Solmu on ilmaus parisuhteen kriisistä. Jokaiseen parisuhteeseen kuuluu erilaisia ongelmia. Kun ongelmat tuntuvat suurilta tai monimutkaisilta, on kyseessä solmu. Solmu voi olla molempien kokema tai vain toisen näkemys parisuhteen tilasta. Solmu estää kumppanien aidon tunnetason yhteyden toisiinsa tai vaikeuttaa sitä ratkaisevasti.
Onko rakkaus kuollut?
Kriisissä ihminen katselee kaikkea mustien silmälasien läpi, koska ahdistavat tunteet täyttävät kokemusmaailman. Omia uskomuksia ja luuloja pidetään tosina, vaikkei niille olisi perusteita. Toimintaa ohjaavat värittyneet käsitykset itsestä, omasta kumppanista ja elämästä yleensäkin. Kun on eksynyt, kiertää helposti kehää tietämättä kiertävänsä. Yleinen olotila tuskallisten kokemusten keskellä kiteytyy kysymykseen: onko rakkaus kuollut? Mistä voi sitten tietää, onko rakkaus kuollut?
Parisuhteen hyvät asiat ja lämpimät tunteet voivat olla kipeiden kokemusten alla piilossa. Kriisitilanteessa pinnalla olevat tunteet vaihtelevat kiukun, pettymyksen ja turhautumisen ja vihan eri sävyissä. Tunteet muodostavat tulpan, kuin pullon korkin, hyvien tunteiden tuntemiselle. Tulppa on poistettava ensin. Vasta sen jälkeen voi tietää, mitä sen alla on.
Rakkaus voi kuolla hiljalleen kylmeten tai yhtäkkiä jonkun järkyttävän tapahtuman yhteydessä. Hylkäämiset kylmentävät rakkautta. Ne toimivat samalla tavalla kuin kylmä vesi tulelle. Ne sammuttavat. Kylmennyt ja kuollut rakkaus voi herätä uudelleen henkiin. Mikään ei ole kuitenkaan automaattista. Kunkin on kysyttävä omat kysymyksensä ja kuultava omat vastauksensa.
Solmutyöskentely kannattaa
Vaikeassa elämäntilanteessa edessä näyttää olevan vain epämukavia ja työläitä polunpäitä. Jokainen parisuhteen kriisissä elänyt tietää, että kyseessä ei ole näköharha, vaan aito tunne edessä olevasta ylittämättömästä vuoresta. Solmun avaaminen onkin raskasta henkistä työtä. Asioiden läpikäyminen on aina parempi vaihtoehto kuin läpikäymisen välttäminen. Paras vaihtoehto on luonnollisesti, että solmun avaamista voi tehdä yhdessä oman kumppanin kanssa. Suhteen kriisiä voi kuitenkin käsitellä myös yksin, jos kumppani ei halua lähteä purkamaan tilannetta. Itsenäinen käsittely on hyödyllistä oman jaksamisen ja tulevan elämän kannalta.
Kenen solmu on?
Mikä on kriisimme syy? Onko kokemani paha olo seurausta jostakin suhteemme sisäisestä ongelmasta? Vai johtuuko se jostain suhteemme ulkopuolisesta asiasta? Vai onko jokin stressitekijä nostanut pintaan jommankumman henkilökohtaisen, käsittelemättömän vaikean asian? Kriisin voi aiheuttaa jokin edellä mainituista syistä tai se voi olla monien asioiden summa.
Usein silloinkin, kun kriisin ydinsyy ei ole parisuhteessa, ajatellaan parisuhteen olevan syypää pahaan oloon. Oikeampi johtopäätös on, että suhteen ulkopuoliset vaikeudet tai jommankumman henkilökohtainen ongelma rasittaa suhdetta.
Osa parisuhteen kriiseistä syntyy toisen osapuolen aiheuttamista ongelmista. Väkivaltaisuutta ja riippuvuuksia päihteisiin tai seksiin hoidetaan ensisijaisesti henkilökohtaisina ongelmina. Käytännössä tämä tarkoittaa, että väkivaltainen henkilö hakeutuu esim. Miessakit ry:n organisoimaan Lyömättömän linjan avun piiriin tai alkoholisti etsii apua AA -ryhmistä päihderiippuvuuteensa. Näissä tapauksissa myös kumppanin on tärkeä saada itselle henkilökohtaista tukea. Vasta kun väkivaltaisuus tai riippuvuus on riittävästi hallinnassa, aktiivinen työskentely parisuhteen solmun kanssa on mahdollista.
Mitä on oikeasti tapahtunut?
Parisuhteen kriisillä on aina historia, oma kehityskulkunsa. Toisilla sen oireilu on voinut jäädä huomaamatta arjen kiireessä. Toiset taas voivat todeta, että polttavat kysymykset ovat olleet suhteessa jo alusta alkaen ja ovat nyt vain kärjistyneet.
Millainen solmumme on? Onko se kimppu pieniä, pitkällä aikavälillä kertyneitä selvittämättömiä asioita vai yhtäkkiä salaman tavalla todellisuutemme yllättänyt rajuilma? Liittyykö se yhteen elämänalueeseen vai onko se nähtävissä laaja-alaisena törmäyskurssina monella alueella.
