Diabetes, tyyppi 1

Tyypin 1 (T1D) eli nuoruusiän diabetes on sairaus, jossa elimistön insuliinin tuotanto on joko liian vähäistä tai sitä ei ole lainkaan.

Insuliini on haiman Langerhansin B-solujen verenkiertoon erittämä, mm. hiilihydraattien aineenvaihduntaan käyttämä elintärkeä hormoni. Insuliinintuotannon häiriö johtuu yleensä haiman B-solujen tuhoutumisesta autoimmuuniprosessissa, johtaen verensokerin hallitsemattomaan nousuun ja siitä johtuviin oireisiin, jotka hoitamattomina voivat päättyä kohtalokkaasti.

Lapsuustyypin diabetes, diabetes tyyppi 1

Tyypin 1 diabetes ja oireet


Klassiset oireet ovat jano, tiheävirtsaisuus ja laihtuminen. Virtsalla on käytävä usein ja joskus tarve virtsata herättää myös yöllä. Paino saattaa tahattomasti pudota useita kiloja viikkojen kuluessa. Janon tunne, nälkä ja väsymys haittaavat.
 

Aiheuttaja


Tyypin I diabetes on autoimmuuniprosessi, jossa elimistön omat tulehdussolut tuhoavat haimassa sijaitsevat, elimistön ainoat insuliinia tuottavat solut, ns. beetasolut. Kyseinen tulehdusprosessi on todennäköisesti käynnissä oireettomana vuosia ennen kuin varsinaiset oireet tulevat esiin, esimerkiksi äkillisen sairastumisen, kuten flunssan yhteydessä. Kuten monen muunkin autoimmuunitaudin yhteydessä, on diabeteksen puhkeamiseen epäilty vaikuttavan jokin tai jotkin ympäristötekijät, kuten akuutit virustulehdukset yhdessä geneettisten tekijöiden kanssa. Nykyisin on mahdollista määrittää jo vastasyntyneistä sellaisia tekijöitä, joiden tiedetään altistavan tyypin 1 diabetekselle. Lisäksi tunnetaan diabeteksessa tyypillisesti koholla olevia vasta-aineita. On kuitenkin epäselvää, voiko näillä menetelmillä luotettavasti ennustaa, kenelle diabetes puhkeaa. Tyypin 1 diabetes ei ole nykytiedon valossa ehkäistävissä.

Diabeteksen voi aiheuttaa myös mikä tahansa muu sairaus tai tila, joka johtaa beetasolujen tuhoutumiseen, esimerkiksi vaikea haimatulehdus tai haiman poisto.
 

Diagnostiikka


Kun edellä mainitut tyypilliset oireet ilmaantuvat, on syytä epäillä tyypin 1 diabetesta, jolloin korkeiden verensokeriarvojen toteaminen esimerkiksi pikamittarilla voi vahvistaa epäilyn. Lisäksi glukoosin eli sokerin esiintyminen virtsanäytteessä viittaa usein sokeriaineenvaihdunnan häiriöön. Virtsasta ja seerumista löytyy ketoaineita. Potilas on yleensä nuori ja normaalipainoinen tai laiha. Tarkentavat laajemmat jatkotutkimukset (mm. C-peptidi ja vasta-ainetutkimukset) sekä hoito kuuluvat kiireellisellä aikataululla sairaalaolosuhteisiin, koska tauti voi edetä hoitamattomana hengenvaaralliseen tilaan eli diabeettiseen ketoasidoosiin.

Tyypin 1 diabetes ja hoito

Diabeteksen hyperglykemian hoidon tärkeimmät tavoitteet ovat estää ketoasidoosi ja kuolema insuliininpuutosdiabeetikoilla sekä ehkäistä mikrovaskulaarikomplikaatioita (retinopatia, nefropatia) ja neuropatiaa. Hyperglykemian hoidon intensiivisyys on ratkaistava yksilöllisesti ottaen huomioon sairauden vaihe, hoidon komplikaatioiden (lähinnä hypoglykemia) riski, muut sairaudet ja potilaan odotettavissa oleva elinikä.

