kokonaan osallistumattomien.

Muiden auttaminen. MATCH-projektissa kysyttiin AA:han 90-päiväisenhoidon jälkeen osallistuneilta vuoden kuluttua, olivatko he toimineetvertaistukijana viimeisten kolmen kuukauden aikana tai käyneet läpikahdennentoista askeleen, joka kuuluu: ”Pyrimme viemään viestiä muillealkoholisteille ja toteuttamaan näitä periaatteita kaikessatoiminnassamme.” Potilaat ovat ilmeisesti tulkinneet nämä vaatimuksetkirjaimellisesti, koska vain 8 % katsoi täyttäneensä ne kokonaan.Kriteerit täyttäneillä ilmeni selvästi vähemmän retkahduksia, vaikkaosallistumisaktiivisuus AA:n kokouksiin otettiinkin huomioon.

Erääseen tutkimukseen osallistui alkoholi- ja huumeriippuvaisiapotilaita San Franciscon alueelta. Aika, jonka he käyttivät muidenauttamiseen 12 askeleen fasilitaation ja AA:ssa tai NA:ssa toimimisensaaikana (antaen henkistä tukea, jakaen kokemuksia ja antaentyöllisyyteen, asumiseen ja raittiina pysymiseen liittyviä neuvoja),oli yhteydessä raittiuteen ja harvempiin juomakausiin kuusi kuukauttamyöhemmin.

Muiden hoitoa vaativien ongelmien puuttuminen. Pitkäaikaisissatutkimuksissa on osoitettu, että henkilöt, joiden muitakin psykologisiaongelmia hoidetaan alkoholismin ohella, hyötyvät muita vähemmän AA:sta.Tämä koskee erityisesti niitä, jotka käyttävät psyykenlääkkeitä.

Muut AA:n piirteet saattavat olla vähemmän merkittäviä kuin niidenuskotaan olevan. Olemassa olevan näytön perusteella onnistuminen eiriipukaan suoranaisesti osallistumisaktiivisuudesta (mutta kylläkinosallistumisen kestosta) eikä vahvasti korostetusta hengellisestäheräämisestä. Alkoholia käyttävien ystävien tapaamisen ei myöskään olehavaittu huonontavan toipumisennustetta.

Yllättävää kyllä, edes raittius ei välttämättä takaa onnistumista.Viisivuotiseen tutkimukseen osallistui alkoholi- ja huumeriippuvaisia.Johdonmukainen osallistuminen AA:han, siten, että kriteereinä olivatosallistumisaktiivisuus, hengellinen herääminen, AA-kirjallisuudenlukeminen ja oma tukihenkilö, oli yhteydessä raittiuteen. Ahkerastiosallistuneista 80 % oli pysynyt raittiina, heikosti osallistuneista 47%. AA:sta luopuneiden raittius hiipui vähitellen, mikä olikinodotettua. Odottamattomampaa oli havaita, että kaiken kaikkiaanaktiivisempi osallistuminen ei ollutkaan yhteydessä vähäisempiinalkoholiriippuvuuden oireisiin tai parempaan sosiaaliseentoimintakykyyn. Raittius ei siis välttämättä parannakaan toipumista.

Vaikeasti tutkittavissa

Kaikki tutkimukset AA:n tehokkuudesta kärsivät yhdestä merkittävästärajoituksesta. Koska potilaita ei ole arvottu hoitoihin, on mahdotontapäätellä täysin varmasti, onko jatkuva osallistuminen tai pyrkimystoisten auttamiseen alkoholismista toipumisen syy vai seuraus, vaivoisiko toipumisen ja AA:ssa mukana pysymisen taustalla olla samojasyitä, kuten voimakas motivaatio tai parempi kaikkinainen mielenterveys.

Veterans Affairs -sairaalassa tehtyyn tutkimukseen osallistui AA:hanohjattuja miehiä. Tutkimus antaa tähän kysymykseen lisävalaistusta.Miehet, jotka kävivät ahkerasti AA:ssa ensimmäisenä vuonna ja saivatAA:n jäsenistä uusia ystäviä, alkoholi-ongelmat olivat toisenaseurantavuonna vähentyneet. AA:han osallistuminen alkoi jo ennentoipumista eikä sen jälkeen, mikä viittaa aitoon vaikutukseen.

On vielä epäselvää, mitkä ongelmajuojat hyötyvät eniten AA:sta, mitkäheistä osallistuvat todennäköisimmin sen toimintaan ja kuinka kauan jakuinka tiiviisti heidän kannattaisi osallistua. On kuitenkinedelleenkin vaikea arvioida, mitkä AA:n piirteet ovat sen menestyksentakana, koska AA merkitsee eri ihmisille eri asioita. Nykyään tiedämme,että alkoholismi ja muut riippuvuudet ovat kroonisia, diabetekseen taisydän- ja verisuonitauteihin verrattavia sairauksia, jotka vaativatpitkäaikaista itsehoitoa – pysyvää ja johdonmukaista elämäntapojenmuutosta. AA:n tarjoama selkänoja ja toveruus voivat kuitenkinosoittautua monelle alkoholistille arvokkaiksi, koska ne täyttävättämän tehtävän tavalla, mihin mikään muu hoito ei oikein pysty.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä. 

Copyright © 2007 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Lähteet

Moos RH, et al. "Participation in Treatment and AlcoholicsAnonymous: A 16-Year Follow-up of Initially Untreated Individuals,"Journal of Clinical Psychology (June 2006): Vol. 62, No. 6, pp. 735-50.

Nowinski J, et al. Twelve-Step Facilitation Therapy Manual: AClinical Research Guide for Therapists Treating Individuals withAlcohol Abuse and Dependence. Project MATCH Monograph Series, Vol. 1.DHHS Publication No. 94-3722. Rockville, Maryland: NIAAA.

Pagano ME, et al. "Helping Other Alcoholics in AlcoholicsAnonymous and Drinking Outcomes: Findings from Project MATCH," Journalof Studies on Alcohol (November 2004): Vol. 65, No. 6, pp. 766-73.

Timko C, et al. "Intensive Referral to 12-Step Self-Help Groupsand 6-Month Substance Use Disorder Outcomes," Addiction (May 2006):Vol. 101, No. 5, pp. 678-88.

Vaillant GE. "Alcoholics Anonymous: Cult or Cure?" Australian and New Zealand Journal of Psychiatry (June 2005): Vol. 39, No. 6, pp. 431-36.

Weiss RD, et al. "The Effect of 12-Step Self-Help GroupAttendance and Participation on Drug Use Outcomes," Drug and AlcoholDependence (February 14, 2005): Vol. 77, No. 2, pp. 177-84.

Zemore SE, et al. "In 12-Step Groups, Helping Helps the Helper," Addiction (August 2004): Vol. 99, No. 8, pp. 1015-23.

Lisää lähteitä: www.health.harvard.edu/mentalextra