Tosiasioiden tie
Tosiasioilla tarkoitetaan parisuhteeseen liittyviä faktoja. Ne kertovat täsmällistä tietoa kumppaneista, lapsista, tapahtumista ja olosuhteista sekä niistä ihmisistä, jotka liittyvät asiaan. On tärkeää tarkastella rehellisesti omaa parisuhdetta sen tosiasioiden valossa. Ajatuksia selkiyttää, kun erottaa tosiasiat omista värittyneistä tulkinnoistaan.
Suhteen historian voi piirtää isolle paperille tosiasioiden tieksi. Se tarkoittaa tien hahmoon piirrettyä aikajanaa, jonka alussa on suhteen alkamisvuosi ja toisessa päässä nykyhetki. Kumpikin merkitsee eri puolille tosiasioiden tien reunaan vuodet kuin lyhtypylväiksi yhden, kahden tai viiden vuoden välein, riippuen suhteen pituudesta. Tien reunaan on tarkoitus kirjoittaa avainsanoin parisuhteeseen liittyviä, merkittäviä tosiasioita, hyviä ja huonoja. Ennen kirjoittamista tien voi leikata keskeltä kahtia, kahdeksi kaistaksi. Kumpikin voi merkitä avainsanoin tosiasioita omalle kaistalleen itsenäisesti.
Miten suhteemme alkoi? Miten tapasimme toisemme? Miten vietimme aikaa yhdessä ja kuinka paljon? Millä tavalla solmun ainekset näkyvät suhteemme alkuvaiheissa toiminnassamme tai puheissamme? Miten niihin silloin reagoitiin? Sanotaan, että jo parisuhteen alkumetreillä näkyvät ne jännitteet ja ristiriitojen aiheet, jotka ovat jatkossakin suhteen keskeisiä haasteita. Jos parisuhteen alkuvaiheessa syntyi usein riitaa tai ilmaisematonta pahaa oloa tietystä asiasta, tämä aihe näkyy todennäköisesti solmussa jossain muodossa.
Mitkä ovat useimmin toistuvat vuorosanat? Monille on tuttua riitatilanteiden kaavamaisuus jopa niin, että kumppanit tietävät toistensa seuraavat vuorosanat. Tosiasioiden tietä katsellessa kannattaa huomioida, mihin ajanjaksoihin suurimmat erimielisyydet painottuvat ja mitkä ovat kummankin useimmin sanotut repliikit riitatilanteissa. Näillä sanoilla on yleensä pitempi historia kuin minkä parisuhde on kestänyt. Niiden aiheet löytyvät usein kummankin lapsuuden perheestä. Vuorosanat kertovat omista täyttymättömistä tarpeista.
Miten parisuhdetta on hoidettu? Harva parisuhde säilyy elävänä ilman hoitoa. Pikemminkin näyttää säännöltä, että ellei suhdetta hoideta puolisot ajautuvat henkisesti ja myös konkreettisesti erilleen. Tosiasioiden tien valossa on hyvä tarkastella, miten kumpikin on hoitanut parisuhdetta vuosien aikana ja miten sitä on hoidettu yhdessä. Mitkä tosiasialliset tekemiset kuvaavat kummallekin parisuhteen hoitamista?
Tosiasioiden tien tekeminen auttaa muodostamaan kokonaiskuvaa yhteisestä elämästä.
Jo kerta näkemältä voi tie avata silmiä. Tapahtumien syy- ja seuraussuhteet näyttäytyvät selvemmin. Kärjistyneet näkemykset toisesta saavat uusia näkökulmia. Toisen poissaolo kotoa, puhumattomuus, seksuaalinen haluttomuus tai keskittyminen lapsiin näkyvät uudessa valossa. Kumppanien silmät voivat avautua näkemään oman toiminnan osallisuutta toisen valintoihin. Havahduttava oivallus voi olla sekin, että solmun syntymiseen onkin vaikuttanut joukko väärinkäsityksiä toisesta.
Pakoilemisen lopettaminen
Yhteisen menneisyyden katsominen nostaa pintaan tunteita. On hyvä olla tietoinen ihmisen syvästä taipumuksesta paeta tuskaa. Kukaan ei pidä parisuhteen riitatilanteiden synnyttämästä avuttomuudesta eikä yksinäisyydestä. Moni poistuukin paikalta fyysisesti ovet paukkuen tai henkisesti avaamalla television, lukemalla lehteä tai aloittamalla siivoamisen. Osa turruttaa itsensä päihteillä kestääkseen pelkoa toisen menettämisestä. Osa tuhoaa parisuhteensa mustasukkaisuudel-la. Ihminen voi tehdä huomaamattaan vaikka mitä välttääkseen toisen läheisyydessä syntyvää selittämätöntä ahdistusta. Pako tarkoittaa läheisyyden välttelemistä tärkeissä tilanteissa. Solmun avaamisen kannalta tärkein valinta onkin uskaltaa katsoa asioita suoraan ja pakoilematta.
”Katso totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka ja
sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.” ps 51.8
