Minulla olisi pari juttua joita aloin miettimään luettuani artikkelin pakko-oireista.
Mieltäni on jo kauan mietityttänyt asia, että olen kauhea siivoamaan. Vähintään kerran viikossa koti pitää hingata puhtaaksi pesuaineilla. Tämän lisäksi myös siivoan kotia joka päivä esim. ruoan jälkeen kaikki keittiön tasot pitää siivota täysin ja en voi sietää ylimääräisiä tavaroita pöydillä jne. Tulen todella pahalle päälle siitä, jos kotona on vähänkään sotkuista ja jotenkin automaattisesti siivoan heti kaiken sotkun. Perheesseeni kuuluu myös mies ja tyttö 3,5v joten sotkulta ei voi välttyä. Tästä siivoushulluudestani johtuen hermoni ovat todella usein kireällä ja hermostun miehelleni todella usein kaikenlaisista pienistä asioista esim. lautasta ei ole laitettu astianpesukoneeseen, sänkyä ei ole pedattu jne. Tämä siis vaikuttaa parisuhteeseemme hyvin paljon, kun en vaan yksinkertaisesti voi rentoutua iltaisin, jos koti ei ole siisti. Mielessä pyörii vain, että tuo ja tuokin pitäisi siivota. En saa asiaa mielestäni ennen, kuin olen siivonnut epäkohdat.
Tytön pitää siivota lelut lattioilta joka ilta ja nyt olen huomannut, että tyttö haluaa siivota huoneensa todella tarkkaan iltaisin. Nyt alkaakin hirvittää, että ei kait tytöstäkin tule samanlainen kuin itsestäni..sitä en todellakaan haluaisi.
Olen myös huomannut, että jos olen huonolla tuulella esim. töissä tai minulla on muuten henkisesti pahaolo, niin kotia päästyäni siivoan raivoissani ja saan siivoamalla huonon tuuleni pois ja tämä toistuu usein.
Onko tämä käyttäymiseni siis pakko-oireista? Mitä voisin tehdä tälle siivoushulluudelleni tai miten lähtisin asiaa käsittelemään? Ei ole kovin mukavaa, kun mieheni ja monet ystävätkin asiasta jaksavat usein huomautella asiasta. Ystäväni/mieheni jopa jättävät sen takia tekemästä joitakin asioita, kun tietävät, että minä sen kuitenkin kohta siivoan.
Siivoaminen, joka joskus menee “yli äyräiden” on monen naisen normaali tapa purkaa stressiä tai pahaa mieltä. Monella “siivoushulluus” liittyy myös kuukautisrytmiin. Toisaalta se voi olla kotoa opittu tapa, jos lapsuudenkodissakin on ollut tapana, että kaikki on tip-top. – Mutta – yltiöpäinen siivous voi riistäytyä pakko-oireeksi ja joskus siihen voi tarvita lääkärin apua. Sairaalloinen oire on kyseessä silloin, jos se MERKITTÄVÄSTI haittaa jokapäiväistä omaa ja läheisten elämää. Lisäksi, jos vaivaan kuuluu pikkuseikkoihin takertuminen niin suuressa määrin, että aika kuluu ja valmista ei tule, tai jos siivous esim. rajoittaa sinun muuta elämää HUOMATTAVASTI kuten nukkumista, harrastuksia, työssäkäyntiä tai ihmissuhteiden hoitamista, niin siinä tapauksessa kävisin juttelemasta asiasta psykiatrian erikoislääkärin kanssa.