Makrovaskulaarikomplikaatiot ovat diabeetikoiden tärkein kuoleman ja sairastavuuden syy. Niiden ehkäisemiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista vaaratekijöiden (dyslipidemia, kohonnut verenpaine) hoitoa elämäntapojen ja lääkkeiden avulla.

Tyypin 1 diabetesta hoidetaan insuliinilla, joka auttaa elimistöä käyttämään glukoosia eli sokeria energianlähteenä. Imeytymisominaisuuksiensa vuoksi insuliinia ei voida annostella tabletteina, vaan useimmiten sitä annostellaan ihonalaisilla pistoksilla.

Insuliinia on markkinoilla useaa eri tyyppiä, jotka eroavat lähinnä vaikutusajoiltaan. Insuliinivalmisteet jaetaan perus- eli pitkävaikutteisiin, ylipitkävaikutteisiin ja ateriainsuliineihin, joista löytyy sekä pikainsuliineja että lyhytvaikutteisia insuliineja. Lisäksi on olemassa sekoite- eli yhdistelmävalmisteita.

 Vaikutus alkaaSuurin tehoVaikutuksen kesto
Nopevaikutteiset eli pikainsuliinit10-20 minuuttia0,5-3 tuntia2-5 tuntia
Lyhytvaikutteiset insuliinit30-60 minuutissa2-4 tuntia 5-8 tuntia
Pitkävaikutteiset insuliinit1-4 tuntia4-24 tuntia16-30 tuntia
Sekoiteinsuliinit10-60 minuutissa0,5-8 tuntia10-24 tuntia

Hoidon tavoitteena on saavuttaa elimistön normaali sokeriaineenvaihdunnan tila insuliinikorvaushoidolla, millä pyritään jäljittelemään haiman normaalia insuliinin eritystä. Tyypillinen insuliinihoito voi koostua 1-4:stä perusinsuliinin pistoksesta ja useasta aterioiden yhteydessä pistettävästä nopeavaikutteisesta insuliinista.

Insuliinihoidon lisäksi diabeetikon tulee kiinnittää huomiota elintapoihinsa. Tupakointi on haitallista etenkin diabeetikoilla. Liikuntaa tulisi harrastaa ja ylipainoa välttää. Vähärasvainen, runsaskuituinen ja monipuolinen ravinto on hyväksi. Humalahakuinen alkoholinkäyttö saattaa olla diabeetikoille jopa hengenvaarallista.

Vähärasvainen, runsaskuituinen ja monipuolinen ravinto on hyväksi. Humalahakuinen alkoholinkäyttö saattaa olla diabeetikoille jopa hengenvaarallista.

Tulevaisuudessa voi olla mahdollista hoitaa diabetesta muutoinkin kuin pistoksilla. Ihon alle asennettavia insuliinipumppuja onkin jo käytössä. Lisäksi etenkin geeniterapia ja beetasolusiirrännäiset ovat tutkimusponnistelujen kohteena.

Diabeteksen aiheuttamia elinkomplikaatioita hoidetaan omien ohjeiden mukaan.

Seuranta


Tyypin 1 diabetes on sairaus, joka vaatii tiivistä seurantaa, jos hyvää tasapainoa tavoitellaan. Omaehtoinen diabeteksen seuranta pikamittareilla sokeripitoisuuksia sormenpäästä mittaamalla on lähes päivittäistä. Sairauden hyväksyminen ja sisäistäminen ovat tärkeitä hoidon onnistumisen kannalta. Diabeteshoitajan ja lääkärin vastaanotolla käydään yleensä useita kertoja vuodessa.

Aiemmin hyvää hoitotasapainoa arvioitiin ainoastaan sen perusteella, minkälaisia sokerilukemia potilas oli kotona mitannut. Menetelmä soveltuu oikein hyvin edelleen käytettäväksi. Nykyisin hoitotasapainoa seurataan lisäksi ns. pitkäsokerin eli glykolysoituneen hemoglobiinin (HBAIC) avulla, joka kertoo muutaman edellisen kuukauden aikaisen keskimääräisen sokeritilanteen. Arvo ilmoitetaan prosentteina. Hyvä tasapaino on alle 7.5 %, välttävä alle 9 % ja huono yli 9 %. Korkeiden sokereiden lisäksi pyritään välttämään liian alhaisia veren sokereita. Erityisen tärkeää ovat diabeetikolla mahdollisimman normaalit verenpaine- ja rasva-arvot, jolloin sairastavuus sydän- ja verisuonisairauksiin vähenisi.
 

Periytyvyys


Diabetekselle altistavia geenejä tunnetaan jo useita.
 

Tyypin 1 diabeteksen yleisyys


Suomessa on noin 50 000 – 75 000 tyypin 1 diabetesta sairastavaa ja suhteessa väestöön meillä on maailman suurin tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus. Esim. Ruotsiin verrattuna tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus Suomessa on puolitoistakertainen ja Viroon verrattuna jopa nelinkertainen. Ilmaantuvuuden kasvun takana on todennäköisesti jokin toistaiseksi tuntematon ympäristötekijä, jonka vaikutuksesta entistä suurempi osa geneettisesti alttiista väestöstä sairastuu.
 

Ennuste


Hyvä diabeteksen hoitotasapaino ehkäisee ja hidastaa useimpien diabeteksen pitkäaikaisongelmien ilmaantuvuutta. Vuosikymmeniä kestänyt diabetes on kuitenkin sairaus, joka todennäköisesti aiheuttaa joitakin terveydellisiä ongelmia ja lyhentää elinkaarta.

Ateroskleroosin riski on huomattavasti suurentunut johtaen aikaa myöten valtimoiden kaventumiseen ja ahtautumiseen, mikä puolestaan voi aiheuttaa vakavia verenkiertohäiriöitä aivoissa, sydämessä sekä alaraajoissa.


Diabetes voi vaurioittaa myös munuaisia, jotka saattavat vuosikymmenien sairastamisen jälkeen ajautua vajaatoimintaan, jolloin joudutaan harkitsemaan keinomunuais- ja siirrännäishoitoja.

Retinopatia eli verkkokalvon vaurioituminen on myös yksi diabeteksen seurannaisvaikutuksista aiheuttaen vaikeassa muodossaan jopa sokeutumisen.

Neuropatialla tarkoitetaan puolestaan hermojen vaurioitumista. Diabeetikoilla tavataan enimmäkseen kolmenlaisia hermostollisia ongelmia: ns. mononeuropatiaa, symmetristä perifeeristä neuropatiaa sekä autonomisen hermoston neuropatiaa.

Mononeuropatialla tarkoitetaan yksittäisen hermon tilapäistä halvausta, joka yleensä paranee muutaman viikon kuluessa. Hermohalvaus voi esiintyä mm. käden, jalan tai kasvojen alueella. Symmetrinen perifeerinen neuropatia puolestaan on alaraajojen ongelma, jossa tunto häviää alaraajoista. Potilaalla voi olla alaraajoissa myös kipua, puutumis- ja polttamistuntemuksia. Autonomisen hermoston neuropatia aiheuttaa esimerkiksi impotenssia, ortostaattista hypotensiota sekä suoliston toiminnan häiriöitä.

Virtsarakon toimintahäiriöt ovat melko yleisiä diabeetikoilla.

Ihon haavaumien paraneminen on hitaampaa ja toisaalta painehaavaumien ilmaantuvuus on suurentunut.

Diabetes lisää myös infektioalttiutta.

Viitteet


Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma 2000-2010 (DEHKO)

Goldman: Cecil Textbook of Medicine, 21st ed., Copyright 2000 W. B. Saunders Company

Wilson: Williams Textbook of Endocrinology, 9th ed., Copyright 1998 W. B. Saunders Company

Tarkastajalääkäri on tarkistanut tekstin 19.10.2010.

Lue lisää:

Lapsuusiän diabetes yleistyy

Diabeteksen aiheuttamat silmämuutokset - hoito ja seuranta

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.